Metsurin tarina hurmasi ulkomailla, mutta miksi suomalaiset eivät innostuneet? Syynä saattoi olla ”elokuvaähky”

Metsurin tarinan pääroolissa nähdään Jarkko Lahti (edessä) ja muissa osissa muun muassa Omar Abdi (vas), Tomi Alatalo ja Hannu-Pekka Björkman. Kuva: Tero Ahonen

Cannesin elokuvajuhlilla menestynyt Metsurin tarina loistaa Suomessa katsotuimpien elokuvien tilastossa vain poissaolollaan. Sen näki viime vuonna Suomessa vain noin 15 000 katsojaa, kun esimerkiksi Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä veti 192 689 katsojaa ja 100 000 katsojan rajan ylittivät Supermarsu 2 sekä Rakkaani merikapteeni.

Eikä siinä kaikki. Joulun alla lanseerattu Napapiirin Sankarit 4 on vetänyt jo 90 000 ihmistä ja myös Kiljuset on päässyt yli 60 000:n.

Metsurin tarinan vähäinen suosio kotimaassa yllättää, sillä se ylsi Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjaan ja sai siellä pienen palkinnonkin. Mikko Myllylahden käsikirjoittama ja ohjaama elokuva voitti Kriitikoiden viikon levityspalkinnon (Prix Fondation Gan à la Diffusion) arvoltaan 20 000 euroa. Summa on tarkoitettu tukemaan elokuvan levitystä Ranskassa.

Lisäksi Metsurin tarinasta kirjoitettiin kotimaassa myönteisessä sävyssä sekä ennen että jälkeen sen julkaisun.

Olisi helppo puhua Metsurin tarinan flopanneen pahasti, mutta Suomen Filmikamarin toimitusjohtaja Tero Koistinen näkee asian laajemmin.

”Olennaista on, mihin tulosta verrataan. Mitä on investoitu, mitä olisi pitänyt saada ja mikä oli taloudellinen tavoite? Elokuvan katsojatavoite voi olla 10 000, 60 000 tai 20 000 – ottamatta kantaa, mikä tällä kyseisellä oli.”

Hän myöntää, että syystä tai toisesta suuret massat eivät löytäneet Metsurin tarinaa. Siihen on voinut osaltaan vaikuttanut sekin, että samoihin aikoihin teattereissa oli paljon kotimaisia elokuvia. Kansa saattoi potea ähkyä jo ennen joulua.

Metsurin tarinassa Jarkko Lahden esittämä metsuri kohtaa pohjoisessa pikkukaupungissa suuria vastoinkäymisiä mutta suhtautuu niihin vakaalla optimismilla.

Elokuva tehtiin suomalais-hollantilais-tanskalais-saksalaisena yhteistuotantona, mikä vähensi sen menestymisen paineita taloudellisesti ja kukaties antoi myös enemmän taiteellisia vapauksia.