Vanhempien pahin painajainen käy toteen uutuussarjassa – tukaluudestaan huolimatta se on pakko katsoa loppuun

James Nortonin esittämä roolihahmo Pete kokee elämää mullistavan järkytyksen, kun oma lapsi paljastuukin toiseksi. Kuva: Yle

Mitä jos saisit eräänä päivänä kuulla, ettei lapsesi olekaan omasi? Ainakaan biologisesti.

Tästä asetelmasta alkaa Ylellä nähtävä neliosainen James Nortonin tähdittämä trilleri Vaihtuneet elämät. Sarja perustuu samannimiseen J. P. Delaneyn kirjaan.

Nortonin näyttelemän roolihahmon Peten ja hänen vaimonsa Maddien (Niamh Algar) elämät kääntyvät päälaelleen, kun he saavat tietää, ettei heidän poikansa Theo (Alban Guo) olekaan heidän.

Pian selviää, että vauvat ovat vaihtuneet heti syntymän jälkeen sairaalassa. Jo parin vuoden ajan toiset vanhemmat, Miles (James McArdle) ja Lycy (Jessica Brown Findlay), ovat kasvattaneet toista vauvaa, Davidia (Fraser Cornelissen).

Pariskunnat löytävät nopeasti yhteisen sävelen, mutta sitä ei kestä kauaa. Yhtäkkiä matto vedetään Maddien ja Peten jalkojen alta, kun he saavat kuulla Milesin tavoittelevan molempien poikien huoltajuutta keinolla millä hyvänsä.

Pariskunta päättää pelata yhtä kovilla panoksilla ja vaatia yhtä lailla itselleen molempien lasten huoltajuutta. Alkaa kiivas ja keinoja kaihtamaton oikeustaistelu, jossa lapset joutuvat aikuisten pelinappuloiksi.

Sarjan englanninkielinen nimi Playing Nice antaa osviittaa siitä, millainen ihminen piilee Milesin sievän ulkokuoren alla.

Miehen hyväntahtoisuuteen verhottu käytös saa varoituskellot soimaan heti ensimmäisessä jaksossa. McArdle onnistuu roolissaan mainiosti, sillä katsojan ärsytys ja kiukku hahmoa kohtaan vain kasvaa jakso jaksolta.

Esiin nouseva eettinen pulma on kiinnostava. Millä meriiteillä kukin saa nähdä ja kasvattaa kenenkin lasta? Entä mikä nähdään oikeudessa hyvän vanhemman mittarina? Mikä lopulta määrittää oman lapsen?

Näiden kysymysten syvällisemmän pohtimisen sijaan sarjan juoni kääntyy saippuaoopperan suuntaan, kun esiin vyörytetään salaisuuksia, masennusta, kannabiskarkkeja ja jopa mahdollinen murha.

Paikoin epäuskottavista juonenkäänteistä huolimatta sarja koukuttaa eikä sitä halua jättää kesken kaiken. Ahdistava ja jännittävä tunnelma pysyy yllä aivan loppumetreille saakka.

Vauvojen vaihtuminen saa pohtimaan, mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa.

Jos vanhemmat ovat ehtineet kasvattaa lapsiaan jo useamman vuoden ajan, tuntuisi suorastaan raadolliselta vaihtaa koteja vain biologian tähden.

Vielä 1900-luvun alkupuolella vauvojen vaihtuminen sairaalassa oli arkipäiväisempää, kun vauvat tuotiin äideille imettäviksi samaan aikaan. Tuolloin ei ollut vielä käytössä vauvojen ranteiden ja nilkkojen ympärille syntymän jälkeen kiinnitettäviä tunnisterannekkeita.

Vaikka vauvojen vaihtumisen riski on nykyään pieni, on se silti olemassa. Vuonna 2013 muutaman tunnin välein syntyneet vauvat vaihtuivat Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä. Toki vaihtuminen huomattiin toisen äidin toimesta jo seuraavana päivänä.