Video: Maailmanennätys ilman satulaa ja suitsia ‒ Kun Karl Fazer hyppäsi hevosellaan historiaan, tolpista loppuivat reiät kesken

Vuosi oli 1990, ja Vermossa järjestettiin iso Finnhorse-tapahtuma. Siellä huippunumerona edellisen vuoden esteratsastuksen Suomen mestari Karl Fazer esiintyi ykköshevosellaan Hot Chocolatella hypäten korkeutta ilman satulaa ja suitsia. Vain hevosen kaulan ympäri meni remmi.

Fazerin ennätyshyppy oli 182,5 senttiä korkea ja se hypättiin Dumle-puomiesteen yli, sillä Fazer on suklaa-Fazereita suoraan alenevassa polvessa.

Kotoaan Ruotsista tavoitettu Fazer kertoo, että hyppyä todistamassa ja estettä mittaamassa oli kaksi kansainvälisen tason estetuomaria. Ennätyksestä ilmoitettiin Guinnessin Ennätysten kirjaan, mutta sitä ei hyväksytty, koska paikalla ei ollut heidän omaa tuomariaan. Epävirallinen ennätys se kuitenkin on, eikä sitä ole sittemmin rikottu.

Estettä nostettiin ennätyshypyn jälkeen vielä kerran, mutta tolpista olivat loppuneet reiät kannattimille, ja kun Hot Chocolate ylitti esteen, se hipaisi sitä sen verran, että koko viritelmä putosi.

"Oli siinä kosketus, mutta ei se viritys ollut niin hyvä", Fazer sanoo.

Nykyään ilman suitsia ratsastaminen on jonkinlainen trendi, mutta 90-luvulla se oli hyvin harvinaista.

”Idea lähti siitä, kun olin Espoossa Gumbölessä ratsastamassa yhtä aikaa Christopher Wegeliuksen kanssa. Hän hyppäsi jotain, ja minä halusin pottuilla ja sanoin, että menisin tuon saman ilman päitsiä. Siitä se lähti”, Fazer kertoo.

Hot Chocolate eli Rontti toimi erinomaisesti ilman suitsia, ja sitten otettiin satulakin pois.

Myöhemmin Fazer esiintyi hevosensa kanssa myös maailmalla.

”Falsterbossa Ruotsissa hyppäsimme yhden tähden 140-luokan satulalla, mutta ilman suitsia samana kesänä. Vain yhtä väliä helpotettiin”, hän kertoo.

Hot Chocolate oli Hollannissa vuonna 1975 syntynyt hevonen, joka tuli Fazerille 8-vuotiaana.

”Sen kanssa kasvoin yhdessä. Se sattui olemaan hevonen, joka nautti meidän tekemisestä. Tein alussa aika paljon virheitä, mutta hevonen antoi anteeksi ja sitten löysimme toisemme. Vuosi 1989 oli uramme huippu, silloin osasimme toisemme jo aika hyvin”, Fazer kertoo.

Vaikka Hot Chocolate teki huiman ennätyksen, se ei ollut kapasiteetiltaan kaikkein lahjakkain hevonen.

”Se on sama kuin ihmisten kanssa: mieluummin iso sydän kuin paljon kapasiteettia. Jos hevosella ei ole isoa sydäntä, se ei koskaan tule tekemään samoja asioita, kuin hevonen, jolla on iso sydän, vaikka sillä olisi vähemmän kapasiteettia. Rontti teki kaikkensa, ja minä pystyin tekemään sen kanssa mitä vain”, Fazer kiittää.

Videon tuotanto Vipvision, videon oikeudet Warner Bros. International Television Production Finland, videolta digitoinut Timo Yli-Hollo.

Kyse oli nimenomaan huippuunsa hioutuneesta ihmisen ja ratsastajan yhteistyöstä. Fazer auttoi hevosta askelissaan niin kuin ratsastajat tekevät, mutta hän ei tarvinnut siihen suitsia ja kuolaimia.

”Se oli sellainen hevonen, joka osasi kuunnella. Ratsastuksessa edelleenkin painoavut ovat tärkein. Käden pitäisi olla ratsastuksessa se viimeinen apu, ja käsi myös ennemmin tekee ratsastuksessa ongelmia kuin vähentää niitä”, Fazer sanoo.

Ja kertoo huippuratsastajasta Hugo Simonista joka kysyi häneltä Falsterbon kilpailuissa: miksi sinulla edes on päitset, kun menet paljon paremmin ilman?

Vuonna 1993 Hot Chocolate voitti viimeisen kilpailunsa, 130-luokan Keravalla. Se tuli radalta ontuen, ja sen ura loppui siihen. Vain vuotta myöhemmin kotitallilla Ruotsissa maastokävelyllä ruunan sydän pysähtyi ja se menehtyi.

”Paras tapa lähteä, jos täytyy lähteä. Kenenkään ei tarvinnut tehdä mitään päätöstä. Sillä oli silloin ihan oman laisensa elämä, se oli vapaana tallissakin ja käveli siellä. Se oli hieno hevonen”, Fazer sanoo.

Karl Fazer kuvattuna vuonna 2013. Kuva: Kari Salonen

Fazer oli muuttanut Ruotsiin vuonna 1994. Skånessa sijaitseva 500 hehtaarin tila on siirretty jo pojalle, mutta Suomessa hän viljelee itse Hahkialan tilaa Hauholla. Siellä on tukikelpoista peltoa 140 hehtaaria ja metsineen 700.

