Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Pariskunta päätyi Suomen vanhimman keskiolutbaarin yrittäjiksi sattumalta - ”Turhia remontteja ei ole tehty ja elämän on annettu kerrostua seiniin”

    Annakreeta Salmela ja Tero Nygård eivät aikoneet ryhtyä baarinpitäjiksi, mutta sattuma päätti toisin. Kannuksessa sijaitseva Kahvibaari on lajinsa viimeisiä.
    Annakreeta Salmela ja Tero Nygård löysivät uuden ja yllättävän urasuunnan baarista. Sen oheen on tulossa muitakin liiketoimia.
    Annakreeta Salmela ja Tero Nygård löysivät uuden ja yllättävän urasuunnan baarista. Sen oheen on tulossa muitakin liiketoimia. Kuva: Johannes Tervo

    Keskiolutbaarit ovat Suomesta liki kadonneet, mutta Kahvibaari on elävä muistomerkki siitä, millaisia ne olivat aikoinaan. 70-vuotiaan baarin lämmin ja nostalginen tunnelma vie mennessään heti sisään astuessa. On ruskeaa muovimattoa ja pubilautaa ja oranssit muovituolit. Ikkunoissa viheriöivät anopinkielet ja peikonlehdet. Seinille on ripustettu valokuvia ja muistoesineitä lukuisilta vuosikymmeniltä.

    Keltainen puutalo kätkee sisäänsä arvokasta kulttuurihistoriaa ja tuhansia tarinoita. Kahvibaari on yksi Kannuksen paikallisylpeyksistä, jonne tullaan poikkeamaan kauempaakin.

    Kyläbaarilla on suuri sosiaalinen arvo noin 5 000 asukkaan maalaiskaupungissa. ”Kahvibaarin rooli kylän elävöittäjänä on aika iso. Haluamme pitää ovet avoinna aamusta iltaan, että kylällä olisi aina paikka, jonne voi mennä”, omistaja Annakreeta Salmela sanoo.

    Kahvibaarin perusti Erkki Vihanta vuonna 1952. Vuonna 1963 baariin tuli töihin 19-vuotias opiskelijaneito Anneli. Erkistä ja Annelista tuli aviopari ja he jatkoivat baarin pitämistä yhdessä vuosikymmeniä. Anneli Vihannan ura baariyrittäjänä kesti 76-vuotiaaksi asti.

    Kahvibaari sijaitsee Kannuksen keskustan tuntumassa vuonna 1936 valmistuneessa rakennuksessa. Vuodesta 1952 toiminut baari on tällä hetkellä Suomen vanhin samassa tilassa ja lähestulkoon samanlaisena sisustukseltaan pysynyt keskiolutbaari.
    Kahvibaari sijaitsee Kannuksen keskustan tuntumassa vuonna 1936 valmistuneessa rakennuksessa. Vuodesta 1952 toiminut baari on tällä hetkellä Suomen vanhin samassa tilassa ja lähestulkoon samanlaisena sisustukseltaan pysynyt keskiolutbaari. Kuva: Johannes Tervo

    Suomen vanhimman baarin tarina olisi saattanut päättyä ilman kohtalokasta sattumaa.

    Annakreeta Salmela oli etsinyt jo vuosien ajan vanhaa hirsitaloa Kannuksesta ja sen lähialueelta, mutta mieluista ei tahtonut löytyä.

    Vuonna 2018 Salmela lähti käymään Kannuksen kirjastossa, mutta se oli yllättäen kiinni. Hetken mielijohteesta hän poikkesi ensimmäistä kertaa Kahvibaariin.

    ”Anneli tarjoili pullaa ja kahvia. Hän kertoi pitkät tarinat ja puhui eläkkeelle jäämisestä. Tässä vierähti lopulta kaksi tuntia.”

    ”Ihastuin heti tähän miljööseen. Kulttuuriperintö on säilynyt hyvin rakennuksessa. Turhia remontteja ei ole tehty ja elämän on annettu kerrostua seiniin. Vanhan ajan henkeä tuovat myös alkuperäiset ikkunat”, Salmela kertaa.

    Salmelaa jäi mietityttämään, että olisiko koko kiinteistö myytävänä.

    ”Mietin asiaa yön yli ja tulin seuraavana päivänä kysymään Annelilta, että onko kiinteistö myytävänä. Hän sanoi, että osta vaan koko roska.”

    Keskipäivällä baarissa on hiljaisempi hetki. Jarmo Kerola, Kimmo Keskisalo ja Esa ”Pönkä” Märsylä innostuvat muistelemaan menneitä. Tarinoita olisi iltamyöhään saakka.
    Keskipäivällä baarissa on hiljaisempi hetki. Jarmo Kerola, Kimmo Keskisalo ja Esa ”Pönkä” Märsylä innostuvat muistelemaan menneitä. Tarinoita olisi iltamyöhään saakka. Kuva: Johannes Tervo

    Kahvibaari oli kiinteistössä vuokralaisena. Salmelaa mietitytti kuka jatkaa baarin pitämistä Annelin jäätyä eläkkeelle.

