
Mistä voi saada vauvansiemeniä? Sulo ja Elsi -sarjan kolmas kuvakirja kertoo erilaisista tavoista saada lapsi
Susanna Silvander-Rostin mutkaton lastenkirja pureutuu tällä kertaa elämän suureen kysymykseen. Miten minä olen tullut tähän maailmaan?
Sulon ja Elsin vauvakutsut on Kaksi äitiä -somekanavista tutun Susanna Silvander-Rostin kolmas lastenkirja. Kirjaa suositellaan 3–6-vuotiaille. Kuva: Linda Achrén Photography, Otava, kuvankäsittely: Aatu JaakkolaKaksoset Sulo ja Elsi ovat jännän äärellä. Heille on syntymässä pikkusisar. Perhe järjestää tulokkaan kunniaksi vauvakutsut, johon saapuu naapuruston väkeä arvuuttelemaan vauvan syntymäaikaa.
Lisäksi osallistujat saavat arvata narulle ripustetuista valokuvista, kuka kukin on kuvien vauvoista ollut.
Samalla selviää, miten itse kukin on vanhempiensa luokse saapunut. Yksi on haettu lentokoneella, toisen äiti on saanut vauvansiemeniä lääkäristä. Kolmas ja neljäs ovat kinastelleet ja kutitelleet toisiaan jo kohdussa.
Norjalaisen Anna Fisken kuvakirja Kuinka vauvoja tehdään? (Otava 2020) on ollut meillä ahkerassa luvussa. Siinä esitellään hyvin seikkaperäisesti munasolun ja siittiöiden kohtaaminen ja paljon muutakin raskauteen ja synnytykseen liittyvää, lapsen ikätaso kuitenkin huomioiden.
Susanna Silvander-Rosti lähestyy asiaa arkisemmin kirjassaan Sulon ja Elsin vauvakutsut. Siinä lapset kertovat omin sanoin, miten he ovat tulleet maailmaan.
Kirja sopii minusta jo hyvin pienille, sillä se ei mene liian teknisiin yksityiskohtiin. Toisaalta pintapuolisuus on myös kirjan heikkous. Kirja ei esimerkiksi vastaa kysymykseen, miten vauvansiemenet päätyvät äidin kohtuun.
Fisken teos on tämän kylkeen oivallinen opus, jos asia herättää jatkokysymyksiä.
On tärkeää, että lahjasoluilla tai adoption kautta perheeseen tullut lapsi ei joudu varttuessaan ihmettelemään taustaansa.
Arvostan sitä, että synnytykseen liittyvä jännitys on kuvattu ensisijaisesti isosisarusten näkökulmasta: Kuinka mummo hoitaa ja myötäelää jännittävää aikaa heidän kanssaan ja kuinka äidit lopulta saapuvat kotiin turvakaukalossa tuhisevan nyytin kanssa.
Pidän myös siitä, että tarina tuo yhteen kahdessa ensimmäisessä kirjassa tavattuja henkilöitä. Tuttavuudet ovat syventyneet ystävyydeksi. Lukijallekin tulee kotoisa olo, kun henkilöt ovat jo tuttuja.
Ihmisten ja perheiden moninaisuus on kantava teema nyt jo kolmiosaisessa sarjassa. On tärkeää, että lahjasolujen avulla tai adoption kautta perheeseen tullut lapsi ei joudu varttuessaan ihmettelemään taustaansa, vaan eri tavoista perheellistyä kerrotaan jo pienestä pitäen.
Nadja Sarellin kuvittama kompakti kirja on lukijalle miellyttävän pituinen, ja jokaisella sivulla on yleisölle myös paljon kiinnostavaa katseltavaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat









