Kassillinen apua köyhyyteen
Pakkasta on viitisen astetta, kun Sanna Kouva ja hänen eläkeikäiset vanhempansa Eija ja Heikki Anttila pakkaavat avustuksia muovikasseihin Kouvan kodin takapihalla puoli seitsemän aikaan illalla.
Tällä kertaa pusseihin sujahtaa ruisleipää, pullapitkoa, banaaneja, tomaattimurskaa, pastaa, juustoa, kahvia, kananmunia, kesäisiä serviettejä ja kertakäyttömukeja. Muutama onnekas saa paketin tulisia kanansiipiä.
Päivän tarjonta riippuu tasan siitä, mitä kaupat ovat sinä päivänä lahjoituksena antaneet.
Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) Kempeleen-paikallisyhdistys on sopinut neljän ruokakaupan kanssa, että vapaaehtoiset hakevat päivittäin hävikkiruokaa vähävaraisille jaettavaksi.
Kouva on yhdistyksen ruokavastaava. Hänen mukaansa viime vuosina avun tarve on lisääntynyt, mutta samalla avustusten määrä on vähentynyt.
”Me jaamme sen, mitä on.”
Niin sanotut punalapputuotteet eli viimeistä käyttöpäivää lähestyvien tuotteiden myynti suurilla alennusprosenteilla on vähentänyt kauppojen hävikkiä ja sitä kautta myös avustusten määrää.
”Me jaamme sen, mitä on”, Heikki Anttila tiivistää.
Alkuvuosina avustuksia haettiin peräkärryn kanssa. Nyt laatikot mahtuvat auton takakonttiin.
Valtaosa ruoka-avusta menee kempeleläisille lapsiperheille, jotka ovat ilmoittautuneet yhdistykselle etukäteen kaavakkeella. Vaatimuksena on, että taloudessa on vähintään yksi alaikäinen lapsi. Nämä perheet noutavat ruoka-avustukset vapaaehtoisten kotoa.
Jakoja on kahdeksan kertaa viikossa, tiistaisin kaksi. Maanantaisin on viikon ainoa julkinen jako Kempeleen nuorisoseurantalolla, johon ennakkoilmoittautumisia ei vaadita. Jako on kohdennettu lapsiperheille, mutta hakijoiden joukossa on myös esimerkiksi yksinasuvia työttömiä ja eläkeläisiä.
”Minulle tämä on sydäntyö.”
Yhdistyksellä on ruoka-apuringissä mukana 15 vapaaehtoista. Kouva on toiminut ruokajaon vapaaehtoisena kymmenen vuotta. Mukaan hän on houkutellut paitsi eläkkeellä olevat vanhempansa, myös 18-vuotiaan tyttärensä.
Kolmea sukupolvea yhdistävästä vapaaehtoistyöstä on tullut jo elämäntapa.
”Minulle tämä on sydäntyö. Olen itsekin ollut köyhän lapsiperheen äiti, kun olin koulussa töissä ja kesät lomautettuna”, Kouva kertoo.
Vaikka vapaaehtoistyö vie paljon aikaa, Kouva kokee sen mielekkääksi ja tärkeäksi.
”Tämä on viimeinen asia, josta luovun.”
Syitä hakeutua ruoka-avun piiriin on monia. Yleisimmin syynä on työttömyys tai sairastuminen.
”Joillekin on aluksi kauhea häpeä hakea ruoka-apua. Me kohtaamme kuitenkin ihmisen ihmisenä”, Kouva kertoo.
”Joillekin on aluksi kauhea häpeä hakea ruoka-apua. Me kohtaamme kuitenkin ihmisen ihmisenä.”
Monet hakijat ovat avusta hyvin liikuttuneita ja kysyvät, miten voivat vapaaehtoisia kiittää.
”Kiitos riittää”, Kouva toteaa.
Hänestä on hienoa, että perheet, joissa taloudellinen tilanne paranee esimerkiksi työllistymisen ansiosta, luovuttavat aina heti paikkansa seuraavalle.
Kun päivän jaettava on pussitettu ja pakattu autoon, Heikki Anttila lähtee jakopisteelle.
Hiljainen puheensorina käy. Vakiohakijat ovat ajoissa paikalla ja vaihtavat kuulumisia.
Yksi vuorollaan jokainen hakee pussin ja osa jää odottamaan, liikeneekö toista kierrosta. Tällä kertaa hakijoita on noin kaksikymmentä.
Rakennusalalta työttömäksi jäänyt Sauli Junttila on heistä yksi. Hän lähettää kitkeriä terveisiä maan hallitukselle.
”Työt on tapettu tästä maasta.”
”Monta kertaa on ollut maha tyhjä, kun tänne on tullut.”
Junttila suunnittelee muuttoa Ruotsiin, jos töitä ei ala löytyä.
MLL:n ruoka-avulla on hänelle iso merkitys.
”Tosi arvokas juttu. Monta kertaa on ollut maha tyhjä, kun tänne on tullut”, hän kertoo.
Suurin osa hakijoista ei halua antaa haastattelua tai tulla kuvatuksi.
Pelkällä etunimellään esiintyvä Merja on eläkkeellä ja kertoo käyneensä ruokajaoissa vuoden verran.
Hänellä on gluteeniton ruokavalio.
”Ruoka on kallista, ja lääkehankinnat tulevat siihen päälle”, hän toteaa.
”Ruoka on kallista, ja lääkehankinnat tulevat siihen päälle.”
Merja on kiitollinen, että ruokajaossa hänelle on yleensä varattu gluteenittomia tuotteita.
”Iso kiitos vapaaehtoisille”, hän huokaa.
Vartissa ruuat on jaettu ja hakijat poistuvat pikaisesti paikalta.
Anttilan mukaan MLL:n jaoissa on havaittu hyväksi systeemi, jossa ruuat on valmiiksi jaettu muovikasseihin ja ne jaetaan hakijoille kassi kerrallaan sen sijaan, että tuotteet olisivat esillä kuljetuslaatikoissa, josta kukin keräisi tuotteita omaan kassiin. Näin vältytään hamstraukselta ja käsirysyiltä.
Kouva kertoo, että hän ei ole kertaakaan kokenut väkivallan uhkaa. Joskus julkisessa jaossa hakijoilla on keskenään tullut riitaa.
Vapaaehtoisten mukaan hakijat ymmärtävät hyvin, että jaettavaa on sen verran, kun sitä on, ja että kaikilla ei ole täsmälleen samansisältöinen kassi.
Heikki Anttilan jouluperinteisiin kuuluu, että jouluaattona hän pukeutuu joulupukiksi ja lähtee hakemaan kaupoilta hävikkiruokaa.
Jouluaaton jaossa on erityinen tunnelma, ja siitä tulee vapaaehtoisillekin joulumieli.
- Osaston luetuimmat
