Hevosen aggressio kehittyy portaittain – tunne merkit, vältä vaaratilanteet

Hevosen aggressio kehittyy etologi Renate Larssenin mukaan portaittain. Seuraamalla hevosen selkeitä merkkejä ihminen kykenee käsittelytilanteissa välttämään aggression kehittymisen huippuunsa muuttamalla omaa toimintaansa.  Kuva: Hanna Hirvonen

”Aggressio on hevosmaailman ehkä pahiten väärinymmärretty aihe”, aloittaa luentonsa hevosten käyttäytymiseen erikoistunut etologi Renate Larssen.

Larssen luennoi kuluneella viikolla brittiläisen World Horse Welfare -järjestön webinaarissa. Hän on erikoistunut aggressiivisesti käyttäytyvien hevosten uudelleenkouluttamiseen ja jakaa aiheesta tietoa omilla The Equine Ethologist -kanavillaan sekä luennoimalla.

Aggressio ei ole tunne eikä yksi käyttäytymismalli, vaan Larssenin mukaan monimutkainen kokonaisuus, jonka takana on tunteita. Aggressiosta on hänen mukaansa myös hyötyä, sillä muuten eläinlajit olisivat evoluution kuluessa hävinneet.

Resurssien puolustamiseen, etäisyyksien luomiseen ja eläimen omaan turvassa pysymiseen liittyy aggressiota erilaisissa tilanteissa. Näiden kolmen lähtökohdan ymmärtäminen auttaa tosielämän tilanteiden tulkitsemisessa hevosta käsiteltäessä.

Viha on tunne, joka liittyy esimerkiksi ruokaresurssien puolustamiseen ja etäisyyden säilyttämiseen laumassa. Pelkoon hevonen tyypillisesti reagoi pakenemalla, mutta jos se ei ole mahdollista, hevosen vaihtoehdoksi jää taisteleminen.

”Tämä ”fear, flight, fight” -käyttäytymisketju on tärkein avain kesyhevosen aggression ymmärtämiseen”, Larssen korostaa.

Aina hevonen ei taistele avoimesti, vaan pitkään jatkuneen emotionaalisen stressin ja mahdollisen jatkuvan rankaisemisen seurauksena hevonen voi sulkeutua eli vajota niin sanottuun opittuun avuttomuuteen. Tällaisessa tilassa olevan hevosen aggressio voi Larssenin mukaan joskus puhjeta ilman varoitusmerkkejä.

”Sulkeutuminen näyttäytyy hevosessa usein tottelevaisuudeksi tulkittuna reagoimattomuutena. Juokse pois, jos sinulle tarjotaan täysin pomminvarmaa hevosta. Sellaista ei ole olemassakaan”, Larssen varoittaa.

Hänen mukaansa ihmisillä on yleisenä tapana patologisoida hevosen aggressio. Tällöin hevosyksilö leimataan häiriintyneeksi. Etologi sanoo tavalle napakan ein.

”Aggressio on hevosen kommunikointitapa, jonka takana voi olla esimerkiksi kipu tai pelko. On tärkeää ymmärtää, että aggressio kehittyy portaittain.”

Aggression portaiden tunteminen, eli hevosen antamien merkkien tarkkailu ja ymmärtäminen on Larssenin mukaan yksinkertainen tapa estää aggression kehittyminen. Käsittelytilannetta ja omaa käyttäytymistä muuttamalla aggressio on mahdollista estää. Näin ehkäistään vaaratilanne, joka käsittelytilanteessa on ihmisen vahingoittaminen puremalla, potkimalla tai suoraan kimppuun hyökkäämällä.

Hevoset ovat laumaeläiminä taitavia tulkitsemaan toistensa käyttäytymistä. Larssenin mukaan ne osaavat kunnioittaa lajitovereidensa varhaisia, pieniä merkkejä ja usein välttävät aggression puhkeamista yksinkertaisesti väistämällä. Näin tulisi ihmisenkin toimia hevosen kanssa.

Etologi havainnollistaa hevosen aggression kehittymistä tikapuilla. Hevonen viestii olostaan ja aggressionsa kehittymisestä noin kahdellakymmenellä tavalla, ennen kuin se puraisee, potkaisee tai hyökkää kimppuun.

Ensimmäisellä, Larssenin vihreäksi nimeämällä alueella epämiellyttävässä tilanteessa oleva hevonen kääntää päänsä pois, nuolee huuliaan, pureskelee, haukottelee ja räpyttelee silmiään tiheämmin. Sen silmien päällä on nähtävissä huolirypyt ja se haistelee maata. Korvansa hevonen pitää tässä vaiheessa pään sivuilla. Mikäli epämukavuus ei helpota, hevonen kääntyy kyljittäin ihmistä kohti ja kohottaa päätään.

Tilanteen jatkuessa siirrytään Larssenin mukaan oranssille alueelle, jossa hevonen ravistelee päätään, polkee jalkaansa, huiskauttelee häntäänsä, luimistelee ja supistaa sieraimiaan ja huuliaan sekä kääntää takaosaansa ihmistä kohti. Seuraavaksi hevonen alkaa venyttää kaulaansa korvat tiukasti luimussa, paljastaa hampaansa ja nostaa uhkaavasti jalkaansa.

Punaisella alueella hevosen aggressio purskahtaa esiin, ellei se pääse tilanteesta. Hevonen alkaa ensin purra ja potkia ilmaan. Sen jälkeen se kohdistaa aggression kohteeseensa: potkaisee, puree tai hyökkää suoraan kimppuun.

”Paljon näkee sitä, että ihminen jättää täysin huomiotta hevosen ensimmäiset merkit, joissa hevonen kääntää päänsä pois ja sanoo, että tämä ei ole kivaa”, Larssen huokaa.

Hän alleviivaa, että erittäin usein hevosen aggression taustalla on joko akuutti tai krooninen kipu tai hevosen oletus tulevasta kivusta. Tämän ajatuksen torjuminen istuu sitkeästi hevosihmisissä.

”Ole ystävällinen ja varmista aina, onko hevosen aggression taustalla kipu. Kunnioita hevosen oikeutta ilmaista mielipiteensä ja muista lukea sen sinulle kertomia pieniä merkkejä”, Larssen toivoo.