Sari Kaasinen ei pelkää haastaa itseään. Syksyn uusi vapaa-ajan haaste on venäjän kielen opiskelu. Kuva: Sanne Katainen
Värttinän perustaja Sari Kaasinen: ”Kulttuurin ei pidä olla vain hyvin toimeentulevien saatavilla”
Joensuun kulttuurijohtaja haluaa palauttaa kaupunkiin iloisen karjalaisen kulttuuriperinteen.
Sari Kaasinen kasvoi pientilalla. ”Miusta piti tulla navettapiika”, hän muistelee. Kuva: Sanne KatainenPitkän linjan muusikko ja kulttuurialan vaikuttaja Sari Kaasinen saapuu helsinkiläiseen kahvilaan suoraan Rääkkylän vattupuskista.
Kaasinen on tullut pääkaupunkiin tapaamaan uutta kulttuuriministeriä, keskustan Hanna Kososta yhdessä muiden sivistysalan vaikuttajien kanssa. Ennen sitä hänellä on hetki aikaa meille.
Kaasinen tilaa kahvilan tiskiltä riisipiirakan munavoilla ja vihreän teen. ”Pitää aina tarkastaa, millaisia piirakoita muualla tehdään”, hän myhäilee.
Parhaat piirakat saa Pohjois-Karjalasta, missä Kaasinen kasvoi ”maalaisuuden syvässä mullassa”.
Lapsuus oli maalaistaloelämää, jossa kolme sukupolvea asui yhdessä. Pientilalla oli kuusi lehmää, vasikoita, possu ja kanoja.
”Osasin vuoden kierron ja tiesin, milloin porsas teurastettiin.”
Päivät olivat piirakan leipomista ja pullanpaistoa isovanhempien kanssa.
Maailmaa nähnyt Kaasinen palasi kotiseuduilleen Rääkkylään vuosi sitten jo kolmannen kerran. Tällä kertaa paluumuutto tehtiin Lappeenrannasta.
Ensimmäinen lähtö oli muutto Kuopion musiikkilukioon ja vuosiksi muualle.
Esikoisen syntymä synnytti koti-ikävän. ”Laukesi ajatus, että miun lapset ei Helsingissä kasva, piste.”
Vauvaperhe vietti juhannusaattoa Linnanmäen huvipuistossa ja mietti, mitä tehdä seuraavaksi. Perhe päätti jatkaa juhannuksenviettoa Seurasaaren ulkoilualueella toisella puolen kaupunkia.
”Siellä rupesin parkumaan, että tämäkö on miun elämä, jatkuvaa paikasta toiseen ramppaamista.”
Kaasinen halusi tarjota omille lapsilleen edes häivähdyksen maalaiselämää, jonka pääsi itse kokemaan. Perhe muutti Rääkkylään vuonna 1994.
Musiikki on ollut aina luonteva osa Kaasisen elämää. Kaasinen ja hänen sisarensa olivat aikansa lapsitähtiä.
Kaikki alkoi runonlausuntaryhmä Tsupukoista, joka perustettiin Kaasisen ollessa seitsemän. Sisar Mari Kaasinen oli tuolloin vasta 2,5-vuotias.
Mukaan pyydettiin serkkuja, ja ryhmä esiintyi erilaisissa nuoriso- ja kylätapahtumissa.
Tsupukat pääsi esiintymään Helsinkiin asti.
”Matkustimme lentokoneelle Helsinkiin ja esiinnyimme televisiossa. Esityksen jälkeen meille tarjottiin jäätelöä.”
Pikkutytölle se oli melkoisen jännittävää.
Tsupukoiden jälkeen seurasi Värttinä, jonka perustajajäsenenä moni Kaasisen muistaa.
Tsupukat oli haudattu, sillä mukana olleita serkkuja ei saatu enää innostumaan esiintymisistä.
Kaasisten äidille kuitenkin soiteltiin yhä, ja pyydettiin tyttöjä esiintymään. Kylän tytöistä kerättiin serkuille paikkaajat. Syntyi Värttinä.
Värttinä kasvoi vuosien kuluessa isoksi ilmiöksi.
”Kiersimme Amerikkaa ja Eurooppaa. Silloinen kuopukseni Piita kulki välillä mukana kiertueilla.”
Kiertueilla vaivasi koti-ikävä, ja takahuoneet eivät tuntuneet hyvältä paikalta pienelle lapselle. ”Lasten isä kysyi, että mikä siulle on oikeastaan tärkeää, maailman kiertäminen vai perhe.”
Kaasinen muistelee Värttinän yhteisöllisyyttä lämmöllä mutta ei ole koskaan katunut päätöstään lopettaa: ”Ei ollut muita vaihtoehtoja.”
