Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Kuinka löytää se oma hevoskimppa?

    Etta Pakkanen pohtii kolumnissaan ravihevosen kimppaomistamista.
    Kimppahevosen kehityksen ja kilpailujen seuraaminen on monen hevosenomistajan unelma.
    Kimppahevosen kehityksen ja kilpailujen seuraaminen on monen hevosenomistajan unelma. Kuva: Elina Paavola

    Kun kaikki maailmassa muuttuu kalliimmaksi, ovat myös hevosen omistamisen kustannukset nousseet lähes sietämättömälle tasolle. Valmennusmaksuista ja kuljetusten hinnoista olisi omistajana mukava tinkiä, mutta tosiasiassa näiden palveluiden hintataso laahaa vielä valovuoden todellisen kulurakenteen kehitystä perässä. Tätä lähes toivotonta yhtälöä ovat jo useiden vuosien ajan helpottaneet hevoskimpat.

    Olen perustanut kimppoja, vetänyt kimppoja ja seurannut kimppaomistamista valmentajan näkökulmasta. Hevoskimpat ovat valmentajan kannalta elintärkeitä, koska yksittäisten hevosia kokonaan omistavien ihmisten määrä on kulujen noustessa selvästi vähenemään päin. Tästä syystä niiden kehitystä sekä yleistä keskustelua kimppaomistamisesta on tullut seurattua tarkalla korvalla.

    Viime aikojen selkeä trendi ovat olleet suurkimpat. Yleensä suurkimpoissa maksetaan pieni kertamaksu, joka kattaa hevosenpidon kaikki kustannukset jonkin tietyn ikäkauden loppuun saakka. Jostakin syystä ne ovat aiheuttaneet nokankoputusta erityisesti suurelta vaikuttavan kokonaissumman vuoksi. Mikä on hevosen hinta? Kuinka paljon hevosen pito todellisuudessa maksaa?

    Itse näen suurkimpat palveluna. Hevosen elämää ja uraa pääsee seuraamaan usein hyvinkin ammattitaitoisen kimpanvetäjän edustuksella ilman sen suurempia vaatimuksia osuuden omistajalta. Onko hevosen hinnoittelulla tai kulurakenteen tarkentamisella silloin merkitystä? Omasta mielestäni ei. Suurkimpat on suunniteltu vastaamaan tietyn tyyppisten omistajien tarpeisiin. Kokonaisuus on selkeä ja usein yksittäiselle ihmiselle edullinen panostus, jolla hevosen voi kokea omakseen.

    Itse näen suurkimpat palveluna.

    Tästä päästäänkin siihen, että hevoskimppoja on hyvin erilaisia vastaamaan erilaisten omistajien haluihin ja tarpeisiin. Mikäli kaipaa tarkennusta kokonaissummaan, suurkimpat eivät välttämättä ole se oma tapa hevosen yhteisomistajuuteen. Niitä ei silti tarvitse alkaa kritisoimaan, vaan ne voi ohittaa kaikessa hiljaisuudessa omiin tarpeisiin vastaamattomina. Ehkä yleisimpiä kimppoja ovatkin edelleen kymmeneen kymmenen prosentin osuuteen jaetut kimpat, joista lähes kaikissa yksittäinen osuus on mahdollista jakaa kaverin kanssa.

    Kymmenen prosentin omistusosuudella suurempiin kuluihin vastataan myös suuremmalla vaikutusvallalla hevosen asioihin. Sama pätee tietenkin tätä suuremmissakin osuuksissa. Kymmenestä kahteenkymmeneen omistajan kimppa on kuitenkin edelleen iso. Näissä kimpoissa on tärkeää, että osakkailla on ainakin jollakin asteella yhtenäiset ajatukset hevosen eteenpäin viemisestä – näin vältytään ikäviltä tilanteilta esimerkiksi äänestystä vaativien päätösten yhteydessä. Itse ajattelenkin, että paras tapa tämän tyyppiseen omistajuuteen olisi kerätä mahdollisimman paljon osakkaita tuttavapiiristä.

    Toisaalta olen nähnyt myös tämän tyyppisiä kimppoja, jotka toimivat erittäin hyvin toisilleen täysin vieraidenkin ihmisten kesken. Näissä kultaakin arvokkaampia ovat osaavat kimpanvetäjät, jotka mielestäni ansaitsevat työstään myös rahallisen palkkion. Hyvä kimpanvetäjä mahdollistaa vilkkaan ja säännöllisen tiedonkulun lisäksi selkeän rakenteen toiminnalle. Se helpottaa merkittävästi myös valmentajan työtä, kun hevosen asioista voi viestiä yhden ihmisen kanssa.

    Enenevissä määrin myös kasvattajat ovat alkaneet kerätä itse kimppoja varsojensa ympärille.

