Jos ihminen ei kuuntele puita ajoissa, voi kaatuva kuusi romahtaa talon päälle
Päästöt eivät tunnusta valtioiden rajoja, Pekka Särkiö muistuttaa kolumnissaan.
Lapin luonnossa aikaperspektiivi on pitkä. Tuhannenkin vuoden muutos näkyy. Kuva: Mikko SoiniElokuun viimeisenä viikonloppuna taloyhtiöiden huoltomiehet ja omakotiasujat vetävät Suomen lipun salkoon kesäkauden päättymisen merkiksi.
Varsinainen liputuksen aihe on Suomen luonnon päivä. Se poikkeaa kaikista muista liputuspäivistä, jotka juhlistavat henkilöitä ja poliittisia tapahtumia. Joku saattaa huokaista tuskastuneena: Miksi luonnollekin pitää liputtaa? Tulee mieleeni, että Suomen luonnon päivä kohdistaa ajatukset jo Suomen lipun väreihin: ”Kuin taivas ja hanki Suomen ovat värisi puhtahat.”
Lipun värit voivat myös likaantua ihmisen toiminnan seurauksena. Vedet likaantuvat humuksesta ruskeiksi tai levästä vihreiksi. Taivaan sinessä on kaupunkien ja laivareittien yllä rikinkeltainen sävy. Presidentti Niinistö on kiinnittänyt huomiota arktisen alueen nokeentumiseen. Auringon säteily imeytyy tummaan pintaan ja kiihdyttää lämpenemistä. Kaukoidän nokipäästöt kulkeutuvat arktiselle alueelle värjäten jään ja lumen harmaaksi. Päästöt eivät tunnusta valtioiden rajoja.
Olin perheeni kanssa viikon verran Muotkatuntureilla Ylä-Lapissa vaeltaen ja telttaillen. Monet pienet havainnot ilahduttivat, kuten tunturipöllön höyhenet ja oksennuspallo tunturin laella tai maakotka liitelemässä taivaan sinessä. Ahman raahaama poron kallo sarvineen oksaisessa männyssä kertoi jännitteestä ihmisen ja luonnon välillä. Petovahingot kaventavat poroelinkeinon mahdollisuuksia. Samalla suurpedoilla on oltava elämisen mahdollisuus tuhansia vuosia asuttamallaan Taigan läntisellä laidalla.
Lapin luonnossa aikaperspektiivi on pitkä. Tuhannenkin vuoden muutos näkyy. Tunturikoivikossa makaavat maakelot tai tunturijärven pohjassa lepäävät liekopuut kertovat aikaisemmista lämpöjaksoista. Ihmisen toiminnan vaikutuksesta lämpeneminen on kiihtynyt. Männyn taimet kiipeävät parhaillaan ylemmäs tunturiin. Ehkä jo sadan vuoden kuluttua avotunturin tilalla humisee männikkö. Samalla tunturikoivikot väistyvät. Koivujen luurangot kertovat vuosikymmenten takaisista tunturimittarin toukkien invaasioista. Koivujen taimet puuttuvat, sillä ne syödään pian itämisen jälkeen. Onko syynä porojen liikalaidunnus vai hirvet ja jyrsijät? Jälkeläiskato uhkaa tunturikoivuja, samoin kuin suomalaisia matala syntyvyys. ”Ehkä paljon luonnonvaroja kuluttavien ihmisten väheneminen on luonnon elämälle hyvä asia?” huomaan pohtivani kun kuljen hauraassa luonnossa.
Vanha kansanviisaus toteaa: ”Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.” Puiden kuiskintaa on hyvä kuunnella. Puiden humina kertoo nousevasta myrskystä, neulasten harsuuntuminen ilman saasteista, kuusten kuivuminen kuoriaisista ja ilmaston kuumenemisesta. Jos ihminen ei kuuntele puita ajoissa, voi kaatuva kuusi romahtaa talon päälle.
Raamatun Sananlaskujen kirjassa todetaan: ”Taivasalle jää, joka ei talostaan piittaa. Hurskaudesta kasvaa elämän puu.” Elämän puu on Raamatussa kaiken hyvän lähde, joka kasvaa Jumalan tahdon noudattamisesta, viisaudesta ja kohtuudesta.
Kirjoittaja on kenttäpiispa evp. ja Salpausselän kappalainen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
