Laura Koskenmäen mukaan maastaratsastuksen tavoite on kehittää hevosesta parempi ratsu ja ihmisestä parempi ratsastaja. Kuvassa Koskenmäen ratsuna on hänen hiljattain edesmennyt, pitkäaikainen ratsunsa ja ystävänsä ruuna Dublin. Kuva: Darren Osborne
Lontoon Cityn uraputkipankkiirista hevosten kouluttajaksi – Laura Koskenmäen maastaratsastusopeilla kehittyy parempia ratsuja ja ratsastajia
Kun Laura Koskenmäki kokeneena kilparatsastajana lähti lomalle Yhdysvaltoihin, hän ”tiesi hevosista kaiken”. Kunnes kaikki muuttui.
Laura Koskenmäki kotona Alavudella hevostensa quartterruuna Chexin, lusitanoristeytysvarsa Odessan ja lämminveritamma Quatron kanssa. Kuva: Aino SaranpääOpiskeltuaan Englannissa taloustieteitä ja oltuaan kymmenen vuotta Lontoon Cityssä pankkiirina Laura Koskenmäki lähti kolmen kuukauden palkallisella lomallaan Yhdysvaltoihin. Wyomingissa hänen piti viivähtää viikko sikäläiseen karjahevoselämään tutustuen. Viikosta tulikin kuukausi, joka muutti naisen loppuelämän suunnan.
”Siinä vaiheessa ´tiesin hevosista kaiken, tiesin että olen hyvä´. Ranchilla asiat tehtiinkin aivan eri tavalla. Mietin ensimmäisinä päivinä, että kuinka nämä eivät tiedä hevosista mitään ja tekevät kaiken väärin”, Koskenmäki muistelee vuosien takaisia tapahtumia.
Vietettyään päivittäin 12 tuntia vuorokaudessa hevosten kanssa hän kuitenkin alkoi kallistua siihen näkemykseen, että ehkä lännenmiesten tapa onkin oikein ja parempi hevosia kohtaan.
”Olin kuukauden ranchilla ja palasin taas seuraavana keväänä ja joka vuosi sen jälkeen, kunnes korona keskeytti matkustamisen.”
Ensimmäinen Yhdysvaltain matka sai urallaan Englannissa nopeasti edenneen pankkiirin miettimään, että huolimatta taloustieteen tutkinnosta ja urasta hän voisi tehdä sitä mistä nauttii. Päätös alan vaihtamisesta kypsyi.
”Kymmenen vuotta sitten otin loparit ja ostin lisää hevosia. Asiat tapahtuivat oikeaan aikaan.”
Nykyään hän asuu Alavudella pienellä sukutilalla kolmen hevosensa kanssa. Englanti kutsuu yhä säännöllisesti, siellä hän käy opettamassa ja valmentamassa ratsukoita.
Hevoset ja ponit ovat kuuluneet Laura Koskenmäen elämään kaksiviikkoisesta vauvasta alkaen. Oikeat ratsastustunnit hän pääsi aloittamaan jo nelivuotiaana. Lapsena ja nuorena Suomessa hänellä oli kaksi vuokraponia. Toisesta tuli hänen omansa ja ratsukko kilpaili ahkerasti.
”Pian ponivuosien jälkeen muutin Englantiin opiskelemaan. Yliopistolla oli ratsastuskerho ja pääsin sen kilpajoukkueeseen, jossa kisasin vuosia koulua ja esteitä. Siltä tieltä löytyi myös hevoseni Dublinin, jonka kanssa kuljimme yhteistä taivalta yli 20 vuotta. Menetin 28-vuotiaaksi eläneen Dublinin pari kuukautta sitten.”
Vielä Englannissa asuessaan Koskenmäki alkoi joitakin vuosia sitten käydä myös Suomessa kouluttamassa ratsastajia ja hevosia.
”Olen tehnyt maastaratsastuskoulutusta kymmenisen vuotta. Monta vuotta sitten sen kysyntä Suomessa suorastaan räjähti käsiin.”