    Ylivieskalaislähtöinen Salmela työskenteli yhdyskuntatekniikan suunnittelijana kansainvälisessä yrityksessä Kokkolassa. Kälviältä kotoisin oleva puoliso Tero Nygård oli töissä metallialan firmassa Kokkolassa. Kummallakaan ei ollut kokemusta ravintola-alalta.

    Salmela oli miettinyt uran vaihtoa, mutta baarityön hän koki itselleen epäsopivaksi. Hän ei jaksaisi valvoa ja olla tekemisissä ihmisten kanssa iltamyöhälle saakka.

    ”Kun mietin, että minkälainen sen henkilön pitäisi olla, niin tajusin, että mullahan on sellainen puoliso. Tero tykkää valvoa ja nauttii iltaelämästä minua enemmän. Kun esittelin ajatuksen rakennuksen ostamisesta ja baarin pitämisestä, Tero suhtautui siihen myönteisesti”, Salmela sanoo.

    Kaksi kuukautta ensikäynnin jälkeen Salmela omisti koko kiinteistön. Baarin pitämisen Salmela ja Nygård aloittivat heinäkuussa 2020. Se vaati rohkeuden lisäksi kypsyttelyä, yrittäjäopintoja ja yhteisen liiketoimintasuunnitelman.

    ”Ostimme historian. Liiketoiminnan jouduimme laittamaan itse pyörimään ja meidän oli lunastettava paikkamme”, Salmela puntaroi.

    ”Annelin baari” on käsite paikkakunnalla ja legenda Suomen baarihistoriassa. Uusia yrittäjiä jännitti se, miten asiakkaat suhtautuvat heihin.

    ”Meidät on otettu tosi hyvin vastaan. Vanhat sitoutuneet kanta-asiakkaat ovat jääneet asiakkaiksi. Halusimme säilyttää heille kaiken sen, mitä he ovat tottuneet täältä hakemaan. Anneli oli tietysti heille tärkeä, mutta tässä paikassa on paljon muutakin”, Salmela sanoo kiitollisena.

    Uudet omistajat ovat vaalineet baarin historiallista henkeä ja perinteitä. Suurin uudistus on ollut viime kesänä takapihalle valmistunut terassi. Elävää musiikkia ja erilaisia kulttuuritapahtumia on tarjolla aiempaa enemmän.

    ”Olemme tehneen muutamia uudistuksia. Baari ei ollut esimerkiksi netissä. Teimme verkkosivut ja laitoimme sen sosiaaliseen mediaan. Oli selvä asia, että emme eläisi tällä, jos baari pyörisi samalla tavoin kuin edellisen omistajan aikana.”

    Pöytäkoristeet luovat kuppilaan ihan omanlaistaan tunnelmaa.
    Pöytäkoristeet luovat kuppilaan ihan omanlaistaan tunnelmaa. Kuva: Johannes Tervo

    Baarin ovi narahtaa keväisenä aamupäivänä melko tiuhaan. Väkeä käy haukkaamassa pientä purtavaa ja pullakahvilla. Pönkä-nimellä tunnettu Esa Märsylä istuu oluttuopin ääressä. Hän kertoo käyneensä Kahvibaarissa säännöllisesti jo vuodesta 1973 eli 15-vuotiaasta saakka.

    ”Kun aikoinaan pyöräilin työpäivän jälkeen Poutun tehtaalta kotiin, pyörän tanko väänsi väkisten Kahvibaariin. Se oli kuin automaatti”, Pönkä virnistää.

    Pönkä muistelee, että takavuosina baari oli perjantai-iltapäivisin täpötäynnä ja tupakansavua oli kuin Lontoossa sumua konsanaan. Joskus janoiset asiakkaat kiipesivät herättämään yläkerrassa asuneen baarinpitäjän, elleivät ovet olleet auki aamuyhdeksältä.

    Topakka baariemäntä Anneli piti tarvittaessa kovaa kuria. Rähisijät saivat naamalleen märästä rätistä ja heidät häädettiin ulos luudalla.

    Legendan mukaan baarin perustanut Erkki tympääntyi kerran rettelöivään seurueeseen ja iski puukon jalkaansa. Tuntemattomat rähisijät pelästyivät ja ampaisivat ulos tietämättä, että Erkillä oli puujalka.

    Katossa roikkuu kannuslaisen poliitikon Kauno Kleemolan (1906–65) vanha reppu sekä viereisestä jokipenkasta vuonna 1981 löytynyt asetukki.
    Katossa roikkuu kannuslaisen poliitikon Kauno Kleemolan (1906–65) vanha reppu sekä viereisestä jokipenkasta vuonna 1981 löytynyt asetukki. Kuva: Johannes Tervo

    Kahvibaari on nykyisin rauhallinen verrattuna entisaikoihin. Päiväaikaan asiakkaina käy myös lapsiperheitä.

