Ilman maataloustukia ei tuotettaisi jyvääkään – näin Suomen ruuantuotanto todellisuudessa pyörii
Suomalainen ruokahuolto on revitty sukujen ja sukupolvien ajan isäntien ja emäntien selkänahasta, kirjoittaa Simo Ralli.
Perushyvällä ohrasadolla saa juuri ja juuri kulut peittoon, kirjoittaa Simo Ralli. Kuva: Timo HeikkalaVoit myös kuunnella kolumnin Simo Rallin kertomana:
Maatalous on vekkulia toimintaa. Täällä olen istunut Fahrin ratissa ja korjannut perushyvää ohrasatoa.
Neljän tonnin keskisadolla saa juuri kulut peittoon. Kuudentuhannen kilon keskisadolla saa jo kuoletettua traktoria, peltotyökaluja, puimuria ja kuivaajaa.
Palkkaa ei vielä viljelystä tule. Palkka tulee joulukuulla, tilille Ruokavirastolta. Ilman tätä rahaa, yksikään kuokka ei iskeytyisi maahan, yhtäkään jyvää ei peltoon kylvettäisi. Maaseutu kasvaisi pajua ja ruoka tuotaisiin ulkomailta.
Me viljelijät ottaisimme tietenkin palkan tehdystä työstä ja hyvästä sadosta, emme maataloustuesta. Hinnat vain pompsahtaisivat ruokakaupassa. Tätä ei mikään hallitus halua. Ruoka ei saa maksaa kaupassa sitä, mitä se oikeasti maksaisi.
Kerroin että kuudentuhannen kilon keskisadolla saa jo työvälineitäkin maksuun, mutta ei sitä millä viljely onnistuu, eli peltoa.
Pelto maksetaan maataloustuista, mutta riittääkö sekään? Voiko viljanviljelijä ostaa maata ja pärjätä?
Tehdäänpä laskelma viljatilasta: 100 hehtaaria peltoa maksaa miljoonan. Traktori, puimuri, kuivaaja, kylvökone ja pellon muokkausvehkeet vähintään 400 000 euroa.
1,4 miljoonaa 20 vuodelle laskettuna on 70 000 vuodessa, elikkä 700 euroa per hehtaari. Kun voimallisesti viljellään, apulanta, siemen ja kasvinsuojelu maksavat noin 450 euroa per hehtaari. Polttoaineet, huollot, vakuutukset ynnä muut tuohon 150 euroa päälle. Menot ovat 130 000 euroa vuodessa.
Tulot: Viljasta, luonnollisesti viljelijän maksaman rahdin jälkeen: 99 000 euroa, maataloustuet: 48 000 euroa. Yhteensä: 147 000 euroa. Vuoden ressaamisen ja uurastamisen jälkeen olet tienannut 17 000 euroa.
Toki pankki vie tuon summan korkoina, eikä piisaakaan. Tähänkin tulokseen vaaditaan älyttömän hyvä kesä ja sato.
Maatalousvehkeet nököttävät pellonreunalla, kun hallia ei ole. Asut traktorissa, kun ei ole asuntoakaan. Mutta on sentään 100 hehtaaria maata!
Jos maatalous olisi kannattavaa yritys toimintaa, olisi pitkän työuran tehnyt viljelijä eläkeläismiljonääri ja jatkaja hyvin kannattavan tilan uusi omistaja.
Kuinka meidän maataloutemme ja ruuan omavaraisuus voi toimia? No sillä, että viljelijät antavat tilansa puoli-ilmaiseksi pojalleen tai tyttärelleen. Viljanviljelystilat eivät voi muuten ikinä olla millään tavalla kannattavia.
Kun arvokkaimman osan, eli pellon saa ilman, viljely kannattaa. Kannattaako meidän viljelijöiden avustaa näin rajusti huoltovarmuutta? Se on hyvä kysymys.
Suomalainen ruokahuolto on revitty sukujen ja sukupolvien ajan isäntien ja emäntien selkänahasta. Maaseutu on rahoittanut älyttömästi suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, aivan vapaaehtoisesti.
Ensin maksettiin kaupunkiin asunnot sisarosuusjärjestelmän kautta ja nyt rahoitetaan ruokahuoltoa kituuttamalla myös eläkepäivät, antamalla pellot ilmaiseksi jatkajalle.
Jos maatalous olisi kannattavaa yritys toimintaa, olisi pitkän työuran tehnyt viljelijä eläkeläismiljonääri ja jatkaja hyvin kannattavan tilan uusi omistaja.
Näin ei ole. Jatkaja ottaa uutta velkaa, ja yrittää laajentaa ja saada velat maksuun, ennen kuin antaa tilan ilmaiseksi jatkajalleen. Näin ruuan oma tuotanto Suomen on taas taattu!
EU laati tulevaa budjettia. Siinä tavoitteena on 20 prosentin alennus maataloustukeen. Jos palkansaajille kerrottaisiin tuollaista koko Eurooppa olisi yleislakossa.
Viljelijät vain hymisevät omilla sukutiloillaan ja odottavat paljonko tällä kertaa viedään. Ikävä kyllä, tuo tukien alennus veisi pohjan pois myös sukujatkumotiloilta.
Kirjoittaja on maanviljelijä Teuvalla ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