Koskenmäki toteaa, että asiat eivät kotimaassa menneet ihan suunnitelman mukaan. Siinä missä hän edelleen pitää Britanniassa valmennuksia esteillä ja koulussa ja kouluttaa ongelmatapauksia, on Suomessa kovin kysyntä maastaratsastuksen opetukselle.
”Vuosia sitten laitoin Faceen ilmoituksen, että lomilla voisi tulla pitämään maastatyöskentelyn opetusta. Tunnissa koko lomani myytiin loppuun. Ajan myötä aloin käydä Suomessa kerran kuussa viikon opettamassa.”
Hänen tarjontaansa tulivat myös verkkokurssit, koska aina ei aika riittänyt lähteä kaikkialle kurssittamaan. Kursseista suosituin, eli maastaratsastuksen perusteet, on myyntihitti.
”Myöhemmin asiakkaikseni on tullut ihmisiä, jotka ovat ostaneet pelkästään verkkokurssin ja aloittaneet tyhjästä. Livetapaamisissa heidän kanssaan on päästy suoraan maastaratsastuksen hienosäätöön.”
”Ennen tiesin kaiken, nyt en enää niin paljon.”
Amerikan-käynneillään Koskenmäki teki paljon töitä hevosten kanssa maasta. Sitten hän alkoi yhdistää aiemmin oppimiaan klassisen ratsastuksen vivahteita lännen tyyliin ja löysi oman tiensä.
”Useamman vuoden maasta työskenneltyäni tuli ahaa-elämys, että monet asiat on helpompi opettaa hevosystävällisesti maasta niin hevoselle kuin ihmiselle.”
Hänen mukaansa esimerkiksi tuntuman opettelu maasta on helpompaa kuin satulasta.
”Maasta työskennellessä on vähemmän apuja käytettävissä, joten voidaan keskittyä muutamaan apuun enemmän. Kun saadaan ne kuntoon, huomataan, ettei ratsastuksen selästäkään tarvitse olla niin työlästä. Suurin osa ratsastuksesta on hevosen monitorointia.”
Laura Koskenmäki nauraa kertoessaan, että ennen Amerikassa ”valaistumistaan” hän kuului vanhan liiton edustajiin ja piti maastaratsastusta nössöilynä.
”Ennen tiesin kaiken, nyt en enää niin paljon.”
”Useamman vuoden maasta työskenneltyäni tuli ahaa-elämys, että monet asiat on helpompi opettaa hevosystävällisesti maasta niin hevoselle kuin ihmiselle”, Laura Koskenmäki sanoo. Kuva: Laura KoskenmäkiMaastaratsastus on Koskenmäen mukaan loistava suomenkielinen sana.
”Maasta ratsastaen voidaan tehdä kaikki sama mitä myös ratsain, siinä vain satutaan olemaan maassa eikä satulassa. Maastaratsastuksen tehtävä on kehittää hevosesta parempi ratsu ja ihmisestä parempi ratsastaja. Se on myös hyvä tapa jumpata esimerkiksi pieniä poneja tai vinoja ravureita.”
Koskenmäen viimeaikaisena koulutettavana on ollut 23-vuotias ravuriksi jalostettu lämminverinen, joka ei ollut koskaan ollut rehellisesti kuolaimella.
”Sen kanssa oltiin tehty puolisen vuotta töitä kerran kuukaudessa ja ratsastaja oli treenannut maastaratsastusta kerran viikossa. Sitten noustiin selkään ja yhtäkkiä hevonen kulki aivan eri tavalla. Ratsastaja totesi, että tämähän on ihan tähtipölyä. Alla oli aivan eri hevonen.”
Haastattelupäivänä Koskenmäki oli jälleen ollut kouluttamassa samaista hevosta ja sen ratsastajaa.
”Ihastelimme, miten paljon lisää lihaksia hevonen on saanut.”
Maastaratsastuksen avulla monet asiat lähtevät Koskenmäen mukaan loksahtelemaan ratsukon molemmilla osapuolilla kodalleen. Työskentelystä tulee mielekkäämpää molemmille.
