Luonto kutsuu Jari Virmania myös pääkaupunkiseudulla. Kuva: Carolina Husu
Jari Virman nylki peuran helsinkiläisen arvotalon vintillä ja toivoi, ettei kukaan ilmestyisi paikalle
Lieksalaissyntyinen näyttelijä Jari Virman hankkii suuren osan ravinnostaan kalastamalla ja metsästämällä. Hänelle luonto on läsnä kaikkialla.
Jari Virman on näytellyt muun muassa elokuvissa Metsäjätti ja Armomurhaaja sekä televisiosarjoissa Kaikki synnit ja Aallonmurtaja. Kuva: Carolina HusuNäyttelijä Jari Virman, 46, on ehtiväistä sorttia.
Aurinkoiseen syyspäivään on mahtunut monenlaista: aamulla hän kävi kalassa ja pilkkoi puita kotonaan Kirkkonummella, päivällä ohjelmassa olivat teatteriharjoitukset ja seuraavaksi hän on menossa Munkkivuori-televisiosarjan kutsuvierasensi-iltaan.
”Hyvässä lykyssä kerkeän seuraavaksi aamuksi kaurismetsälle”, Virman naurahtaa perään.
Virman on tuttu elokuvista, televisiosarjoista ja teatterilavoilta. Hän on näytellyt muun muassa elokuvissa Metsäjätti ja Armomurhaaja sekä televisiosarjoissa Kaikki synnit ja Aallonmurtaja.
Mies on kotoisin Pohjois-Karjalan Lieksasta ja varttui Pankakosken kylällä, jonka elämä kiertyy kartonkitehtaan ympärille. Isä Kaarlo oli töissä tehtaalla ja Sirpa-äiti työskenteli hammashoitajana. Perheeseen kuuluu myös isoveli Juha.
Pieni tehdasyhteisö tarjosi mielenkiintoisen ja turvallisen kasvualustan.
”Kylällä oli paljon samanikäisiä lapsia. Kävimme leikkimässä ja syömässä toistemme kotona. Koko kylä osallistui lasten kasvatukseen hyvällä tavalla”, Virman kehuu.
KUKA?
Jari Virman on 46-vuotias näyttelijä.
Syntyi Lieksassa ja valmistui vuonna 2005 teatteritaiteen maisteriksi. Näytellyt lukuisissa teattereissa, elokuvissa ja televisiosarjoissa. Esittää parhallaan pyörivässä Munkkivuori-sarjassa talonmiestä.
Palkittiin European Cinema Festivalilla parhaasta sivuosasta elokuvassa Betoniyö (2004) ja oli roolista ehdolla myös parhaan miessivuosan Jussin saajaksi.
Asuu avopuolisonsa kanssa Kirkkonummella. Perheeseen kuuluu myös kaksi tytärpuolta edellisestä suhteesta.
Harrastaa metsästystä, kalastusta, kotinikkarointia ja vaeltamista. Vaeltanut muun muassa 670 kilometrin matkan Turkissa maaseudulla ja vuoristossa.
Kotikylää ympäröivät upeat metsä- ja koskimaisemat. Isä Kaarlo opetti pojan metsästämään heti, kun tämä kynnelle kykeni.
”Olin metsällä jo kymmenen vanhana isäni kanssa. Perehdyin ensin lintumetsästykseen, mutta harrastus on laajentunut hirvenmetsästykseen ja jousimetsästykseen. Viime talvena vietin monia iltoja puussa kuuden metrin korkeudessa odottamassa, että saisin metsästettyä jousella kauriita.”
Virman omaksui jo lapsena kyvyn tarkkailla ja päästä sisälle ympäröivään maailmaan. Hän havaitsi, että pienellä kylällä erilaisuutta ei välttämättä katsottu hyvällä ja ilmapiiriä leimasi näin on tehty aina ennenkin -asenne.
Pankakoskella vietetty lapsuus on ollut hänelle suuri voimavara. Pelkästään metsästyksestä tai kalastuksesta saatu itsetunto on vienyt häntä eteenpäin.
Virman harrasti lapsena myös jääkiekkoa ja jalkapalloa. Kipinän näyttelemiseen hän sai peruskoulun opettajaltaan Jouni Monoselta.
”Hänellä oli persoonallinen tapa opettaa. Hän saattoi avata oppitunnin soittamalla kitaraa. Hän opetti meille videoklippien tekoa, ja harjoittelimme tarinankerrontaa ja improvisaatiota. Kerran hän toi dokumenttiohjaaja Arto Halosen vierailemaan tunnille.”
”Viime talvena vietin monia iltoja puussa kuuden metrin korkeudessa odottamassa, että saisin metsästettyä jousella kauriita.”
Virman liittyi paikalliseen harrastajateatteriryhmään 16-vuotiaana, mutta siellä hän ei kokenut saavansa riittävästi haastetta. Tavoitteena oli ammattinäyttelijän ura.
