Lukijalta: Ilman asennemuutoksia kovat urheilutavoitteet ovat vain sanahelinää

Huippu-urheilija valmistautuu harjoitukseen. Kuvituskuva. Kuva: Markku Vuorikari

Suomen olympiakomitean kesällä 2010 asettama huippu-urheilun muutostyöryhmä asetti loppuraportissaan 2012 todella kunnianhimoisen vision luoda maahamme niin tehokas ja toimiva järjestelmä, että sen kautta olisimme vuonna 2020 olleet Pohjoismaiden ykkönen mitattaessa kansainvälistä menestystä kaikissa olympialajeissa. Oliko tämä huima tavoite silloin silkkaa utopiaa?

Kuulostan varmasti jossain määrin pessimistiltä todetessani, että nykynuoret eivät liiku tarpeeksi hirmuisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kylmä fakta on, että liian "helppo elämä” sekä monet muut kiinnostuksenkohteet vievät yhä enemmän nuorten aikaa. Fyysiset ja henkiset valmiudet huipulle pyrkimiseksi eivät riitä kohta enää lähellekään.

Koko homman ydin on asenteissa ja esikuvissa sekä siinä, että saataisiin lapset ja nuoret aidosti innostumaan liikkumisesta ja itsensä haastamisesta. Urheiluhan on valtavan positiivinen juttu.

Kenties suurin juniorityössä tehty virhe lajista riippumatta on yksilöiden tasapäistäminen. Kentillä ja saleilla on ollut ja tulee olemaan eritasoisia urheilijoita. Huiput erottuvat armotta!

Kunnianhimoisille poikkeuslahjakkuuksille pitää antaa kaikki tuki ja mahdollisuus kulkea omia polkujaan niin pitkälle kuin mahdollista. Vain näin toimien vuoden 2012 tavoite voisi olla edes haaveissa realismia!

Heikki Järvelin

Toivakka