Juhannus oli tänä vuonna Katariina Lehtolalle hieman poikkeuksellinen. Musiikin ammattilainen ei useiden viime vuosien tavoin esiintynyt häissä vaan päivysti kotona siitostamman varsomista.
Hääkeikkakin olisi ollut tarjolla. Morsian on onneksi laulavan viljelijän tuttu, sillä hän laulaa tämän johtamassa kuorossa. Niinpä häitä päätettiin ajoissa siirtää kahdella viikolla.
”Piti oikein nipistää itseään, että voiko joku siirtää tämmöisen merkkitapahtuman minun ja Pilveriinan takia”, hän sanoo suomenhevostammaansa viitaten.
Laulamisesta nuoresta viulua ja pianoa soittanut Lehtola innostui aikuisiällä Etelä-Pohjanmaan Opiston kesäkurssilla.
Hän on esiintynyt muun muassa Vaasan ja Tampereen oopperoissa sekä Savonlinnan oopperajuhlilla eri tuotannoissa niin kuorossa kuin solistina.
Hevoset ovat silloin tällöin liittyneet myös esiintymisiin. Kun Jaakko Ilkka -ooppera valmistui kotikunnan Ilmajoen musiikkijuhlille, Lehtola esiintyi siinä ratsastajana. Sittemmin Pohjalaisessa hän on laulanut sekä kuorossa että solistina.
”Yhdellä kertaa oma hevonen oli esityksessä mukana. Menin sitten ratsastushousut jalassa laulamaan. Esiintymisleninki oli vain vedetty siihen päälle”, Lehtola nauraa.
Maaseutu on tuonut musiikin tekemiseenkin pitkäjänteisyyttä, sitä samaa, mitä tarvitaan varsan kasvatuksessakin.
Sekä laulaja itse että hänen vetämänsä noin kymmenen laulajan naiskuoro tekevät paluuta esiintymisiin koronatauon vietyä harjoitukset ja keikat.
”Tällä hetkellä teen musiikkia kysynnän mukaan. Pienesti on myös kanttorointeja. En ole koulutukseltani kanttori, mutta menen, kun pyydetään.”
Ohjelmiston Lehtola justeeraa aina tilanteen mukaan. ”Jos on lapsia, mennään heille sopivalla. Surujuhlassa pitää olla tietenkin päivän ja hetken tunnelma kohdallaan. Mutta tykkään kyllä laulaa korkealta ja kovaakin”, sopraano kuvaa.
Tuorein esiintyminen oli pianolla säestäen Haminan Hevoset Bastionissa -tapahtumassa, jossa Lehtola esitti päätöskappaleen – kuinka ollakaan – suomenhevosen erikoisnäytöksissä vanhan linnoituksen sisään rakennetulla areenalla.
Suomenhevonen on auttanut Lehtolaa myös laulajan uralla konkreettisesti. Kun hän opiskeli laulua yksityisesti ammattiopettajien johdolla, se maksoi. Hän joutui myymään kasvateistaan itselleen todella mieleisen Priimin, joka oli samasta emästä Palleriinasta kuin Pilveriina.
Priimi pääsi Jukka Aarninsalon nimikkoratsuksi, yhdeksi Helsingin Poliisiratsastajien hevosista, jolla oli silloin kaksi suomenhevosta käytössään.
Katariina Lehtola joutuu hetken miettimään kysymystä, onko maaseutu jotenkin vaikuttanut hänen muusikon uraansa.
”Koskaan ei ole tullut tilannetta, että nämä pitäisi laittaa vastakkain. En ole ainakaan huomannut mitään snobbailua sen suhteen. Itselleni maaseutu on ollut kantava voima. Se on tuonut musiikin tekemiseenkin pitkäjänteisyyttä, sitä samaa, mitä tarvitaan varsan kasvatuksessakin.”
Pitkäjänteisyyden palkinnoksi niin musiikki kuin hevostoiminta ovat tuottaneet paljon iloa, jatkuvia oppimisen elämyksiä ja hyviä ihmissuhteita.
Nuori Katariina Lehtola tähtäsi lentoemännäksi ja asui lukion jälkeen muutaman vuoden ulkomailla kartuttaen kielitaitoaan Saksassa, Yhdysvalloissa ja Ruotsissa.
Lentoemännän koulutukseen hän ei koskaan edes hakenut: vasemman silmän näkökyky ei riittänyt silloisiin vaatimuksiin. Kielitaito on ollut sen sijaan hyvin tarpeen niin laulamisessa kuin palkkatöissä maa- ja elintarviketaloudessa.
