Yksi rikos kaikilla mausteilla! Hampurilaisilla ja rikossarjoilla on yllättävän paljon yhteistä

Poliisisarjojen, kuten hampurilaistenkin, rakenne ja elementit säilyvät. Vain lisämausteet ja kastikkeet vaihtelevat. Kuva: Jaana Kankaanpää

Nuoruuteni 1980-luvulla kaupunkikulttuuri alkoi länsimaistua. Elintaso nousi, ja nuoriso pääsi käyttämään taskurahojaan hampurilaisravintoloihin.

Myös televisio mullistui. Lähetyksiin saatiin värit. Mustavalkolaitteilla pärjäsi, mutta muutos uuteen oli vääjäämätön.

Sisältökin monipuolistui. Vauhdikkaat ja energiset jenkkisarjat alkoivat vastata modernistuvan ja länsimaistuvan kansakunnan tarpeisiin. Rintamäkeläisistä oltiin harpottu Payton Placen kautta Kuplaan. Myös poliisisarjoja katsottiin. Oma suosikkini oli Hill Street Blues.

Hypätään tälle vuosituhannelle. Hampurilaisen suosio on ollut niin valtava, että erilaiset burgervaihtoehdot löytyvät lähes jokaisen ravintolan listalta. Festivaaleilla puolivahingossa syntyneestä ja käsin syötävästä eineestä oli tullut gourmet-herkku, jota syödään veitsin ja haarukoin.

Television rikossarjoja tuotetaan erikoisen paljon. Jo pelkästään kotimaisia poliisidraamoja on pyörinyt ja pyörii ruudussa ilmaisina ja suoratoistoina mojova määrä.

Muistan tältä istumalta ainakin muutaman. Roba, Ivalo, Karppi, Sorjonen, Harjunpää, Hautalehto, Koskinen, Maria Kallio, Virta ja Kylmäverisesti Sinun. Näistä kolmessa viimeksi mainitussa olen itse näytellyt poliisipäällikköä, murharyhmän tutkijaa ja rikollista. Komediapuolesta vastaa hämäläissatsaus Kontio ja Parmas.

Rikosdraamoissa pinnalla ovat olleet ainakin Koukussa, Alamaailma, Aallonmurtaja, Paratiisi, Transport ja Poromafia.

Hampurilaisateria on kuin poliisisarja. Se on helposti hahmottuva, kompakti. Ei vaadi nautittaessa pähkäilyä. Poliisisarjojen rakenne ja elementit säilyvät. Vain lisämausteet ja kastikkeet vaihtelevat.

Hampurilaisen raami on sämpylä. Rikossarjan sämpylä on rikos, jota tutkitaan. Murharyhmä venyy parhaimpaansa ja ratkoo keissit lopulta. Niin on yhteisesti sovittu. Sämpylä pitää kokonaisuuden hyppysissä.

Tarinan keskiössä on annoksen pihvi eli päähenkilö. Entisaikoina usein rasvainen keski-ikäinen mies, nykyään myös terveellisempi kala-, kana- tai vegevaihtoehto. Moderni rikostutkija ei kärsi alkoholismista, mutta päänvaivaa aiheuttavat kinkkiset ihmissuhteet. Nykysarjoissa nähdään pääosissa vihdoin naisia, joita ei ole keskeisissä rooleissa vuosikymmenten aikana tarpeeksi nähty.

Juustosiivu, tomaattiviipale, majoneesi ja suolakurkku ovat osa hampurilaista. Draamassa nämä lisukkeet tarkoittavat henkilögallerian monipuolisuutta. Kaikkia sosioekonomisia ja etnisiä ryhmiä tulee näkyä, jotta kokonaisuus saavuttaa vaadittavan tasapainon.

Hampurilaisia ja rikosdraamoja yhdistää se, että niitä on tarjolla todella paljon. Ne täyttävät helposti ja nopeasti.

Kirjoittaja on näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja.