Kahden pariskunnan perustama bändi laulaa siitä, miltä rakkaus tuntuu 15 avioliittovuoden jälkeen

Ketunhautaintie on yhtä kuin Jussi Koskinen, Anni-Maija Koskinen, Jussi Suominen ja Anna Suominen, eli kaksi pariskuntaa. Lisäksi Jussi Suominen ja Anni-Maija ovat sisaruksia. Kuva: Lili Suominen

Juuri esikoisalbuminsa julkaissut Ketunhautaintie on saanut lentävän lähdön. Ruuhkavuosi-albumin kappaleista viisi on noussut muun muassa Radio Suomen soittolistalle. Moni kuulija on kiitellyt tekstimaailmaa ja kokenut sen voimakkaasti omakseen.

Ketunhautaintien tarttuvat pop-sävelet ja tarinalliset tekstit ovat koskettaneet etenkin ruuhkavuosien mankelissa käyneitä aikuisia.

”Tekstit kumpuavat hyvin pitkälti meidän omasta aikuiselämästämme. Olemme kaikki eläneet ruuhkavuosien keskellä, joten laulamme siitä, minkä tunnemme”, kertoo yhtyeen toinen laulaja Anna Suominen.

"Lauluissa näyttäytyy koko elämän kirjo. Välillä ollaan palasina ja sitten taas pusketaan eteenpäin ja löydetään se elämän valoisa puoli."

Novellimaisissa teksteissä eletään hetkissä, kun perhearki on muuttunut pyykkiralliksi, silmäpussit painavat ja romantiikka on tauolla. Ruuhka-kappaleessa kysytään, eikö meistä niitä vanhoja puita tullutkaan.

”Kun avaa autoradion, sieltä tulee aika paljon diskovalojen loisteesta ja nuorten sydänsuruista kertovia lauluja, jotka ovat jo niin kaukana omasta elämästä. Kaipasin lauluihin vaikkapa sitä tunnetta, että miltä se rakkaus tuntuu 40-vuotiaana, kun on oltu 15 vuotta naimisissa”, Anna Suominen sanoo.

Ketunhautaintietä voi kutsua perhebändiksi.

Yhtyeeseen kuuluvat Annan lisäksi hänen aviomiehensä Jussi Suominen sekä toinen aviopari Jussi ja Anni-Maija Koskinen.

Avioparien ja sisarusten yhteistyö sujuu luontevasti. Kaikki neljä osallistuvat sanoituksien ja sävellysten tekoon.

“Tunnemme toisemme läpikotaisin, joten meidän ei tarvitse varoa sanojamme. Tiedämme, että toinen ei katoa viereltä, vaikka tulisi vähän kärkevämpi keskustelu. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa ja elämä jatkuu”, Anna Suominen naurahtaa.

”Myös aikataulujen kanssa on helpompaa, kun vietämme muutenkin aikaa yhdessä. Meillä on samanikäisiä muksuja. He keksivät keskenänsä tekemistä, kun vanhemmat tekevät musahommia”, Jussi Suominen säestää.

Ketunhautaintien juuret yltävät varsinaissuomen viljaviin maisemiin Loimaalle. Alkusysäyksenä toimi Jussi Suomisen ja hänen siskonsa Anni-Maija Koskisen äidin syntymäpäiviä varten perustettu orkesteri.

Juhlakeikasta innostuneina sisarukset perustuvat vuonna 2002 Seamus-yhtyeen, jossa kaikki Ketunhautaintien jäsenet vaikuttivat. Yhtye julkaisi kolme albumia ja osallistui vuonna 2012 ensimmäiseen Uuden Musiikin Kilpailuun.

Vuosien varrella bändissä syntyi myös kaksi avioparia.

Seamuksen vetäydyttyä tauolle kukin jatkoi musiikintekoa tahoillaan. Koronasulun aikana yhdessä tekemisen into heräsi uudelleen.

“Meillä on yhteinen kesämökki Eurassa. Könötimme siellä kalenterit tyhjinä. Mietimme, pitäisikö tehdä jotain yhdessä. Silloin päätimme, että tehdään suomenkielistä poppia”, Anna Suominen muistelee.

Ketunhautaintie äänitti esikoislevyään omaan rauhalliseen tahtiinsa ruuhkavuosien keskellä. ”Alkuun ajattelimme, että tehdään jotain vain omaksi iloksemme. Emme uskaltaneet edes kuvitella, että useat kappaleet soisivat radiossa”, Jussi Suominen toteaa.

Tuleva albumi ja radiosoitto on poikinut keikkatarjouksia eri puolilta Suomea.

Bändin nimi on herättänyt kiinnostusta. Ketunhautaintie on kapea hiekkatie Oripäässä. Suomisen perhe käytti sitä oikotienä ajaessaan mummolaan.

”Tie kulkee kangasmaastossa ja se jäi jotenkin mieleeni lapsuudesta. Siitä oli helppo ottaa bändille nimi”, Jussi Suominen sanoo.

Kun Kirjastoauto-kappale lähti soimaan radiossa viime vuonna, bändin nimi noteerattiin erityisesti Oripäässä.

Paikallinen Myllykylän kyläyhdistys kutsui yhtyeen kyläjuhlaansa, joka pidettiin Myllylähde-nimisen lammen rannalla Ketunhautaintien päässä. Kyseessä oli yhtyeen ensiesiintyminen.

"Siellä oli pitopöydät koreana ja loistava tunnelma. Oli ihanaa soittaa ja vastaanotto oli sydämellinen. Nimi oli tietysti jo kiirinyt kylän väen tietoon ennen keikkaa", Anna Suominen kertoo.

"Soiton jälkeen sitten moni kyseli sukujuurista, kun tiesivät, että jotain yhteistä historiaa bändillä ja kulmakunnalla on. Kerrassaan ihana kokemus."