Isäntä sai strutsilta elämänsä kyydin: ”Liu’uin siinä strutsin vierellä Reinoissani kuin vesisuksilla”
Maailman nopeimmin juokseva kaksijalkainen eläin elelee Sydän-Hämeessä rauhallista laumaelämää.
Strutsi on nopea eläin, sen sai strutsitilan isäntäkin kokea eräänä kevätaamuna. Kuva: Jenna HelmikkalaEräänä huhtikuisena aamutuimana pälkäneläisen Strutsitila Syrjysen isäntä Ari Syrjynen hieraisi unihiekat silmistään ja lähti antamaan aamuruokia tilan strutseille. Jalkaan jäivät Reino-tohvelit, sillä eihän kotoa pihan poikki strutsien luokse ollut millainenkaan matka.
”Yhdessä karsinassa oli strutsikukko jäänyt yksin, kun muut oli siirretty sieltä pois vähän aiemmin. Evästä antaessani mietin, että miksen siirtäisi sitä viereiseen karsinaan muiden joukkoon”, Syrjynen kertoo.
Tuumasta toimeen. Isäntä nappasi käteensä college-paidan hihan, apuvälineen, joita tilalla käytetään strutsien siirtelyssä. Isoja lintuja on mahdollista siirrellä turvallisesti ja jouhevasti, kun paidanhiha peittää strutsin näkökentän. Näin 130-kiloinen lintu liikkuu ihmisen ohjauksessa hitaasti toivottuun suuntaan.
”Sain hupun kukon päähän ja otin tukevasti linnusta kiinni. Samalla hetkellä me molemmat huomattiin, että hihassa on iso reikä ja karsinan ulko-ovi auki. Sitten mentiin!”
Syrjynen kertoo ihmetelleensä jälkikäteen monet kerrat, miksi ei tilanteessa irrottanut otettaan, vaan roikkui kiinni strutsissa sen ampaistessa ovesta ulos tarhaan.
”Liu´uin siinä strutsin vierellä Reinoissani kuin vesisuksilla, sohjo ja rapa roiskuen. Kukko juoksi tarhan päätyyn, kääntyi ja pinkoi samaa vauhtia takaisin. Minä kyydissä. Kyllä Reiskoilla siis ainakin viittäkymppiä pääsee”, Syrjynen hekottaa.
Sinä aamuna kukko jäi siirtämättä laumaan, sillä spurtista ehjin nahoin selvinnyt tilan isäntä vietti hyvän tovin suihkussa ja tohveleitaan painepesurilla pesten.
”Hyvät niistä Reiskoista tuli, vielä monta vuotta palvelivat.”
Ei strutsi aggressiivinen ole, kuten luontodokumenteista voisi päätellä, mutta villieläimenä se pysyy.
Ari ja Anu Syrjysen tilan kuusi ensimmäistä strutsia, Petteri, Väiski, Fiia, Lissu, Klaara ja Sissi, tulivat Pälkäneelle 24 vuotta sitten Ruotsista.
Opettelemista strutseissa on riittänyt, sillä Syrjysen mukaan lintu ei koskaan täysin kesyynny. Tarkkailemalla selviää lauman päivän energia ja laumaa ruokkiessa ja hoitaessa on isännän mukaan tärkeää, että pysyy rauhallisena. Hänen mukaansa linnut aistivat adrenaliinin, jota ihmisestä erittyy sekä pelokkaana että vihaisena.
”Ei strutsi aggressiivinen ole, kuten luontodokumenteista voisi päätellä, mutta villieläimenä se pysyy.”
Matkailukohteena Syrjysten strutsitila aloitti 2001. Nykyisellään tilalla on strutsien lisäksi kuusipeuroja, ahvenanmaanlampaita sekä kanoja, riikinkukkoja ja kaneja. Tilan oma myymälä-kahvio on auki kesäaikaan päivittäin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
