Tämän vuoksi tuoreet vihannekset puuttuvat Espanjan ravintoloista – syy löytyy lähihistoriasta

Tyypillinen espanjalainen lounasruoka: paistettua kalaa ja ranskalaisia.  Kuva: Katja Lamminen

Koti|Ruoka

24.5.202623:00

Arvio

Katja Lamminen

Tyypillinen näky Espanjalaisessa kyläravintolassa tai suurkaupungin olutravintolassa, cervizeriassa, saattaa yllättää. Lattioilla lainehtii ryttyisiä serviettejä ja cocktailtikkuja. Kenties myös auringonkukansiementen kuoria, joita natustellaan oluen kanssa.

Katossa loimottaa usein loisteputkilamppujen rivistö, eikä sisustus ole niin justiinsa. Moni asiakas seisoskelee tiskin ääressä.

Ilahduttavaa on se, että oluen kyytipojaksi pöytään lennähtää lautasellinen lohkoperunoita, makkaroita ja erilaisia leikkeleitä. Ilmaiseksi.

Turistikeskittymissä tosin ilmaiset tapakset ovat vähentyneet. Pöytään voi tulla sipsejä tai oliiveja. Niin on käynyt ainakin Torreviejassa, jossa aikoinaan juoman kylkeen sai jopa hampurilaisia. Kerran kouraani iskettiin kuorimaton kananmuna. Keitetty se sentään oli.

Rahalla saa kaikenlaista, mutta kannattaa olla tarkkana, minne sitä suuntaa käyttämään. Tripadvisorista tai muusta netin arviointipalvelusta saa hyvää osviittaa. Satunnaiseen rantaravintolaan lampsimalla saattaa pettyä pahemman kerran.

Espanjalaista munakasta, tortillaa, saa usein tapakseksi Galician alueella.  Kuva: Katja Lamminen

Espanjalaisessa ruokakulttuurissa näkyy yhä Francon diktatuurin aikainen köyhyys. Tuoreet vihannekset loistavat poissaolollaan, kuten myös mausteet suolaa ja pippuria ja ehkä paprikamaustetta lukuun ottamatta. Liha voi olla melkoista jänteistä purkkaa ja kalakin paistetaan usein sitkeäksi. Löysät ranskalaiset hoitavat lisukkeen roolin ja kastikkeesta voi vain haaveilla.

Lautasella voi olla myös mietoa papumössöä, jossa lilluu ruston ja läskin palasia. Yksi espanjalaisten suurista herkuista on tortilla eli perunamunakas. Noh, se maistuu perunalta ja kananmunalta. Silti sitä saatetaan tilata hienommassakin illallisravintolassa pizzan kokoinen paksu kiekko ja särpiä sellaisenaan viiniä siemaillen.

Öljyssä tirisevissä ravuissa on runsaasti valkosipulia.  Kuva: Katja Lamminen

Erinomaista lihaa saa yleensä, jos menee hyväksi arvosteltuun chuletas-ravintolaan. Itse suosin niissä naudanlihaa, usein entrecotea, joka on paistettu mediumiksi ja on tirsuvan mehevää. Päälle on pirskottu karkeaa merisuolaa ja oheen tulee grillattuja minipaprikoita, pimientos de padron ja jotain pottua. Kastikettakin saa tilata erikseen. Ai että on hyvää!

Useimmiten tilaan äyriäisiä. Klassisessa katkarapuruukussa, gambas al ajillo, ravut tirisevät kuumassa öljyssä, jossa on runsaasti valkosipulia ja hieman chiliä. Mausteista öljyä sopii kaapia tuoreella leivällä.

Toinen suosikkini ovat pienet simpukat, joiden liemi vaihtelee. Parhaimmillaan siinä maistuvat ainakin valkosipuli, valkoviini, sitruuna ja yrtit.

Parasta kalaa saa, kun ostaa sitä tuoreena kaupasta ja paistaa itse. Monesta ravintolasta saa norjalaista lohta, koska turistit ovat sitä tottuneen syömään, mutta suosittelen nauttimaan paikallisesta kultaotsa-ahvenesta (dorada) tai meribassista (lubina).

Runsaslukuisista vihannes- ja hedelmäkaupoista saa tuoreita herkkuja, jotka ovat varsinaisia makupommeja.

Ravintolan salaatti kun saattaa koostua säilykeparsasta, tölkkimaissista, porkkanaraasteesta, jota myös myydään purkitettuna, sekä haaleanvihreästä jäävuorisalaatista. Proteiinina on usein keittokinkku, tonnikala ja kananmuna.

Toivoisin, että maassa, jossa tuotetaan huippuluokan raaka-aineita, niitä päätyisi myös lounasravintoloiden annoksiin.

Mustekala on Galician alueen ylpeys. Se maustetaan paprikamausteella, kuten oheen tulevat ylikeitetyt perunatkin. Friteeratussa artisokansydämessä oli mukana juustoa.  Kuva: Katja Lamminen