
Video: Tarkkana maston nostossa! Näin onnistuu purjeveneen vesillelasku
Kun 15,5-metrinen masto nousee Goldie-purren kannelle, kaikki kädet ovat tarpeen.Turku
Ylös, ylös! Pitkä masto nousee Turun Pursiseuran rannassa Goldie-purteen. Talkoomiehistö tietää, mitä tekee. Kuva: Pasi LeinoTurun Pursiseuran satamamestari Kari Kankaristo laskee keväisin seuran jäsenten yhteensä 250 venettä vesille — ja syksyllä hän nostaa ne takaisin pukeille ja maalle talvehtimaan.
Kymmenien vuosien kokemus tarkoittaa tuhansia laskuja ja nostoja. Tavalliselle purjehtijalle se yksi jokakeväinen purren vesillelasku ja maston nosto on paitsi kohokohta myös jännittävä paikka.
Vakiomiehistö on paikalla Ruissalossa: Joakim Lundén on jo syksyllä järjestänyt takilan köysistön siten, että se on mastoa nostettaessa helposti purettavissa ja järjestyksessä. Merikarhulla ja TPS:n vakituisiin jäseniin kuuluvalla Juhani Roihalla on kokemusta kymmeniltä vuosilta omien pursiensa ylläpidosta.
Kippari ja veneen varustaja Kimmo Lundén puolestaan on aiempina vuosina joutunut hankkimaan yhden jos toisenkin tuulenosoittimen eli windexin nostossa tai laskussa rikkoutuneen tilalle.
Windex vieköön, tällä kertaa emme riko mitään!
Purren läpiviennit on tarkastettu ja pitävät vettä. Satamamestari Kari Kankaristo (oik.) laskee purren mereen. Kuva: Pasi Leino”Kymmenkunta venettä vuotaa hiukan joka vuosi veteen laskettaessa. Läpiviennit vuotavat tai jotkut putket ovat jääneet auki. Se riittää upottamaan veneen”, tietää satamamestari Kankaristo.
Kannattaa siis varmistaa ajoissa, ettei tule asiaa vakuutusyhtiölle.
”Ei muuta kuin pistetään puikot paikoilleen, nostetaan vene kyytiin ja viedään nosturille!”
Kankaristo ohjaa traktorillaan pyörillä kulkevan kuljetusalustan Goldie II -purjeveneen säilytyspukin alle. Parin sadan metrin matka laiturille ja nosturille alkaa.
Toukokuinen laskupäivä oli tuulinen. Sinä päivänä veneenlaskuja ei ollut montaa. Kevät oli vielä aikaisessa. Sää ei houkutellut veneilijöitä.
Purren kyljet oli jo syksyllä pesty painepesurilla edellisen purjehduskauden päättyessä. Keväällä vene oli käsin vahattu ja kiillotettu. Pohja on maalattu antifouling-maalilla suojaamaan veneen pohjaa siihen tarttuvilta eliöiltä kuten näkeiltä.
Joakim veti suulista alumiinisen pitkän maston rantaan valmiiksi nosturin alle.
Goldie II on vesillä.
Viistot saalingit työntävät vantit erilleen mastosta. Sokat ja kiinnitystapit auki ja kiinni, saalinkipari on paikoillaan.
Juhani Roiha (vas.) ja Joakim Lundén kiinnittävät maston vantit ja saalinkiparin ennen maston nostamista. Kuva: Pasi LeinoVantit kummallakin sivulla ovat vedettyä terästä. Ne pitävät maston pystyssä.
Niin sanotut rodivantit eivät veny kiristettäessä, mutta ne pitää nostovaiheessa sitoa mastoon köydellä, jotta vantit eivät karkaa kuin teräsjouset korkeuksiin.
Nostoliinat kiinni, ja 15,5-metrinen masto nousee veneeseen yli mantookikaiteen.
Kolmet käsiparit ovat tarpeen, kun masto ohjataan kannen reiästä sisään jalkaansa veneen pohjalla.
”Kuin laittaisi lusikan kenkään”, satamamestari yksinkertaistaa koko operaation.
Ei se niin yksinkertaista ollut — tänäkään keväänä.
Satamamestari Kari Kankaristolle veneiden lasku ja mastojen pystytys kuuluu kevään rutiineihin. Osaaminen ja huumorintaju riittävät jännässä paikassa. Kuva: Pasi LeinoTuuli painaa venettä ja aallot keinuttavat.
Joakim kiipeää kiinnittämään tuulenosoittimen luovikulmineen maston huippuun. Windex on herkkä rikkoutumaan, jos se osuu johonkin nosturipuomin alla.
Ehjänä säilyy, mutta kiinnitysruuvit jäivät löysiksi. Tarvitaan uusi kapuaminen. Samalla yksi vanteista on irronnut mastosta. Lisää säätöä mastomanööveriin.
Etuvantti rullalaitteineen kiinni veneen kanteen. Sivuvantit samoin. Peräharus taljoineen mahdollistaa maston kallistuksen kelin mukaan purjehdittaessa.
Kovalla tuulella rikiä kiristetäaän taaksepäinä, kevyellä tuulella löysätään.
Laiturisäädöt ovat nyt kohdillaan. Masto on suorassa.
Kiitos talkooväelle!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
















