Johann Hari. Kadonnut keskittymiskyky. Suomentanut Timo Korppi. 384 s. Bazar Kustannus. Kuva: Bazar Kustannus
Vilkuiletko pakonomaisesti puhelintasi? Ilmiön taustalla on peitelty ja karu totuus
Jos somealustojen toimintamallia ei pakoteta muuttumaan, edessämme voi olla dystooppinen tulevaisuus.
Kuva: Bazar Kustannus, Kathrin Baumbach12.7.202523:00
Vilkuiletko jatkuvasti älypuhelintasi ja sähköpostiasi? Ei ehkä kannattaisi, sillä seuraukset voivat olla elämänlaadun ja keskittymiskyvyn kannalta tuhoisat.
Näin väittää Isossa-Britanniassa syntynyt toimittaja-kirjailija Johann Hari (s. 1979) tietokirjassaan Kadonnut keskittymiskyky (2023).
Kirjassa Hari kertoo niistä kahdestatoista keskeisimmästä tekijästä, jotka ovat vaikuttaneet viime vuosikymmeninä ihmisten keskittymiskyvyn heikentymiseen ympäri maailmaa.
Keskittymiskyvyn heikkenemisen syitä selvittääkseen Hari on haastatellut kirjaansa valtavan määrän asiantuntijoita sekä käynyt läpi vinon pinon aihetta käsitteleviä tieteellisiä tutkimuksia.
Esimerkit ovat karuja. Yhden kirjassa esitellyn, Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan yliopisto-opiskelijat keskittyvät yhteen tehtävään nykyään keskimäärin 65 sekuntia ja toimistotyöläiset kolme minuuttia. Lukija miettii väkisinkin, voiko tuollaisessa ajassa saada todella aikaiseksi edes yhtä järkevää tai kirkasta ajatusta.
Harin kiinnostavin väite kirjassa on seuraava: keskittymiskyvyn puute ei johdu nykyihmisten heikosta itsekurista, vaan digiympäristöstämme. Syyttävä sormi osoittaa erityisesti — yllätys yllätys — kohti sosiaalista media ja älypuhelimia.
Kirjassa Hari selittää yksityiskohtaisesti mutta vetävästi ne historialliset kehityskulut, jotka ovat tehneet sosiaalisen median alustoista ja älypuhelimista sellaisia kuin ne nykyään ovat. Kun yhdessä luvussa esimerkiksi selviää, miten someyritykset käyttävät viimeisintä psykologista tutkimusta hyväkseen ihmisten keskittymiskyvyn kustannuksella, nousee lukijan otsalle nopeasti kylmä hiki.
Suurin ongelma somealustoissa ja älypuhelimissa on loppujen lopuksi Harin mukaan se, että ne on tietoisesti suunniteltu hajottamaan ihmisten itsekuria ja keskittymiskykyä. Syy on yksinkertainen: mitä enemmän käytämme somealustoilla aikaa, sitä enemmän alustojen omistajat tekevät niillä tiliä.
Pessimismiin taipuvainen voi tietysti kysyä, että mitä väliä? Miksi märehtiä oman keskittymiskykynsä heikkenemisestä, kun Euroopassa ja Lähi-idässä riehuu sota ja demokraattiset oikeusvaltiot ympäri maailmaa nitisevät liitoksistaan?
Joku voisi vastata, että ehkä juuri siksi.
Ihmiskunnan ongelmat ovat nyt sitä luokkaa, että ne vaativat ratketakseen vivahteissaan rikasta, luovaa ja yllättävää ajattelua. Ja tällainen — aikaa vaativa ajattelu — ei takuuvarmasti onnistu, jos kolmen minuutin ”keskittymisen” jälkeen pitää tarkistaa viimeisin viesti Instagramista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