”Tiedostin lahjakkuuteni näyttelijänä lukiossa. Aloin pitää mukanani teatterikorkeakoulun pääsykoevihkoa. Se oli tavoitteeni, eikä muuta vaihtoehtoa ollut.”
Äiti ja isä tukivat nuorukaisen päätöstä eivätkä ehdottaneet koskaan muuta ammattia sen sijaan.
”Onneksi minulla riitti voimaa lähteä seuraamaan unelmaani. Sen jälkeen monet muut ihmiset ovat avanneet tietä, ja minun on pitänyt hoitaa vain oma osuuteni.”
Lukion ja asepalveluksen jälkeen Virman muutti Lahteen. Hän opiskeli kansanopistossa ja näytteli paikallisessa Teatteri Vanhassa Jukossa. Lopulta mies pääsi Teatterikouluun 22-vuotiaana ja valmistui sieltä vuonna 2005.
Virman on profiloitunut tähän asti karskien sivuroolien mieheksi. Hän esittää usein likaisen työn tekijää, joka joutuu kaltoinkohdelluksi.
”Teen paljon tukirooleja, joiden tarkoituksena on tukea pääroolia ja tarinaa. Oman läsnäoloni kautta saan luotua rooleista omanlaisiaan teoksia. Koen olevani siinä parhaimmillani. Näytteleminen on välillä fyysisesti raskasta, koska keho ei tiedä, että keho näyttelee”, Virman kuvailee ammattiaan.
Virman asui pitkään Helsingissä. Ajan myötä kävi selväksi, ettei pääkaupungin hektinen tahti ole häntä varten.
”Kun on tippunut karjalaisuuden pataan, jossa on paljon vilkkautta, on tärkeää päästä purkamaan se.”
Hän kertoo olevansa toiminnan ihminen, joten tekemistä pitää olla myös siviilissä.
”Kun kaupungissa ei ollut mahdollista kalastaa tai tehdä polttopuita, ylimääräinen energia saattoi purkautua pakonomaiseen urheiluun.”
Virman haaveili pitkään muuttavansa hyvien kalavesien ja riistapaikkojen lähelle. Muutama vuosi sitten hän löysi puolisonsa kanssa kodin Kirkkonummen Hvitträskistä. Talo sijaitsee sivummalla luonnon keskellä, mutta silti riittävän lähellä Helsinkiä.
”Kauppareissut venyvät usein, kun puhelias näyttelijä jää suustaan kiinni tuntemattomien kanssa.”
Työmatkat Helsinkiin taittuvat kätevästi junalla puolessa tunnissa.
”Pyöräilen kotoa kymmenessä minuutissa Masalan juna-asemalle. Helsinkiin päästyäni kokoan taittopyörän ja poljen asemalta teatterille tai kuvauksiin.”
Virman laskee, että hänen kaksihenkisen taloutensa ravinnosta noin 30 prosenttia ja proteiinista peräti 80 prosenttia saadaan metsästämällä, kalastamalla tai oman kasvimaan tarpeista.
”Emme syö juuri muuta kuin riistaa, kalaa ja kasviksia. Tällä tavoin voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Joskus jakelen riistaa kollegoilleni, ja viime aikoina myös naapurin koirat on ruokittu.”
Metsästäminen ei ole näyttelijöiden keskuudessa kovin yleistä. Virman tuntee vain pari metsästystä harrastavaa kollegaa, ja heistä osa ei halua puhua aiheesta julkisesti.
Erään kerran työ liippasi läheltä harrastusta.
Mister 8 -televisiosarjassa Virman pääsi näyttelemään erämiestä. Erääseen nuotiokohtaukseen oli tuotu rekvisiitaksi kuollut peura. Kuvauspäivän päätteeksi Virman sai peuran itselleen.
Hän ei vielä tuolloin asunut omakotitalossa, joten ”ylimääräiselle kuvauspalkkiolle” piti löytää kiireen vilkkaa nyljentäpaikka.
”Puolisoni asui tuolloin Eirassa. Soitin hänen talonmiehelleen, että peräkontissa on peura ja saisiko sen nylkeä talon vintillä. Talonmies vastasi, että se sopii, kunhan et sotke paikkoja. Siellä me sitten nyljimme peuraa halloween-perjantaina ja toivoimme, ettei paikalle pöllähtäisi ketään Eiran mummoa”, Virman nauraa.
Virmanin mukaan karjalaisuus näkyy hänen elämässään tunneherkkyytenä ja vilkkautena.
Kauppareissut venyvät usein, kun puhelias näyttelijä jää suustaan kiinni tuntemattomien kanssa.
Jari Virman voi hyvinkin olla sivuroolien tunnetuin mies. Kuva: Carolina HusuVirman on etsinyt vastauksia elämän suuriin kysymyksiin eri uskonnoista ja elämäfilosofioista. Luonto on hänelle läsnä kaikessa ja joka hetkessä. Pyhin paikka löytyy läheltä.
”Monet uskonnot toitottavat kaikennäköistä, mutta kun menee metsään, se ei sano mitään. Se on aika helpottavaa nyt, kun maailma on täynnä selittäjiä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
