Isä jätti yllättäen perheensä – Anna Härmälä jäi yksin vastasyntyneen kanssa ja tallensi surunsa Sinkkumutsi-sarjakuvaan

Kuva: Sanne Katainen, Kustantamo S&S, koonnut: Valtti Koivunen

Koti|Kirjallisuus

27.8.202421:15

Arvio

Laura Kuivalahti

Kauniin seesteinen vauvakupla puhkeaa Mian ympäriltä, kun vastasyntyneen isä päättää jättää hänet äkkiä ja yllättäen. Sinkkuäiti hoitaa yksin yösyötöt, vaipanvaihdot ja ostosten raahaamisen sohjoisia katuja pitkin aina hissittömän kerrostalon yläkerroksiin.

Esikoisen vauvavuoteen kuuluvien epävarmuuksien ja unettomien öiden lisäksi Mia saa kantaakseen raskaan surun suhteen päättymisestä sekä muiden ihmisten ihmettelyt ja tunnereaktiot.

Ei ole helppoa kertoa perheen uudesta kokoonpanosta. Neuvolaan kävellessään Mia näkee vain kahden vanhemman perheitä, tuntuu että kukaan muu ei saavu paikalle yksin vauvan kanssa. Mitä neuvolassakin sanotaan, lässytetään ja kauhistellaan?

Ja entäpä ystävät ja sukulaiset sitten? Jokaisella tuntuu olevan mielipide siitä, kuinka jättäjämiehestä pääsee parhaiten yli. Asiaa pitää käsitellä, mutta liian pitkään ei sovi velloa menneissä. Deittailua kannattaa kokeilla pian, mutta ei liian aikaisin.

Anna Härmälän sarjakuvateos Sinkkumutsi sukeltaa pää edellä elämän kipeään solmukohtaan. Sarjakuvaromaania kuvaillaan puolielämäkerralliseksi, sillä Mian tavoin Härmälän puoliso lopetti suhteen vauvavuoden aikana.

Kun tapahtuneesta oli kulunut tarpeeksi aikaa, Härmälä alkoi käsitellä asiaa Instagramissa julkaisemissaan lyhyissä sarjakuvissa. Englanninkielinen Singlemothering keräsi paljon huomiota, ja nettisarjakuvien pohjalta koottu sarjakuvaromaani ilmestyikin samaan aikaan suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi.

Sinkkumutsin historia lyhyinä ja irrallisina strippeinä näkyy romaanin sivuilla. Tarina etenee sirpalemaisesti, eikä kipeillekään tunteille anneta kovin montaa ruutua ennen kuin tunteiden vuoristorata jatkaa kohti seuraavaa kurvia. Se on harmi, sillä yksin jäämiseen liittyvät häpeän, kivun ja surun tunteet ansaitsisivat syvempää tarkastelua.

Tällaisenaankin sarjakuva tarjoaa varmasti vertaistukea saman kokeneille ja lisää ymmärrystä heille, joita sinkkuvanhemmuus ei ole pyytämättä ja yllättäen kohdannut. Kirjallisella tasolla lukija jää kuitenkin odottamaan enemmän.

Härmälällä on herkkyyttä nähdä ja tallettaa vanhemmuuden ydinhetkiä, jotka koskettavat sekä lasta yhdessä että yksin kasvattavia. Sarjakuva muistuttaa, että vaikka elämä olisi yhtä sotkua ja kaaosta, pystyy kaiken sen keskelläkin olemaan hyvä vanhempi.

Kuva: Kustantamo S&S