”Hevosen hyvinvointia ajatellen on selvää, että mitä taitavampi ihminen on, sitä tyytyväisempi hevonen on työssään. Maastaratsastus on vähän kuin tanssia: huono viejä astuu varpaille, tönii ja nykii. Jos kehitämme itseämme paremmiksi viejiksi, koko hevosen olemus muuttuu.”
Laura Koskenmäen vinkit maastaratsastukseen
Ole avoin sille, että hevonen on aina oikeassa, sillä vastaukset löytyvät hevosesta. Jos tehtävä ei onnistu, pitää tehdä diagnoosi siitä, miksi tämä on hevoselle vaikeaa. Kun syy löytyy, rakennetaan tehtävä uudelleen, jotta hevonen voi onnistua.
Aloita maastaratsastus kävelemällä takaperin hevosen edessä ympyrällä. Tarkkaile miten hevonen toimii molempiin suuntiin ja analysoi sen vinoudet. Joillekin hevosille tämä on helppoa, jotkin taas ovat niin vinoja tai jäykkiä, että niiden työstäminen vie pidemmän ajan.
Maastaratsastusta portugalilaiseen tapaan tehdään hevosen rinnalla kävellen, sen lavan kohdalla. Vasemmalla seistessä ulko-ohja tulee sään yli ihmisen oikeaan käteen, sisäohja on vasemmassa kädessä. Hevosta ei saa vetää eteenpäin ohjalla, vaan liikkeellelähdön pitää tapahtua hevosen takajaloista ihmisen pyytäessä kehollaan, äänellään tai raipalla.
Maastaratsastusta tehdään molemmilta puolilta. Hevosen on hyväksyttävä ihminen myös oikealla puolellaan. Se voi aluksi olla hankalaa, jos hevosta on aina talutettu vasemmalta puolelta.
Kun hevonen hyväksyy ihmisen molemmilla puolilla, lähdetään hakemaan taivutusta isolla voltilla. Tarkoitus on saada hevonen pysymään kevyellä ulko-ohjan tuella niin, että ratsastaja voi myödätä sisäohjasta ja hevonen säilyttää asetuksen ja taivutuksen.
Kun taivutus molempiin suuntiin onnistuu ympyrällä hyvin, voi ratsastaa suoria linjoja.
Jos alkuharjoitukset onnistuvat hyvin, siirrytään pyytämään hevoselta ravia ympyrällä. Koskenmäen mukaan ravi aktivoi käyntiä. Alkuvaiheessa riittää, kun hevonen lähtee raviin ja ohja on pehmeä. Jos hevonen jää kiinni ohjaan ja ottaa siitä tukea, siirrytään käyntiin ja harjoitellaan niin kauan, että hevonen ravaa pehmeänä.
Maastaratsastuksen taitojen edetessä hevonen oppii kokoamaan itsensä pehmeänä. Harrastehevosillakin voidaan päästä kärsivällisesti harjoitellen tekemään pitkälle edistyneitä kouluratsastusliikkeitä maasta ratsastaen.
Ratsastajan tärkein apu maastaratsastuksessakin on istunta, vaikka ratsastaja ei istukaan satulassa. Ohjasavut tulevat keskivartalon syvistä lihaksista, kun kyynärpäät ovat lähellä vartaloa ja olkapään-olkavarren alue rentona.
Ohjasote poikkeaa ratsastuksen normaaliotteesta. Ohja otetaan käteen kämmen auki ja ylöspäin, minkä jälkeen peukalo sulkee ohjan etusormen tyveen. Ulko- ja sisäkäsi pidetään samalla korkeudella. Näin myötääminen on vaivatonta.
Ratsastajan käden pitäisi muistuttaa hienomotoriikaltaan kirurgin kättä. Apinanpoikasrefleksistä eli tarrautumisesta pitää opetella pois. Herkän kevyessä tuntumassa ratsastajan käsi tuntee kaiken, mitä hevosen suussa tapahtuu.
Ajattele maastaratsastusta verryttelynä ennen selkään nousemista. Kun yhteys hevoseen luodaan lyhyellä maastaratsastuksella, on ratsu paljon valmiimpi ottamaan vastaan ratsastajan pyynnöt satulasta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
