Uusi Asterix-sarjakuva on hyvän mielen viihdettä, joka peilaa nykymaailmaa – kuvat ovat kuin alkuperäisen piirtäjän Albert Uderzon tekemiä
Valkoinen Iiris on ensimmäinen Asterix-albumi, joka on valmistunut kokonaan Albert Uderzon kuoleman jälkeen.
Fabrice Caro & Didier Conrad: Asterix: Valkoinen iiris. Story House Egmont. Kuva: Timo FilpusValkoinen Iiris on 40. Asterix sarjakuva-albumi. Gallialaisen kylän terävä-älyinen sankari sai alkunsa 1959, kun käsikirjoittaja René Coscinny ja piirtäjä Albert Uderzo yhdistivät voimansa. Samalla syntyi liuta muitakin gallialaisen kylän sankareita, jotka tunnetaan ympäri maailmaa.
Coscinny kuoli vuonna 1977 ja Uderzo jatkoi seikkailujen piirtämistä ja käsikirjoittamista yksin aina vuoteen 2011. Albumit 35–39 syntyivätkin vuosina 2013–2021 uuden parivaljakon, kirjoittaja Jean-Yves Ferrin ja piirtäjä Didier Conradin voimin. Uusimman seikkailun kirjoittaja on Fabrice Caro.
Valkoinen Iiris on ensimmäinen albumi, joka on valmistunut kokonaan Uderzon kuoleman jälkeen. Piirrosjälki on identtinen edeltäjänsä pieteetillä tehtyjen piirrosten kanssa. Kuvat ovat yksityiskohtaisia, hahmot täysin entisensä ja muutamia suuria joukkokohtauskuvia on myös mukana.
Conrad on astunut täydellisesti Uderzon suuriin saappaisiin. Tämä on hämmästyttävää, koska jokaisella on oma käsialansa.
”Conrad on astunut täydellisesti Uderzon suuriin saappaisiin.”
Uudessa seikkailussa pienen gallialaisen kylän riitaisaa sopusointua tulee koettelemaan Ambivalentinus, Caesarin legioonan ylilääkäri. Hänen yltiöoptimistiset elämäntapalatteutensa saavat kyläläisissä aikaan yllättävää vastakaikua. Tämä muutos voisi lopulta antaa roomalaisille mahdollisuuden valloittaa kylä, joka on säilyttänyt itsenäisyytensä.
Aikaisemmissa seikkailuissa, Riidankylväjässä ja Ennustajassa, samankaltaista strategiaa on myös yritetty tunnetuin tuloksin. Seikkailu on myös humoristisempi kuin edeltäjänsä Aarnikotka. Siinäkin mielessä se on paluu lähemmäksi Coscinnyn kirjoittamia varhaisia mestariteoksia.
Tarinasta on helppo löytää yhtäläisyyksiä tämän päivän maailmaan. Erilaisia elämäntapaoppaita on runsaasti ja positiivista ajattelua varmasti tarvitaan tässä synkässä maailmantilanteessa. Myös kylän päällikön Aladobixin ja hänen vaimonsa Smirgelinen parisuhteeseen pureudutaan tavalla, jota ei aikaisemmissa seikkailuissa ole avattu. Nämä tuovat tarinaan tervetulleita kerroksia ja kannustavat tarttumaan siihen uudelleen.
Asterixin maailma on lopulta aika mukava, ja roomalaisetkin varsin sympaattisia. Valkoinen Iiris tarjoaa mukavaa pakoa arjen todellisuudesta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