”Olen aina tykännyt pyörittää näitä vähän eri tavalla, ostovoimalla. En usko raudan omistamiseen yksin”, Fazer sanoo.

Omia traktoreita on vain neljä.

”Jontikka, Deutz ja 2 vanhaa Valmettia”, hän luettelee.

Ratsastamisen hän lopetti 21 vuotta sitten, kun hän katsoi, että nyt ollaan urheilullisesti siinä, mihin on taso ja kyky. Hän päätti, että loppuelämänsä hän haluaa tehdä jotain muuta.

”Tänä päivänä olen iloinen, että tein sen päätöksen”, hän sanoo.

Hän ei meinaa jaksaa sitä tarkkuutta ja innostusta, millä Suomessa ja Ruotsissa tulkitaan jokaista EU-säännöstä. Hevosten kuljettamistakin varten pitäisi on pitänyt käydä kurssit, ja sitten kuljettaa miljoonahevosia ennemmin byrokraatin kuin oman kokemuksen mukaan.

”Ja kilpailuissa ei saa juhlia, ei saa tehdä sitä, ei saa tehdä tätä. Aiemmin ratsastaminen oli aika korkeallekin tasolla sosiaalista. Totuin siihen, että meillä oli helvetin hauskaa. Hyvät jutut ja hyvät kabareet. Kaikista ei tule mestareita, mutta he voivat silti nauttia urheilusta”, Fazer sanoo.

Hevoset ovat silti yhä iso osa miehen elämää, sillä Fazerin puoliso Marina pitää tilalla hevosia. Ratsuvarsoja syntyy 2‒5 vuodessa ja kaikkiaan hevosia on reilut 20. Yksi niistä on Fazerin vanhan kilparatsun Sweet Chocolaten lapsenlapsi, joka kilpailee 145-tasolla nuoren ratsastajansa kanssa.

”Siitä olen onnellinen, että kaikki mun hienot vanhat hevoset ovat saaneet asua täällä loppuun saakka”, Fazer kiittää.

Hevosen selässä hän on käynyt 21 vuoden aikana vain pari kertaa, kun jollain ratsastajalla on ollut ongelmia.

”Jos on joku ratsastaja repinyt ja tapellut, niin piti yrittää näyttää, että ei tätä tarvi aggressiivisuudella tehdä”, Fazer sanoo. ”Nekin virheet olen itse tehnyt”.

Kenneth Wrede veti Finnhorsen järjestelyitä. Hän on vakuuttunut, että Vermoon saisi vieläkin houkuteltua jättiyleisön. Kuva: Kari Salonen

Karl Fazerin ennätyshyppy tehtiin vuonna 1990 Finnhorse-tapahtumassa Vermossa, jossa juostiin samana viikonloppuna Finn Feverin voittama Suuri Suomalainen Derby.

Finnhorse-tapahtumaa järjestettiin vuodesta 1986 vuoteen 1990. Ensimmäiset tapahtumat olivat kooltaan ja yleisöltään vaatimattomia, mutta viimeiseksi jäänyt Finnhorse – Hevosen juhlaa -tapahtuma oli kaikkiaan menestys.

Tapahtuman järjestelyitä veti Kenneth Wrede. Hän kertoo, että Finnhorse oli Suomen Ratsujalostusliiton ja Ratsastajainliiton keksintöä, ja mukana oli myös maa- ja metsätalousministeriö.

Tapahtuman markkinointiin ja sisältöön satsattiin tosissaan. Ohjelmaan kuului esteratsastuksen GP-kilpailu, valjakkoa, vikellystä ja juuri MM-hopeaa voittaneen Kyra Kyrklundin Matadorin esittely, Kyrklund itse ei päässyt paikalle. Lisäksi ratsastettiin kouluratsastuksessa hevosenvaihtokilpailu, sekä ensimmäistä kertaa tyyliratsastuksen suomenmestaruudesta. Mukana olivat Suomen huiput.

”Paitsi Chrisse (Wegelius). Hän ei sietänyt ideaa”, Wrede naurahtaa.

Valjakkoajossa tosin tapahtui pieni onnettomuus, kun Vermon lammikkoon rakennettu vesieste osoittautui liian syväksi, ja yksi hevonen jäi sinne vaunuistaan jumiin.

Wredellä oli siihen aikaan oma hevonen samalla tallilla Fazerin kanssa, ja hän ymmärsi ratsukon potentiaalin myös näytöstähtenä. Lisäksi Wrede onnistui myymään Fazerille idean näytöksestä niin, että kyseessä on nimenomaan Dumlen maailmanennätys, ja yritys saatiin mukana yhteistyökumppaniksi.

Tapahtuma onnistui taloudellisesti, ja pelkästään lauantaina se houkutteli Vermoon 6 000 maksanutta katsojaa.

”Missään muussa suomalaisessa ratsastuskilpailussa ei ole sitten 1952 Olympialaisten ollut samaa katsojamäärää lukuun ottamatta maailmancupin finaalia keväällä 1998”, Wrede kertoo.

Tapahtuma jäi kuitenkin järjestäjien päätöksestä viimeiseksi.

”Tapahtumasta jäi hyvä mieli. Uskon, että oikein tehtynä Vermossa pystyisi yhä järjestämään tapahtuman, johon saataisiin tuhansia ihmisiä”, Wrede päättää.