    Valmentajille asiakashankinta on nykypäivänä hankalaa ja hyvin usein törmääkin tapauksiin, joissa valmentaja on valinnut itselleen mieleisen hevosen ja kerää kimppaa sen ympärille. Ehdottomana etuna valmentajan kannalta on se, että pääsee valitsemaan hevosen joka miellyttää omaa silmää ja tuntuisi sopivan omaan systeemiin. Itsekin olen kokeillut tätä mallia ja edellä mainituista eduista huolimatta törmännyt siinä joihinkin kompastuskiviin.

    Ensinnäkin hevosen hankkiminen pakottaa valmentajan sitomaan todella suuren pääoman ilman takuita osuuksien kaupaksi käymisestä. Toisaalta tällainen satsaus viestii potentiaalisille ostajille myös siitä, että valmentaja itse uskoo valitsemaansa yksilöön. Toinen haaste on ainakin omalla kohdalla ollut kimpanvetäjän löytyminen. Valmentajavetoisissa kimpoissa informaation kulku saattaa olla katkonaista niin kovan työkuorman kuin hevosen elämässä vahvasti sisällä olemisen vuoksi. Jotkin asiat saattavat tuntua valmentajasta niin sanotulta peruskauralta, vaikka omistajille ne olisivat arvokasta ja mielenkiintoista tietoa.

    Valmentajavetoisissa kimpoissa etuna on se, että uuden osaomistajan ei välttämättä tarvitse osata valita itselleen erityisen mieluista hevosta. Riittää, kun löydät mieleisen valmentajan, jonka arviointikykyyn hevosen valinnassa luotat. Monet osakkaista toivovat, että valmentaja jää jonkin suuruisella osuudella mukaan porukkaan. Toiset taas vierastavat vahvasti valmentajan mukanaoloa, koska se luo mielikuvan valmentajanvaihdoksen hankaluudesta. Jälleen voi olla, että valmentajavetoinen kimppa ei ole se omin muoto omistaa hevosta, ellei usko ja luottamus valmentajaan ole alusta pitäen kohdallaan.

    Enenevissä määrin myös kasvattajat ovat alkaneet kerätä itse kimppoja varsojensa ympärille. Näissä tapauksissa valmentaja on monesti valittu etukäteen ja yhteistyö kasvattajan ja valmentajan välillä toimii lähtölaukauksena. Joissakin tapauksissa varsojen valmentajasta kuitenkin äänestetään osakkaiden kesken sitten, kun kimppa on saatu kasaan. Täydellistä päätäntävaltaa tavoittelevien kimppaomistajien kannattaakin hypätä sellaiseen porukkaan, jota ei olla hevosen lisäksi sidottu mihinkään muuhun.

    On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että täydellistä päätäntävaltaa ei tule koskaan saavuttamaan ilman vähintään yli 50 prosentin omistusosuutta. Suurempia vaikutusmahdollisuuksia tavoittelevan potentiaalisen omistajan onkin oltava valmis käyttämään enemmän rahaa. Mikäli se ei ole mahdollista, on tiedostettava ja hyväksyttävä realiteetit päätösvallan osalta.

    Tärkeintä on ensin hahmottaa, mitä hevosen omistamiselta haluaa.

    Olen omistajana mukana niin kymmenen prosentin osuudella toisen valmentajan tallissa olevassa hevosessa kuin hieman isommilla osuuksilla oman tallin hevosissa. Jos ajattelen omia toiveitani omistajan asemassa, nämä suurempien osuuksien hevoset vastaavat niihin paremmin kuin pienempi osuus oikein osaavasta ja miellyttävästä kimpanvetäjästä huolimatta. Ammatin vuoksi näkemyksiä ja mielipiteitä hevosen kanssa toimimisesta on siinä määrin, että pienemmät vaikutusmahdollisuudet tuntuvat ahdistavilta. Olen siis tiedostanut omat toiveeni omistajuudelle ja pyrin toimimaan niiden mukaan talouden sallimissa rajoissa.

    Lyhyestä virsi kaunis – jokaiselle hevosen omistamisesta kiinnostuneelle on varmasti tarjolla toiveita vastaava kimppaomistamisen muoto. Tärkeintä on ensin hahmottaa, mitä hevosen omistamiselta haluaa. Sen jälkeen oman kimpan etsiminen on huomattavasti helpompaa. On myös hyväksyttävä se, että itselle mieleisen hevosen ympärille saatetaan kerätä kimppaa, jonka toimintaperiaatteisiin ei ole tyytyväinen. Silloin on parempi tyytyä seuraamaan kiinnostavan hevosen uraa sivusta kritisoimatta kyseisen kimpan toimintatapoja. Kuten sanottu, se omakin kimppa löytyy vielä. Ja parhaimmillaan kimppaomistaminen on kerrassaan mahtavaa.