Lukijalta: Viljanviljelijän tulot ovat romahtaneet
Jatkajia ei enää ole, koska kukaan täysjärkinen tällaista hommaa omalle lapselleen halua siirtää, pohtii Pasi Vuorio viljanviljelyn nykytilaa. ”Sillä ei tienaa mitään ja lisäksi se on tilastollisesti aika vaarallistakin.”
Viljanviljelyn hyvät vuodet ovat takanapäin, kirjoittaja toteaa. Kuvituskuva. Kuva: Jaana KankaanpääNykyinen hallitus ilmoitti alkutaipaleellaan pontevasti, että maataloudelta ei leikata. Tutuille viljanviljelijöille ovat kirjanpitäjät soitelleet ja kyselleetkö, ovatko unohtaneet hakea jonkun tuen, kun puuttuu 20 prosenttia verrattuna aiempiin vuosiin.
Viime vuonna viljapellon tuki tippui noin 500 eurosta 400 euroon, eikä tästä kukaan puhunut etukäteen juuri mitään, yllätyksenä tuli useimmille. Lisäksi inflaatio on syönyt parissa vuodessa toiset 20 prosenttia tuesta. Ei tosiaan leikattu, kun puolitettiin.
Ei kannattaisi kylvää mitään, mutta kyllähän me törkeästi hyväksikäytetyt höhlät kylvämme. Ensi vuodesta ei sitten tiedä, jos ei saa mistään raavittua rahoja lannoitteisiin.
Virkavastuulla julkisuudessa kuitenkin vakuutellaan, että ei se maataloustulo mitään ole laskenut. 1980-luvulla viljasta sai parhaimmillaan 2–3 markkaa kilo. Koska sen ajan markka vastaa reaaliarvoltaan tämän päivän euroa, olisi vehnä nyt 3 000 euroa tonnilta. Tällä hetkellä hinta on 200 euroa tonnilta.
Sahajauhosta puristettu pelletti maksaa lähes kolme kertaa enemmän kuin vehnä, valmis elintarvike. Vuonna 1995 sai aloitteleva katsastusmies 1 000 euroa kuussa palkkaa, nyt 3 000. Tuen pitäisi samalla kehityksellä olla 1 500 euroa per hehtaari. Sillä toiminta olisi kestävällä pohjalla.
Keskimääräinen viljelijä ostaa traktorin 50 vuoden välein ja puimurin 200 vuoden välein, näillä myyntimäärillä. Meiltä loppuvat sekä koneet että miehet. Mitään jatkajia ei ole, eikä kukaan täysjärkinen tällaista hommaa omalle lapselleen halua siirtääkään, kun sillä ei tienaa mitään ja lisäksi se on tilastollisesti aika vaarallistakin.
Kaiken tämän lisäksi kehitys on samanlaista kaikissa länsimaissa, jopa Yhdysvalloissa. Venäjä porskuttaa suurimpana vehnän viejänä ja vasta hetki sitten me naureskelimme kolhoosimaataloudelle. Venäjällä ymmärretään, että jolla on ruoka ja raaka-aineet, sillä on kaikki valta maailmassa.
Me puuhastelemme jotain ympäristöjuttuja, jotka eivät vaikuta mitään mihinkään. Voi olla , että nähdään meilläkin vielä nälkää, jos ei meno muutu Arkadianmäellä.
Pasi Vuorio
Orimattila
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