    Baarissa ei ole tiettyä sisäpiiriä. Ihmiset tulevat ja menevät ja juttelevat kaikkien paikallaolijoiden kanssa.

    ”Haluamme, että täällä on kaikilla rauhallinen ja turvallinen olla. Haluamme vaalia pysähtynyttä tunnelmaa. Kun monessa muussa paikassa pyritään saamaan sykettä ja energiatasoa korkeammalle, me kannustamme asiakkaitamme lepäämään hetken arjen pyörityksessä”, Salmela sanoo.

    Kanta-asiakkaat ovat elintärkeitä pienelle maaseutubaarille. Pienellä paikkakunnalla ei ole ihmismassaa, josta saisi uutta asiakasvirtaa.

    ”Meillä käy asiakkaita kolmessa sukupolvessa. Jotakin on tehty oikein, kun he saapuvat tänne vuosikymmenestä toiseen tänne”, Salmela toteaa.

    Baarin seinillä on muistoja menneistä tapahtumista.
    Baarin seinillä on muistoja menneistä tapahtumista. Kuva: Johannes Tervo

    Vuonna 1985 M.A. Numminen kiersi keskiolutbaareja ympäri Suomen ja listasi Baarien mies -kirjaansa 132 autenttisinta baaria. Kahvibaari oli yksi niistä.

    ”Toissakesänä kuopiolainen pariskunta saapui tänne ja sanoi kiertäneensä kirjassa olevia baareja. Heidän mukaansa Kahvibaari oli siihen mennessä ainoa, joka on säilynyt samanlaisena kuin Nummisen kirjassa. Useimmat baareista ovat lopettaneet tai jyrätty maan tasalle”, Salmela kertoo.

    Kahvibaarin tavoitteena onkin vaalia Suomesta kovaa kyytiä katoavaa keskiolutkulttuuria. Baarin perustaja Erkki Vihanta sanoi jo Kahvibaaria perustaessaan, että ”viinan myyntiin ei lähetä”.

    ”Meillä ei ole drinkki- ja shottilistoja, pääasiallisia myyntiartikkeleitamme ovat keskiolut ja lonkero. Meillä on oma yksi shotti ja kyllä me minttukaakaokin tarvittaessa tehdään”, Nygård toteaa tiskin takaa.

    Eteisestä saa napata kotiinviemisiksi kävyn.
    Eteisestä saa napata kotiinviemisiksi kävyn. Kuva: Johannes Tervo

    Entinen omistaja Anneli Vihanta asuu yhä rakennuksen yläkerrassa ja käy lähes päivittäin pullakahvilla ja silloin tällöin laulamassa karaokea. Seinän takana on vuokralaisena hyvinvointialan yritys.

    ”Anneli sanoi alussa, että jos ongelmia tulee, koputtakaa kolme kertaa patteriin, niin hän tulee hätiin. Emme ole vielä tarvinneet tätä optiota”, Nygård naurahtaa.

    Kahvibaarin yhteyteen on tulossa uusia liiketoimia. Viereiseen jokirantaan on rakenteilla yleinen sauna ja pihapiirissä olevan vanhan villakehräämön varalle on suunnitelmia.

    Yrittäjillä on selkeä työnjako: Annakreeta tekee aamuvuoroja ja Tero on tiskin takana iltaisin.

    Pariskunta katsoo tulevaisuuteen luottavaisina. Baarin pitämisestä on tulossa heille elämäntapa, jollaisesta he ei eivät kuuna päivänä osanneet haaveilla.

    ”Minun piti etsiä pieni hirsimökki, mutta hankin 300 neliön rakennuksen ja samalla käynnistyi kokonaan uusi tarina. Tero kysäisi tuossa kerran, että mihin se mökki hävisikään”, Salmela naurahtaa.

    Kahvibaarin 70 vuotta

    Vuonna 1952 Erkki Vihanta perusti Kahvibaarin ystävänsä Helli Jokelan kanssa. Samassa rakennuksessa toimi vuosina 1935–1946 Erkin äidin pitämä matkustajakoti ja ruokala.

    Vuonna 1963 baariin tuli töihin Erkin puoliso Anneli Vihanta. Kahvibaarissa kasvoivat heidän lapsensa ja nykyisin siellä vierailevat lapsenlapsen lapset.

    Vuonna 1969 keskiolut vapautui ja sitä alettiin myydä Kahvibaarissa kahvilatuotteiden ohella.

    Vuonna 2018 Annakreeta Salmela vieraili Kahvibaarissa ensimmäistä kertaa ja ihastui paikkaan heti ensisilmäyksellä. Annakreeta Salmela ja Tero Nygård aloittivat baariyrittäjinä 1.7.2020.