TikTok tiedon lähteenä − mitä se kertoo häntäremmistä?

Etta Pakkanen sukelsi syvälle TikTokin maailmaan. Kuva: LEHTIKUVA/AFP

Työssäoppimisjaksoaan tallillamme suorittava hevosalan opiskelija kysyi kahvipöydässä, näinkö viime viikonlopun Hevoset -messuilla ”sen valkoisen tai harmaan hevosen, joka oli vedetty ihan kauheeseen nippuun ja sillä oli häntäremmi ja kaikki”. Jäin hetkeksi tuijottamaan suu auki. En ollut nähnyt hevosta, en tiennyt missä mediassa asiaan olisi pitänyt törmätä - ja hetkinen, mikä siinä häntäremmissä on vikana?

Tilanteesta muodostui oppimishetki keskustelun molemmille osapuolille. Sukelsimme syvälle TikTokin maailmaan, joka on verrattain nuoresta iästäni huolimatta itselleni täysi mysteeri. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että kyse oli messuilla esitetyn ratsastusnäytöksen videotaltioinnista ja sen aiheuttamasta kohusta. Katsoimme yhdessä opiskelijan kanssa tallenteen esityksestä ja keskustelimme siitä, onko kohu niin sanotusti oikeutettu vai ei.

Myöhemmin kyseisestä esityksestä ja sen seurauksista eri osapuolille on puhuttu monessa mediassa. En tässä kirjoituksessa keskity lainkaan tämän yksittäisen kohun yksityiskohtiin, vaan haluan esimerkin voimin tuoda esiin tavan, jolla nuoret, yleisö ja heidän myötään alan vastuutehtävissä toimivat henkilötkin reagoivat vastaaviin asioihin.

Vaikka vedenpitävänä ravi-ihmisenä luotiviiva onkin minulle vieras käsite, olen joskus lukenut artikkelin niin kutsutun rollkurin vaikutuksesta erityisesti hevosen hengitykseen. Tutkimusartikkelin, en TikTokista. Joka tapauksessa sain kiinni siitä, mikä esityksessä on voinut jotakuta järkyttää. Joka päivä hevosia häntäremmillisiin siloihin valjastavana halusin kuitenkin kysyä, mikä häntäremmissä on vikana. Otsasuoni alkoi pullistua siinä kohtaa, kun vastausta alettiin hakea mistäpä muualtakaan kuin TikTokista.

Loppujen lopuksi kukaan ei tiennyt miksi häntäremmiä ei saisi käyttää. Edes TikTokissa, josta ilmeisesti löytyy vastaus kaikkeen. Löysimme lukuisia julkaisuja siitä, kuinka sitä ei missään tapauksessa tulisi käyttää. Mutta emme yhtäkään, jossa tämä näkemys olisi perusteltu. Siitä huolimatta tällä tulevalla hevosalan ammattilaisellakin oli käsitys, että kovin paljoa häntäremmin laittamista pahempaa asiaa hevoselle ei voi tehdä.

Uteliaana ja tiedonjanoisena ihmisenä jatkoin luonnollisesti tutkimuksia aiheesta työpäivän päätyttyä. Pintapuolisen selvitystyön tuloksena oli melko ilmiselvät vaikutukset hevosen lihaksiston toimintaan, mikäli häntäremmi on kiristetty tiukalle. Selvitystyön keskellä törmäsin kuitenkin hienoon blogikirjoitukseen, jossa hevosen varusteita käsiteltiin pienimmän pahan näkökulmasta.

On selvää, että mitä vähemmän hevoselle tarvitsee laittaa varusteita, sen vapaammin se pystyy liikkumaan. Osa varusteista on eri urheilulajeissa suorittamisen kannalta välttämättömiä ja niiden käyttöä vaaditaan jopa kilpailusäännöissä – kuten häntäremmiä ravikilpailuissa. Mielestäni myös häntäremmiin pätee tämä pienimmän pahan periaate. Se estää pakollisen varusteen valumista eteenpäin painamaan hevosen säkää ja lapoja ja mahdollistaa vatsavyön jättämisen löysemmälle, jolloin keuhkoille jää enemmän tilaa laajentua suorituksen aikana.

Tämä häntäremmiasia sai minut pohtimaan nykyistä tapaa muodostaa mielipiteitä hevosen hyvinvointiin vaikuttavista asioista ja mielipiteiden vaikutusta päätöksentekoon. Sivusin aihetta jo ravien pakkasperuutuksia käsittelevässä tekstissäni, jossa toivoin tutkimustyön ja eläinlääkäreiden näkemyksen ohittavan sosiaalisen median huutoäänestyksen. On todella hienoa, että hevosten hyvinvointiin kiinnitetään aina vain enemmän huomiota ja hevosurheilun yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä pyritään perustelemaan. Siitä huolimatta emme yksinkertaisesti voi odottaa somekohuja ja muokata toimintaamme anteeksipyytelevästi ”yleistä” mielipidettä vastaavaksi.

Kun dominopalikat lähtevät kaatumaan, niitä ei voi pysäyttää. Pelkään, että näin on käynyt keskustelulle hevosten hyvinvoinnista. Jos kumarramme kaikille kohuille ja muokkaamme toimintaamme jatkuvasti niiden mukaan, ikään kuin tunnustamme rikoksemme ja tuomme ilmi, että emme itsekään ole varmoja toiminnan hyväksyttävyydestä. Tätä samaa kaavaa noudattaen häntäremmin käyttö ravikilpailuissa kiellettäisiin. Tätä ei varmastikaan tule turvallisuussyistä tapahtumaan, mutta se ehkä asettaa monet viimeaikaiset päätökset ja linjaukset suurennuslasin alle.

Kriittinen tapa lähestyä hevosurheilua eettisestä näkökulmasta on tervetullutta, mutta tutkimustyön tulisi olla keskeisessä roolissa. Onko jokin asia todellisuudessa haitaksi hevoselle? Jos on, voidaanko tuotekehityksellä tai alan parissa toimivien kouluttamisella muuttaa asiaa? Olisi ehdottoman tärkeää, että voimme itse olla varmoja toimintamme oikeellisuudesta tai vähintään pystymme perustelemaan valintojamme ammattimaisesti.

Tästä saammekin aasinsillan takaisin kahvipöytäkeskusteluun - opiskelijoihin, ammattilaisiin ja koulutukseen. Pöydässä istui ravivalmentajan ammattitutkinnon suorittanut ammattivalmentaja ja alan perustutkintoa suorittava opiskelija. Kumpikaan ei osannut vastata kysymykseen, miksi häntäremmi olisi hevoselle niin pahasta.

Molempien koulutukseen sisältyi hevosen anatomiaa käsittelevä osuus. Mitä jos anatomian tunneilla oltaisiin perehdytty myös varusteiden vaikutukseen hevosen biomekaniikkaan? Nykyisessä tilanteessa toinen meistä allekirjoittaa nopeasti kielteisen mielipiteen häntäremmistä, toinen ei osaa arvioida ja kuvata sen käyttöä kuin hyötyjen kannalta. Toinen meistä saa vakuutettua aiheeseen perehtymättömän, toinen ei. Valitettavasti se joka saa, on TikTokiin tietonsa perustava opiskelija.

Kirjoittaja on ylöjärveläinen ravivalmentaja