Poro- vai petotaloutta?
Suurpetokantojen kasvu ei tapahdu ilman kustannuksia. Mikäli yhteiskunnan tahto on lisätä suurpetoja, on kohtuullista, ettei se sälytä kustannuksia yksittäisten kansalaisten maksettaviksi.
Suurpedot aiheuttivat viime vuonna yhteensä 5,4 miljoonan euron vahingot. Vahingoista valtaosa – noin viisi miljoonaa euroa – koitui porotaloudelle.
Suurimpia tuholaisia olivat ahmat, jotka tappoivat yhteensä 1 256 poroa. Susien ravinnonhankinta vaati yli 900 ja karhujen lähes 600 poroa.
Suomalainen poro on hieno eläin, jonka jalostaminen herkkuruuiksi on huipputasoa. Lisäksi porot antavat pohjoiselle luonnolle oman erityisen leimansa, jota myös matkailuelinkeinot pystyvät menestyksellä hyödyntämään.
Porotalous on kuitenkin ajautumassa pahasti törmäyksiin petopolitiikan kanssa. Osissa poronhoitoaluetta ei voida enää puhua porotaloudesta, vaan pikemminkin petotaloudesta, jossa poroja käytännössä joudutaan kasvattamaan petojen ruuaksi valtion maksamia korvauksia vastaan.
Poro- ja petotalouden rinnakkaiseloa uhkaa lisäksi se, ettei ”petojen omistajalla” eli Suomen valtiolla yllättäen olekaan varaa maksaa lakiin kirjattuja korvauksia petovahingoista. Viiden miljoonan vahingoista valtio on työntämässä paliskuntien piikkiin noin 1,2 miljoonaa euroa.
Pedot ovat uhka porotalouden lisäksi myös muulle kotieläintaloudelle – paikoin jopa eteläistä Suomea myöten. Uutiset taajamiin pyrkivistä suurpedoista ovat tuttuja aivan viime päiviltäkin.
Petovahinkojen määrä sekä niistä maksettujen korvausten kattavuus mittaavat yleistä oikeustajua ja politiikan kestävyyttä. Tässä ratkaisevaa on, etteivät poromiehet, kotieläintuottajat ja koiranomistajat joudu petopolitiikan maksumiehiksi. Myös valtion on noudatettava lakia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
