Kuinka meidän käy?

Etta Pakkanen kehottaa kolumnissaan lopettamaan ruikuttamisen ja keskittymään tulevaan. Kuva: Elina Paavola

Hevostalouden rahoituksen leikkaussuunnitelmista ja mahdollisesta rahapelimonopolin purkamisesta on uutisoitu pitkin vuotta aktiivisesti, mutta käsitykset tuntuvat poikkeavan rajusti toisistaan myös alan sisällä. En haluaisi jatkaa tätä osittain faktaperustaltaan ontuvaa spekulointia, mutta teen sen silti. On asioita, jotka ovat tässä kohtaa karua todellisuutta ja vaativat toimenpiteitä – tai olisivat vaatineet niitä jo kauan sitten.

Lähes poikkeuksetta rahoitusleikkauksia kritisoidaan peliyhtiöiden yhdistyessä vuonna 2017 tehdyn sopimuksen nojalla. Puhutaan, että pelituotot ovat raviurheilun ansiota ja siten raviurheilun rahaa. Tämän sopimuksen sisällöstäkin on kuultu monenlaisia versioita, mutta tällä hetkellä tosiasia on se, että Veikkauksen tuottojen ja yhtiön vanhojen edunsaajien välinen kytkös on virallisesti katkaistu. Siten maa- ja metsätalousministeriön raviurheilulle tilittämä raha on valtionavustusta, oli se sitten kenen tienaamaa tahansa.

Luulen kaikkien hevosalan edustajien olevan yhtä mieltä siitä, että ei tämä ihan putkeen mennyt. Näin se kuitenkin nyt meni. Se, että hevostalous tuottaa kokonaisuudessaan pelituottojen ja erilaisten verojen muodossa valtiolle aiempaa tukisummaa enemmän lienee myöskin fakta. Tilanne valtion budjetin ja leikkausten osalta on nyt kaikesta huolimatta se, että rahoitusta leikataan ensi vuodelle 8,5:lla miljoonalla eurolla. Ei yritystukiakaan jaeta tasaisesti takaisin sen mukaan, paljonko tietty toimiala tuo verotuottoja valtiolle.

Huomion arvoista on myös se, että tätä leikkausta on kohtuullistettu siltarahoituksella. Liiketalouden opinnoista huolimatta siltarahoitus oli itselleni käsitteenä vieras, mutta selvitysteni mukaan se tarkoittaisi määräaikaista ja väliaikaista rahoitusta, joka mahdollistaa sopeutumisen muuttuvaan tilanteeseen. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah kertoikin MT:lle 3.9., että näin neuvoteltu leikkaus antaa alalle mahdollisuuden (ts. aikaa) pohtia tulevaa. Valtionavustusten ei siis voida odottaa ainakaan nousevan jatkossa, vaan ennemmin jatkavan laskusuunnassa.

Sekä Suomen Hippoksen toimitusjohtaja Minna Mäenpää että Essayah ovat tuoneet ilmi, että neuvotteluja raviurheilun ja hevoskasvatuksen tulevaisuuden rahoitusmalleista ja -mahdollisuuksista jatketaan. MT Hevoset uutisoi 2.9., että suomalainen hevospelaaminen voisi sittenkin olla päätymässä lisenssimalliin rahapeliuudistuksessa. Tämä on puhdasta arvailua, mutta tulee tunne, että neuvotteluissa käydään läpi lähinnä hevosalan omarahoituksen helpottamista.

Pelituotoista puhuminen on korostanut pelien merkitystä alan rahoituksessa ja vanhan Fintoton tyyppiseen malliin siirtymistä pidetään oikotienä onneen. Hippos on jo varhain keväällä esittänyt toiveensa hevospelien siirtymisestä vapaaseen lisenssimarkkinaan, jossa se voisi osaomistamansa yhtiön voimin hallita hevospelejä yhdessä kansainvälisen kumppanin kanssa. Onnistuessaan tämä skenaario toisi paljon mahdollisuuksia, mutta entä epäonnistuessaan?

Veikkaus on tuonut selvästi esiin tahtotilansa säilyttää hevospelien monopoli itsellään. MT Hevoset uutisoi 13.8. Veikkauksen esitelleen Suomen Hippoksen valtuuskunnalle uuden yhteistyösopimusehdotuksen. MT:n tietojen mukaan Veikkauksen tarjous on useita miljoonia euroja vuodessa. Kokonaisuuteen kuuluu myös Veikkauksen maksamat ravilähetysten tuotantokustannukset, jotka niin ikään ovat miljoonia euroja vuodessa.

