Suojavyöhyke kannattaa jopa viljaa paremmin
LIMINKA (MT)
Liminkalaisen kasvinviljelytilan isäntä Heino Rantala on tarttunut ennakkoluulottomasti mahdollisuuteen käyttää peltojaan monin eri tavoin.
Tämän vuoden viljelysuunnitelmassa on mukana suojavyöhykenurmia, luonnonhoitopeltoja, riistapeltoja ja kerääjäkasveja.
Rantalalla on peltomaata noin sata hehtaaria, josta 75 hehtaarilla hän viljelee ohraa ja kauraa.
”Ympäristönsuojelusta maksetaan niin paljon, että on kannattavampaa panna joitakin lohkoja suojavyöhykenurmelle kuin viljalle”, Rantala toteaa.
Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla suojavyöhykenurmelle saa tukia yhteensä 873 euroa hehtaaria kohti. Kasvinviljelytila saa ohralle ja kauralle tukea vain 477 euroa hehtaaria kohti.
Kun viljan hinnat ovat alhaalla ja lannoitteiden hinnat korkealla, vaihtoehtoisten pellonkäyttömuotojen kokeilu houkuttaa.
”Järjenvastaiselta tuntuu, kun maailmalla nähdään nälkää”, Rantala pohtii.
Suojavyöhyke on monivuotinen nurmi, jolla ei saa käyttää lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita. Rantala kylvää sen timotei-puna-apilaseoksella. Sadon hän korjaa rehuksi läheiselle emolehmätilalle.
Toimenpiteitä rahoitetaan erityisesti vesiensuojelun ja luonnon monimuotoisuuden vuoksi.
Temmes- ja Tyrnävänjoella on tehty kovasti töitä vesiensuojelun hyväksi. Rantalan tilan läpi kulkeva Ruotsinoja laskee Temmesjoen kautta Liminganlahteen.
”Ehkä Liminganlahti kiittää. Lohkokohtaisten toimenpiteiden avulla viljelijä voi myös vaikuttaa peltojen kasvukuntoon sekä monipuolistaa ja tehostaa viljelykiertoa”, maisema- ja ympäristöasiantuntija Maarit Satomaa Oulun Maa- ja kotitalousnaisista toteaa.
Satomaan mukaan suojavyöhykenurmet ovat kiinnostaneet viljelijöitä kovasti, sillä tukitaso on verrattain korkea.
Viljelijän pitää kuitenkin laskea tarkasti, millä lohkoilla kannattaa viljellä mitäkin. Tukiehdotkin säätelevät tarkasti, kuinka paljon mitäkin vaihtoehtoja saa olla.
Esimerkiksi suojavyöhykenurmia, luonnonhoitopeltonurmia ja kesantoja saa ensi vuodesta alkaen olla korkeintaan neljännes tilan peltopinta-alasta. Rantalalla niitä on noin kymmenesosa pelloista.
Lisäksi Rantalalla on puolitoista hehtaaria luonnonhoitopeltoa ja viisi hehtaaria riistapeltoja. Niitä saa olla yhteensä korkeintaan 15 prosenttia.
Rantala käytti apunaan Pro Agrian neuvojaa, jonka kanssa hän teki viljelysuunnitelman ja tukihakemuksen.
Riistapellot ovat niin ikää suosittuja, sillä monet viljelijät harrastavat metsästystä.
Rantala kylvää riistapelloilleen muun muassa rehurapsia, rehukaalta, italianraiheinää, kauraa, hernettä ja auringonkukkaa.
Riistapellot houkuttelevat paikalle ruokailemaan muun muassa peltopyitä ja jäniksiä.
Monipuolisen siemenseoksen kylvö ei ole ihan helppoa, sillä eri siemenet pitäisi kylvää eri syvyyksiin.
”Herneen ja auringonkukansiemenet vanha isäntä heittää käsin”, Rantala kertoo.
Rantala kokeilee tänä kesänä ensimmäistä kertaa kerääjäkasvin käyttöä. Hän on valinnut useasta vaihtoehdosta timotein, jota hän kylvää ohran sekaan.
”Timotei pysyy matalana ja alkaa kasvaa kunnolla vasta, kun vilja on puitu. Se käyttää puinnin jälkeen peltoon jääneen typen”, Rantala selittää.
Kerääjäkasvit parantavat myös maan mururakennetta ja muokkautuvuutta.
”Syksyllä on mielenkiintoista nähdä, miten kerääjäkasvi on menestynyt ja vertailla kokemuksia muiden viljelijöiden kanssa.”
Suvi Niemi
Juttusarja on ideoitu yhteisyössä maa- ja kotitalousnaisten maisema-asiantuntijoiden kanssa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
