Ruukkikylässä tuoksuu mallas ja leipä
Etenkin kesällä Mathildedalista löytyy paljon palveluita. Kylässä vanha on arvossaan, ja monet alueen taloista on kunnostettu uuden rakentamisen sijasta. Saara Olkkonen Kuva: Viestilehtien arkistoSalo
Mathildedalin kylätietä reunustaa kuuleman mukaan Suomen pisin tammikuja. Se johtaa Teijon kansallispuiston portille.
Tien molemmin puolin on iloisen värisiä puutaloja. Alas merenrantaan ja satamaan on muutaman minuutin kävelymatka.
Mathildedal on Etelä-Suomen salattu helmi.
”Täältä ei halua lähteä pois. Haluamme yhdessä kehittää kylää niin, että ei tarvitsisikaan”, kyläleipuri Elina Rantamäki toteaa.
Kylän voi jakaa kolmeen alueeseen, joista jokaisella on oma tunnelmansa.
Merenrannassa sijaitsevat satama ja vanha ruukki. Mäen päällä on kylän keskus, jossa sijaitsevat kyläravintola, kyläleipomo ja kyläpanimo. Tien päästä alkaa suosittu kansallispuisto.
Viiden kilometrin päässä Teijolla on kyläkauppa ja lähes 40 oppilaan kyläkoulu.
Alueen yrittäjien mukaan Teijon retkeilyalueen muuttaminen kansallispuistoksi on tuonut alueelle lisää kävijöitä. Monet ulkomaalaisetkin ovat löytäneet puiston ansiosta tiensä Mathildedaliin.
”Täällä voi nauttia saman päivän aikana historiasta, kulttuurista ja upeasta luonnosta”, matkailuyrittäjä Krista Gustafsson toteaa.
Gustafssonin perhe osti vanhat ruukkirakennukset 2000-luvun alussa. Siitä lähtien ruukkia on kehitetty matkailijaystävälliseen suuntaan.
Harvan kansallispuiston kupeessa sijaitsee yhtä elävää kylää palveluineen.
”Ei ole pakko lähteä vaeltamaan nauttiakseen luonnosta, vaan voi tehdä pieniä patikointiretkiä metsään, syödä illallista ravintolassa ja yöpyä mukavasti mökissä tai majatalossa”, Gustafsson toteaa.
”Puisto on tuonut tänne kaikenlaisia ihmettelijöitä, vaikka samassa paikassahan nuo männyt ja kuuset ovat kuin ennen kansallispuistoakin”, yhdessä perheensä kanssa ruukin omistava Harri Gustafsson sanoo.
Mathildedalissa toimii kymmenkunta yritystä. Niityn yllä kylämehiläiset keräävät hunajaa ja kyläalpakat nauttivat vihreästä ruohosta. Alueen yrittäjät tekevät yhteistyötä, jotta vierailija tulisi toistekin.
”Päätin itse jossakin kohtaa alkaa mainostaa muita, ja hyvä lähti kiertoon. Ohjaan surutta ihmisiä muualle, jos meillä on täyttä tai tiedän paikan, joka sopisi asiakkaalle paremmin. Ei se ole itseltä pois, että asiakas haluaa tulla uudestaan, päinvastoin”, Harri Gustafsson kertoo.
Vierailija aistii helposti hyvän kylähengen. Ihmiset hymyilevät, ja ympärillä on aito tekemisen meininki.
Alueella toimii aktiivinen Mathildedalin kulttuuriyhdistys ja Teijon Alueen kyläyhdistys, johon Mathildedalin lisäksi kuuluvat läheiset Teijon, Mutaisen ja Kirjakkalan kylät.
”Tavoitteena on oppia näkemään asiat entistä enemmän vierailijan näkökulmasta ja tarjota kokonaisvaltainen kyläkokemus”, Elina Rantamäki sanoo.
Hän muutti miehensä Tuomo Holmin kanssa Helsingistä Mathildedaliin neljä vuotta sitten.
”Kaipasimme pois Helsingistä, ja täältä löytyi talo, johon rakastuimme. Aktiivinen kyläyhteisö tuli positiivisena yllätyksenä.”
Pari vuotta sitten Holm heitti kyläsaunan lauteilla ilmaan ajatuksen kyläpanimosta. Tuore käsityöläisoluista kiinnostunut kyläläinen tunsi, että jotain kylältä vielä puuttui.
Viime keväänä valmistuivat Mathildedalin Kyläpanimon ensimmäiset oluterät. Samoihin aikoihin Holmin vaimo Elina Rantamäki toteutti unelmansa kyläleipomosta.
Nyt kyläravintola Terhon takana tuoksuvat mallas ja tuore juurileipä.
”Kun yksi osaa markkinointia, toinen taloutta ja kolmas keskittyy tuotteeseen, voi pienelläkin porukalla tehdä ammattimaista jälkeä”, Rantamäki toteaa.
Panimon osakkaina on joukko kyläläisiä. He ovat yhdessä luoneet tuotteelle brändin, joka markkinoi koko kylää.
Saara Olkkonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