Musiikki on seurannut Kaasisen mukana myös Värttinän jälkeen. Hän on opiskellut musiikkia tohtoriksi asti.
Musiikkiopinnot toivat uutta näkökulmaa omaan historiaan. Kotona lehmiä oli huhuiltu mummon kanssa laitumelta perinteisin karjahuudoin.
”Sibelius-Akatemiassa opin, että se, mikä oli ollut itselle normaalia elämää, olikin kansanperinnettä.”
Rakkain soitin on kannel.
”Tuntuu, että olen edellisessä elämässäni ollut joku runonlaulajamummo, kanteleensoittaja. Vaikka ne eivät sovikaan samaan persoonaan, sillä ennen aikaan vain miehet soittivat ja naiset lauloivat.”
Kaasinen soittaa ja laulaa yhä yhdessä sisarensa Marin ja Karoliina Kantelisen kanssa. Heillä on oma laulutrio SetAkat.
”Sloganimme on, että tullaan vaikka ei tilattaisikaan”, Kaasinen kertoo nauraen.
Elämä on kuljettanut monenlaisiin tehtäviin musiikin ja kulttuurin parissa.
Vuosi sitten Kaasinen aloitti Joensuun kulttuurijohtajana.
Työnkuvaan kuuluu kaikki kulttuuriksi luokiteltava kirjastoista kulttuurihankkeisiin. Vain teatteri on leikattu omaksi kokonaisuudekseen.
Kun Joensuun suunnalta vinkattiin hakemaan paikkaa, Kaasinen oli epäileväinen.
Hallinnollisten töiden ja byrokratian määrä arvelutti. Asia jäi kuitenkin kaivertamaan kulttuurin monitoiminaisen mieltä. Hakuajan viimeisenä iltana hän rohkaistui lopulta laittamaan hakemuksen.
”Toiveeni on palauttaa Joensuu kulttuurikaupungiksi, jonka muistan sen lapsuudessani olleen. Haluan tuoda iloisen karjalaisen kulttuuriperinteen taas eloon.”
Kulttuurijohtajan alaisuudessa työskentelee noin 200 ihmistä. Suoria alaisia hänellä on kymmenen.
”Johtajana haluan olla päättäjä. Kaikkein hirveintä on, jos asiat jätetään pöydälle lojumaan ja kukaan ei tee päätöksiä.”
Ensimmäisen vuoden tärkeimpiä tehtäviä on ollut työyhteisön kehittäminen ja henkilöstön hyvinvoinnista huolehtiminen.
”Ilman hyvinvoivia työntekijöitä ei voida saada uudistuksia aikaan.”
Työyhteisön lisäksi Kaasisella on halua uudistaa kulttuuritarjontaa: ”On tärkeää, että kulttuuria on tarjolla kaikille. Sen ei pidä olla vain hyvin toimeentulevien saatavilla.”
Joensuussa onkin aloitettu ilmaiset museolauantait.
Saatavuuden lisäksi Kaasinen haluaa madaltaa kynnystä tutustua uuteen.
Tähän tarkoitukseen Joensuussa on aloitettu kulttuurikimppahanke, joka kouluttaa matalan kynnyksen kulttuurikamuja kaveriksi kaupungin kulttuuritientoihin.
Kaasinen haluaa tehdä koko Suomesta kulttuurikansan. Museoiden kävijämäärien kehitys ylöspäin kertoo hänen mielestään siitä, että muutos on käynnissä.
”Herääminen on tapahtunut.”
Kaasinen tuhahtaa niille, joiden mielestä kulttuuriin suunnatut rahat ovat pois jostain tärkeämmästä.
”Kulttuurilla luodaan hyvinvointia ja ehkäistään ongelmia.”
Erityisesti lasten harrastuksiin tulee panostaa.
”Lasten harrastukset ovat viikon ja elämän kiinnekohtia. Oman jutun löytämistä harrastuksen parista ei voi arvottaa.”
Kaasinen laittaa lasten harrastustoimintaan myös omaa vapaa-aikaansa. Kulttuurijohtaja järjesti kesälomallaan 31 lapsen kansanmusiikkileirin huvilallaan Villa Ruusulassa.
Kesälomaa sulostutti myös iloinen perhetapahtuma. Kolmen lapsen äidistä tuli ensimmäistä kertaa mummi.
Kaasisen perheessä on nyt viisi sukupolvea.
”Se on kyllä aika ihanaa. Lapsen syntymä on järisyttänyt suvun järjestyksen, kaikille on löytynyt uusi rooli.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
