Viljelijäperhe ryhtyi kaupunkilaiseksi

Annaleena Rytkönen ja Mikko Sipilä lapsineen asuttavat heinäkuun ajan punaista torppaa Helsingin Mustikkamaalla. Lapset Minea ja Matias odottavat innolla Helsingin tarjoamia seikkailuja. Vaunuissa lepäilee Hilda. Jarkko Sirkiä Kuva: Viestilehtien arkisto

Punainen tupa ja kasvimaa. Siellä asuu viljelijäperhe.

Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää. Hyvällä tuurilla tuvassa voi herätä leijonan karjuntaan tai riikinkukon naukumiseen.

Ohikulkeva ihmisvirta on loputon kuin jono muurahaisia. Kesäpäivänä Korkeasaaressa käy tuhansia ihmisiä. Rapina vain kuuluu, kun lastenrattaita työnnetään hiekkatiellä.

Mikä kummallisinta, ihmisiä suorastaan kehotetaan pistäytymään pihassa.

Vilja- ja metsätilan emäntä Annaleena Rytkönen katselee hiekkatielle ja hämmästelee väenpaljoutta. Perhe asuu Virroilla paikassa, jossa lähin naapuri sijaitsee kilometrin päässä.

Viisihenkinen perhe viihtyy kotona, eikä juuri matkustele. Sosiaaliset kuviot muodostuvat lähinnä lasten kautta.

Yllättäen tarjoutui kuitenkin oiva tilaisuus repäistä ja lähteä kolmeksi viikoksi Helsinkiin. Seikkailu järjestyi Maaseudun Sivistysliiton Citytorppari-hankeen kautta.

Perheen isä Mikko Sipilä oli huomannut ilmoituksen Maaseudun Tulevaisuudessa. Hän arveli, että heinäkuussa tilalta voi irrottautua, kun ei ota kesäksi lampaita tai kanoja. Palkkatöistäkin on lomaa.

Perhe valittiin seitsemän hakijan joukosta.

Tuottaja Susanna Salokannel Maaseudun Sivistysliitosta iloitsee, että mukaan saatiin torppariperhe, jolla on kädet mullassa. He osaavat tarpeen mukaan kertoa kaupunkilaisille viljelykäytännöistä ja maalla asumisesta. Näin madalletaan raja-aitoja kaupunkilaisten ja maalaisten välillä.

Rytkönen pohtii, että suurin ero maalais- ja kaupunkielämän välillä on se, että iso osa tapahtumista järjestetään kaupungeissa.

Tilallisella perheenäidillä on harvemmin mahdollisuutta osallistua rientoihin.

Sen sijaan Rytkönen irrottautuu arjesta kehittämällä uusia reseptejä ja kirjoittamalla niistä blogia nimeltä Pata porisee. Painotus on sesonkien mukaisessa lähiruuassa.

Perheen vanhemmat lapset Matias ja Minea ovat odottaneet Helsingin-reissua kuin kuuta nousevaa. Tulomatkalla autossa laulettiin ahkerasti ”huomenna mennään Korkeasaareen”. Siellä he voivat käydä vaikka joka päivä, sillä torppa sijaitsee eläintarhan kupeessa Mustikkamaalla.

Sylivauva Hilda kulkee menossa mukana.

Torpan yhteydessä on kaupungin puutarhurien ja vapaaehtoisten ylläpitämä Syötävä puutarha. Sieltä saavat niin torppariperhe kuin kaupunkilaisetkin käydä hakemassa purtavaa. Rytkönen toivoo, että moni pysähtyy vaihtamaan ruokavinkkejä. Niitä on tarkoitus päivittää blogiin.

Citytorpparien omalla kasvimaalla, jonka puutarhurit istuttivat heille yllätykseksi, kasvaa muun muassa erilaisia salaatteja, muodikasta lehtikaalia, retiisiä, porkkanaa ja yrttejä. Valikoima ilahduttaa Rytköstä ja Sipilää.

Emännän mukaan puutarhan antimet antavat hyvän mahdollisuuden keventää ruokavaliota entisestään. Kasvisten kumppaniksi hän aikoo hakea Kauppahallista kalaa.

”Kotona olemme syöneet lahnaa, kuhaa ja haukea, joten nyt saamme vaihtelua niihin.”

Sipilä saattaa myös onkia Korkeasaaren sillan kupeessa.

”Jospa jostain saisi lainaksi veneen?” torppari suunnittelee.

Syötävän puutarhan paikalla sijaitsi ennen kauppapuutarha, joten viljelysmaa on hedelmällistä. Tontilla on myös hedelmäpuita, marjapensaita, sieniviljelmä ja mehiläispönttö.

Kokonaisuutta hoitaa puutarhuri Janne Länsipuro.

Toivottaakseen torpparit tervetulleiksi Länsipuro on loihtinut villiyrteistä metsänvihreitä makupaloja. Tarjottimille on aseteltu muun muassa lehmuksenlehtikääryleitä, pujoterriiniä, kuusenkerkkälevitettä ja nokkosvuohenputkipestoa.

”Ehkäpä voisit koota näiden reseptit blogiisi”, Länsipuro ehdottaa citytorpan tuoreelle emännälle.

”Villiyrttiruuat kyllä kiinnostavat”, Rytkönen myöntää.

Perhe on viihtynyt tiluksilla vasta reilun tunnin, kun ensimmäiset ohikulkijat etsiytyvät ihmettelemään.

”Mitäs täällä tapahtuu?”

Kokemusten ja reseptien vaihto alkaa välittömästi ja pihan täyttää iloinen puheensorina.

Ohikulkija kertoo maustavansa vihersalaatteja vuohenputkella. Joku on käynyt villiyrttikurssinkin.

Keskiviikkoaamuna, kahden torppariyön jälkeen, Rytkönen vastaa puhelimeen huolettoman kuuloisena. Uni on maistunut punaisessa tuvassa.

Ohikulkijoita on käynyt puutarhassa jokunen ja heidän kanssaan on rupateltu niitä näitä.

Tiistaina perhe piipahti Teurastamolla, joka on trendikäs ravintola- ja tapahtumakeskittymä Kalasatamassa.

”Tänään menemme varmaankin kalastamaan”.

Luvassa on myös ensimmäinen blogikirjoitus kaupungin humusta. Sen voi lukea osoitteesta pataporisee.blogspot.fi.

Katja Lamminen

MT:n kesäsarjassa seurataan,

miten ihmiset irrottautuvat

arkisesta aherruksesta.

Avaa artikkelin PDF