Rahoitustilanteen ollessa muutenkin epävakaa, Veikkauksen tarjouksen tuoma vakaus ja tietynlainen kivijalka pitkäaikaisella sopimuksella toisi keuhkoihin melkoisen määrän happea. Oman peliyhtiön uudelleen luominen on valtava prosessi, eikä mitenkään voisi tuoda riittävästi tuloja ainakaan ensi vuodelle. Pitkällä tähtäimellä asia voisi olla toisin, mutta siitä ei ole minkäänlaista varmuutta. Toki riskejäkin täytyy uskaltaa ottaa eikä päätöksiä tule tehdä lyhytkatseisesti.

Juuri riskinotto tunnutaankin unohtaneen raviurheilun sopeuttamistoimissa. Ala on ollut useita kuukausia tietoinen merkittävistä leikkauksista, mutta ainakaan julkisia ja näkyviä sopeutustoimia ja leikkauksia ei olla vielä tehty. Ravipäivien ja jopa ratojen vähentämisestä, Suomen Hippoksen organisaatiorakenteen sekä raviratojen toiminnan omarahoitusasteen muutoksesta ollaan huhuiltu, mutta toistaiseksi mitään ei ole tapahtunut eikä päätöksiä olla tuotu ainakaan julki.

Hippoksen johto on varmasti ollut koko vuoden vahvasti kiinni rahoitusmuutosten ja lisenssimarkkinan neuvotteluissa. Ihmisiä hekin ovat ja jossakin kohtaa rajat vain tulevat vastaan. Vastuun jakaminen olisi tällaisissa tilanteissa kultaakin arvokkaampaa. Jotta vastuuta voitaisiin jakaa, olisi keskusjärjestön organisaatiorakennetta ja päätöksentekojärjestelmää ymmärtääkseni tullut muuttaa sen mahdollistamiseksi.

Myös Sari Essayah antoi hevosalalle melko suoraa palautetta siitä, että tulevista leikkauksista ollaan tiedotettu jatkuvasti ja ala on ollut tietoinen tilanteesta. Sen sijaan, että oltaisiin keskusteltu siitä, kuka on ansainnut mitkäkin rahat ja voidaanko leikkauksista vielä tinkiä, olisi tullut siirtää katseita ja keskustelua siihen mitä nyt tehdään. Olen edelleen sitä mieltä, että Hippoksen rajalliset resurssit on ollut tarpeen keskittää näihin valtavan mittakaavan neuvotteluihin.

Sen sijaan esimerkiksi raviradat olisivat voineet keskittyä ja panostaa enemmän siihen, kuinka todennäköisten toimintatukien leikkaamisesta selvitään vai selvitäänkö. Toki useat radat ovat joutuneet jo aiemmin pohtimaan ja toteuttamaan erilaisia toimia omarahoituksen parantamiseksi. Suomen Ravivalmentajat ry on ollut aktiivisesti mukana ja seuraamassa rahoituksen muutoksia, mutta olisi nyt budjetin julkistamisen myötä vapaa pohtimaan Suomen Hippoksen puolesta mahdollisia sopeuttamistoimia. Vaikka pelituottoja saataisiinkin pitkällä tähtäimellä kotiutettua tehokkaammin oman peliyhtiön kautta, siirtymäaika vaatii muitakin rohkeita päätöksiä.

Suomen Hippoksen johdolla on edelleen valtavat neuvottelut pelimarkkinauudistuksen ja rahoituksen sopeuttamisvaihtoehtojen osalta. Vaikka budjetti on lyöty lukkoon, on tulevaisuus silti edelleen avoinna. Kentältäkin voisi tulla hyviä ideoita toiminnan kehittämiseen, mikäli meille tarjottaisiin kattava faktapohja ja järkevä alusta ideoiden jakamiseen ja yhteiseen pohdintaan.

Joka tapauksessa on aika lopettaa raviurheilun omasta rahasta ruikuttaminen ja suunnattava katseet siihen, mistä raviurheilu tulee tulevaisuudessa saamaan rahansa ja pitäisikö miettiä totisemmin myös alan sisäisiä säästötoimenpiteitä. Allekirjoittaneen mielestä ennen kaikkea jälkimmäisiä. Suomen Hippos työskentelee jo aktiivisesti ainakin tulopuolen parissa.

Kirjoittaja on ravivalmentaja Ylöjärveltä.