Saara Mäkinen arkistokuvassa varsojen seurassa. Kuva: Antti Savolainen
”Kyllähän se yhtä putkien sulattelua, paskan mättämistä ja traktorin elvyttämistä oli” − hevosnaiset vinkkaavat selviytymiskeinonsa kovalla pakkasella
Tammikuun ensimmäisen viikon pakkasjakso laittoi tallit koetukselle, ja kylmää keliä luvataan taas.
Pakkanen koetteli hevostiloja pitkin Suomea tammikuun alussa. Kuva: Elina PaavolaSaarijärvellä tallia pitävä Saara Mäkinen, jota hyvällä syyllä voi pitää myös hevosalan some-vaikuttajana, kyseli Rähälän hevostilan Facebook-sivuilla keinoja pakkasen kanssa taistelemiseen. Neuvoja tuli paljon.
Moni oli joutunut kääntymään kannettavien lisälämmittimien puoleen, ja keinoiksi ehdotettiin sähkö-, diesel- ja kaasukäyttöisiä lämmittimiä. Erilaisia ja erihintaisia lämmittimiä myydään esimerkiksi hallipuhaltimen, terassilämmittimen tai säteilylämmittimen nimellä.
Perjantaina Mäkinen päätti itse ottaa neuvosta vaarin, ja hän aikoo sopivan tilaisuuden tullen ostaa dieselkäyttöisen lisälämmittäjän.
”Kun hankkii sellaisen varalle, niin sitten kovia pakkasia ei todennäköisesti enää tule. Ihan sen takia kannattaa hankkia”, Mäkinen päättelee vähän kieli poskessa.
Käyttövoimaksi hän valitsi dieselin, koska dieselpönttö löytyy traktorin takia kotoa.
”Että ei ole sitten auto jäässä, kun pitäisi lähteä hakemaan lisää kaasua.”
Lämmittimiä käytettäessä on tärkeää lukea käyttöohjeet ja noudattaa niitä. Moni palo on alkanut väärinkäytetystä lisälämmittämisestä. Kaikki laitteet eivät esimerkiksi kestä jatkuvaa päällä olemista, ja talleissa pöly ja kuivikkeet lisäävät riskejä.
Neuvoja jaettiin myös muuhun lämpimänä pitämiseen. Putkien päälle kriittisiin paikkoihin kannattaa laittaa kuumavesipussit. Oven alusten tilkitsemiseen voi käyttää loimien sijasta vanhoja täkkejä tai lampaanvillaa. Purut käytävällä ja lumet tallin seinustalla auttavat myös lämmön pitämisessä.
Ja koska traktori voi pettää pahalla hetkellä, kannattaa ennen pakkasjaksoa ajaa paaleja valmiiksi lähelle tarhoja, niin heinien jakamisesta selviää hieman vähemmällä työllä.
Rähälän hevostilalla asuu kolmisenkymmentä hevosta, joista vain seitsemän tallissa, ja loput pihatoissa. Edellisen pakkasjakson aikana Mäkinen otti hevosia vuorotellen talliin pitämään tallia lämpimänä, ja siihen hän ei halua lähteä uudestaan.
”Kyllähän se yhtä putkien sulattelua, paskan mättämistä ja traktorin elvyttämistä oli. Tässä Saarijärvellä pakkanen kävi 39 pakkasasteessa, koko ajan oli 30. Ei ollut enää leikkiä tämä juttu.”
Hevosilla ei ollut pihatoissa hätää, vaikka ovetkin pidettiin auki. Klipatuilla ja joillain helposti palelevilla lämminverisillä oli loimet, mutta suurin osa oli alasti, eikä vaikuttanut ottavan itseensä.
”Ihmisethän näillä pakkasilla pulassa ovat, eivätkä hevoset. Putket ovat eniten stressaava asia. Sen suhteen on ihan sama, mikä laki on, vettä on oltava”, Mäkinen miettii.
Sulanapitokaapeleita heillä on kymmenkunta vesiputkien lähtöpäässä ja kuppien päissä, ja niistä on ollut paljon iloa.
”Kyllähän ne vievät sähköä, mutta kun tämä menee taistelun puolelle, on ihan sama, mitä mikäkin maksaa”, Mäkinen sanoo. ”Pitäisihän sitä sitäkin miettiä, että omalla työllä ja riuhtomisella on jokin arvo, vaikka sitä ei hevosalalla lasketakaan.”
Jenni Peltokorpi on tottunut ajamaan hevosia kylmissäkin olosuhteissa. Oikea varustus auttaa paljon. Kuva: Jouni PorsangerJenni Peltokorpi treenaa ravihevosia Rovaniemellä, jossa 30 pakkasasteessa käydään joka vuosi. Muutama päivä kestetään kyllä, hän kertoo.
”Mutta jos kolmessakympissä on viikon, niin alkaahan siinä kaikilla menemään järki. Itseäni eniten ärsyttää, kun on lyhytkarvaisia koiria, italianvinttikoiria. Ne pystyvät olemaan ulkona ilman vaatteita ehkä kaksi sekuntia noilla keleillä, ja kun niitä on seitsemän, niin alapa niitä sitten joka pissalle pukemaan!” hän sanoo.
Viime viikon pakkasjakson kylmyys jäi Peltokorvelta mittaamatta, koska pakkasmittari näytti vain 35 asteeseen asti. Hän veikkaa, että 39 astetta oli. Hevoset kävivät tarhassa kelillä kuin kelillä, mutta sykleissä, niin että hevosista osa oli aina lämmittämässä tallia. Treenihevosilla oli loimet, pari eläkeläishevosta ja poni olivat tyytyväisesti ilman. Koska osalla hevosista on klipatut korvat, Peltokorpi kävi kokeilemassa, että ne eivät vain palellu.
”Ihan lämpimät olivat, vaikka oli yli 30 pakkasta”, hän kertoo.
Tallin kynnyksen vetoa tukitaan loimella, ja tarpeen mukaan käytetään tallissa sähkökäyttöistä lämpöpuhallinta.
Kun ajamaan pääsee, Peltokorpi itse pukeutuu paksuihin toppavaatteisiin, termohaalariin, akkukäyttöisiin hanskoihin ja kypäräpipoon. Jaloissa on väljät termokumisaappaat, joihin mahtuu kahdet villasukat, ja silti jää tilaa ilmallekin.
”Ja on mulla ollut lämmitettävät pohjallisetkin”, hän kertoo.
Jos kylmä keli jatkuu pitkään, hevosia pitää päästä myös ajamaan. Nopea muutos viidestä pakkasasteesta paukkupakkasiin on hevosille paha, mutta kun pakkasjakso kestää, ne tottuvat säähän kaikin puolin.
”Joinain talvina -25 on melkein jo treenikeli, jolloin on joutunut valjastamaan”, Peltokorpi hymähtää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
