
Jos lukeminen ei kiinnosta koululaista, lukumummi-Arja ottaa käyttöön teatteritaitonsa
Osa lapsista ei osaa lukea kunnolla vielä kolmannella luokallakaan, surkuttelee Arja Taipale.Arja Taipale menee kouluun joka tiistai ja lukee neljän kolmasluokkalaisen lapsen kanssa, yhden kanssa 20–30 minuuttia.
”Pidempään lapsi ei yleensä jaksa keskittyä.”
Luettavan kirjan ovat yleensä valinneet opettaja ja lapsi yhdessä.
Aina lukeminen ei jaksa koululaista kiinnostaa, mutta silloin Taipale ottaa avukseen teatteriharrastuksestaan poimimiaan kikkoja. Hän saattaa hassutella, lukea hyvin hiljaa, nopeasti tai keksiä tekstin sekaan omia juttuja ja seurata, kuinka pian lapsi huomaa huijauksen.
Apua erilaisiin tilanteisiin ovat antaneet Niilo Mäki Instituutin koulutukset ja vertaistapaamiset.
”Myös paikallinen MLL (Mannerheimin Lastensuojeluliitto) arvostaa lukumummien toimintaa. Olen siitä kiitollinen.”
Miten lasten lukutaito on kehittynyt vajaassa kymmenessä vuodessa? ”Ei se ainakaan parantunut ole, on saattanut jopa huonontua”, Taipale vastaa.
Varsinkin luetun ymmärtäminen tuntuu heikentyneen.
Koulunkäynnin ja oppimisen perusta rapautuu, jos lapsi ei osaa lukea kunnolla vielä 3. luokallakaan, Taipale suree.
Taipale kokee olevansa tervetullut kouluun. Lapset ottavat hänet vastaan iloisesti, samoin opettajat ja koulun muun henkilökunta.
Lähes kaikki lapset haluaisivat päästä lukemaan mummin kanssa. Silloin on vedottava, että opettaja valitsee oppilaat.
Lukumummit ja -vaarit
Lukumummi- ja -vaaritoiminta alkoi vuonna 2012 silloisen Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksella. Idea vapaaehtoisten käyttöön tuli Yhdysvalloista.
Toimintamallin kehitti Niilo Mäki Instituutti yhteistyössä MLL:n Järvi-Suomen piirin kanssa. Niilo Mäki (1902–68) oli neuropsykologian ja erityispedagogiikan alkuvaiheen kehittäjä Suomessa.
Toimintaa alkoi organisoida Mannerheimin Lastensuojeluliitto, koska sillä oli vapaaehtoistyön osaamista. MLL koordinoi toimintaa paikallisesti ja järjestää vertaistapaamisia, Niilo Mäki Instituutti tuottaa materiaalia ja järjestää koulutusta.
Mummi on jättänyt mukavia muistoja myös aiempiin oppilaisiin. Moni heistä tunnistaa vuosien jälkeen Taipaleen kaupassa tai kylänraitilla ja tervehtii iloisesti.
Teatteriharrastus vie Taipaleen aikaa sen verran, että oma lukuharrastus on nykyään vähäistä.
”En lue kovin paljon, mutta aina joku kirja on kesken”, hän naurahtaa.
Omassa lähipiirissä nuorimmat lapset ovat 10–12-vuotiaita eli iltasatuiän ohittaneita.
Moni lukumummi on entinen opettaja, mutta Taipale työskenteli ennen eläköitymistään hammashoitajana.
Koulujen arki tuli tutuksi, kun hän kävi toisinaan pitämässä ”valistustunteja”, kuten hän itse tilaisuuksia kutsuu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat









