Kun maailman onnellisimman kansan pintaa raaputtaa, näkee toisenkin todellisuuden
Suomi on saanut toistuvasti kunniamainintoja kansainvälisissä arvioissa. Maailman onnellisimmassa maassa riittää kuitenkin vielä paljon kehitettävää, kirjoittaa Salla Autere Hengähdyspaikka-kolumnissaan.
Maailman onnellisimman maan julkisuuskuvan takana suomalainen yhteiskunta ei ole täysin ongelmaton. Kuva: Juha Sinisalo16.7.202306:00
Suomessa asuu maailman onnellisin kansa.
Suomi on tasa-arvoinen. Suomessa ketään ei hylätä.
Maailman onnellisin maa, kuudetta kertaa peräjälkeen.
Tätä arvoa mitataan seuraamalla kansan eliniänodotetta, bruttokansantuotetta, lukutaitoa, koulutustasoa, sosiaalista ja ekologista kestävää kehitystä, ihmisten välistä tasa-arvoa ja mahdollisuuksia.
Voittoon tarvitaan siis luottamusta, turvallisuutta ja hyvinvointivaltiota vastaavat palvelut.
Kuulostaa hyvältä ja sitä kaikkea Suomi toki paljon tarjoaakin.
Mutta kun pintaa raaputtaa tai kurkkaa nurkan taakse, niin näkee toisenkin todellisuuden. Jatkuvasti kasvavat mielenterveysongelmat, työttömyys, köyhyys, epätasa-arvoisuus.
Vaikka olenkin suuri tasa-arvoisen avioliittolain kannattaja ja monesti puolustamassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, niin tasa-arvokysymyksissä ei tarvitse mennä edes sinne asti, vaan epätasa-arvo näkyy jopa yhä miesten ja naisten välillä.
Itse olen kohdannut räikeää sukupuolista väheksyntää työnhaun yhteydessä koko pappisuran ajan. ”Miespappi kun on varmempi vaihtoehto ja kelpaa kaikille”.
Jopa kirkkokin on siis mahdollistanut epätasa-arvon jatkumisen tekemällä valintoja sukupuolen mukaan, vaikka naispappeutta on ollut jo 35 vuotta.
Ihan pari kuukautta sitten hain uutta työtä. Työhaastattelussa minulle hyvin suoraan kerrottiin, että he tarvitsevat ensimmäisen naisen heille töihin, jotta he vaikuttavat tasa-arvoisilta, vaikka ”naiset aiheuttavatkin niin paljon ongelmia työyhteisöissä, kun puuttuvat kaikkiin epäkohtiin”.
Samainen haastattelija jatkoi: ”Vain naisille sukupuoltenvälinen epätasa-arvo on ongelma, ei se meitä miehiä kiinnosta”.
Taisin sanoa aika tiukasti jotain siihen vastaan, sillä kun sain hylkäämiskirjeeni, siinä oli listattu negatiivisiksi puolikseni epäoikeudenmukaisuuteen reagoiminen ja tasa-arvoasioiden arvostaminen.
Ja kyseessä oli siis keskisuuri suomalainen järjestö.
Naisen euro on yhä 84 senttiä.
Naisten edustus päätöksenteossa ja johtotehtävissä on yhä alhainen.
Epätasa-arvo ihmisten välillä ei ole vain naisten, homoseksuaalien, muiden vähemmistöjen asia, vaan se koskettaa koko yhteiskuntaa.
Tasa-arvon edistäminen vaatii sitoutumista kaikilta tahoilta, mukaan lukien työmarkkinaosapuolet, kansalaisjärjestöt ja yksilöt.
Työhaastattelija, joka ylpeänä kertoo kuinka häntä ärsyttää, kun naiset vinkuvat tasa-arvoa, saa voimaan pahoin.
Jos itse ei ole vähemmistössä tai syrjittyjen joukossa, niin silloinhan pitäisi entistä enemmän pyrkiä muuttamaan maailmaan, koska yleensä parhaat tulokset saa sieltä sisältä käsin, kun on jo itse vaikuttavassa asemassa.
Se, että sulkee silmänsä muiden ihmisen huonolta kohtelulta tai kärsimykseltä, on suurin synti mitä voi tehdä.
Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. (Gal. 3:28)
Vain luomalla tasa-arvoisemman yhteiskunnan, jossa kaikilla on mahdollisuus menestyä ja vaikuttaa, voimme saavuttaa kestävän kehityksen, oikeudenmukaisen tulevaisuuden ja oikeasti maailman onnellisimman kansan tittelin.
Kirjoittaja on Lumijoen seurakunnan vs. kirkkoherra.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