”Täältä onnistui hyvin käydä Brysselissä päiväseltään. Takaisin pääsi vähän jälkeen puolenyön”, entisen Maaseutuviraston palveluksessa toiminut Lehtola toteaa.
Hänen oma pientilansa tuottaa hevosten heinää. Lähiseudun isojen kotieläintilojen yrittäjiä hän katselee arvostaen.
”Vaikka on robotit, koneet ja isommat tilat, kyllä se jaksamista ja tiettyä tulisieluisuutta vaatii. Maanviljelijän ammatti on vaativa.”
”Maaseutu merkitsee minulle muusikkona kotia ja koen sen pelkästään etuna. Haluan uskoa väkeävästi suomalaiseen ruokaan. Meillä on paljon tilaa ja rauhaa verrattuna esimerkiksi Saksaan.”
Perheessä oli työhevosia, joilla tehtiin pienimuotoisesti maatalouden lisäksi metsätöitä. Niissä Katariinakin istui pikkutyttönä tukkien päällä reessä heti, kun saattoi olla mukana olematta vaaraksi.
Lehtolan isä joutui muiden nuorten miesten tavoin jo 17-vuotiaana sotaan ja palveli osaksi hevosmiehenä.
”Raviuran tehnyt Tenori, joka vietti eläkepäiviä meillä, toimi opetusmestariratsuna rakkaalle tallimestarille ja vei ansioituneen hevosmiehen viimeiselle matkalleen”, laulaja kertoo.
Myös Lehtolan äiti tottui sodan aikana 15-vuotiaana hevostöihin kotitilalla, kun hänen isänsä kaatui.
Katariina Lehtolan oma kasvatustoiminta alkoi, kun ensimmäisen palkinnon työhevoskantakirjatamma, Touhu varsoi Kampraatin heinäkuussa 1998 oriista Priimi. Sen jälkeen on syntynyt 17 kasvattia.
Kasvatuksessa häntä kiehtoo uuden varsan syntymä. Tavoitteena on terve, rotunsa mukaisesti palvelualtis suomenhevonen kulloiseenkin tarkoitukseen.
”Sain pitää jälkeläisistään valioksi palkittua ratsukantakirjattua Palleriinaa vuosien ajan aina 30,5-vuotiaaksi. Mainio ylväs ratsu kykeni myös perunan multaamiseen.”
Lehtola arvostaa suomenhevosessa sen muuntumista yhteiskunnan tarpeiden mukaan. Sodan jälkeen se on löytänyt paikkansa ravurina, ratsuna ja apuna monenlaisissa palveluissa sekä harrastehevosena.
Osuvaa hänestä on, miten ratsuttaja Anna Kärkkäinen kuvasi Haminassa tämän hetken parasta kouluratsua Kulta-ahon Kasimiria: nöyrä ja palvelualtis, kehityskelpoinen ja oppii mielellään.
Katariina Lehtolan tavoitteena on kouluttaa varsoista monikäyttöisiä, vaikka ne ovatkin ratsusukuisia.
”Teen kaikkea mahdollista tässä kotona ja maastoilen paljon. Ollaan oltu kieseillä juhlissa ja erilaisissa tapahtumissa on järjestetty kyyditystä ja ponilla ratsastusta.”
Niin, se juhannusvarsa. Kuten usein, varsomista pitää odottaa, kunnes luonto on valmis. Katariina Lehtolan päivystysurakka jatkui läpi viikon. Sunnuntaiaamuna saapui odotettu tieto: Pilveriina varsoi lauantaina illalla varsan, joka saa nimen Tangoprinssi.
Katariina Lehtola on viljelijä, hevoskasvattaja ja oopperalaulaja Ilmajoen Huissinkylästä.
Työskenteli pitkään maataloussektorilla muun muassa laaduntarkkailussa ja hallinnon tilavalvonnoissa.
Nykyisin tuottaa hevosenheinää ja hevospalveluita sekä tekee muusikon töitä tilauksesta.
Viiden suomenhevosen ja yhden ponin lauman odotetaan täydentyvän juhannusvarsalla.
Lehtolan lopputyö maatalous-metsätieteiden maisterin tutkintoon liittyi tammanmaitoon.
On juuri suorittanut hevostalouden ammattitutkinnon hevoskasvatuksesta Ylä-Savon ammattiopistossa Kiuruvedellä.
Perheeseen kuuluu aikuinen lapsi.
