Tapio Korjus tekee olympiavoittajia
KUORTANE
Urheilun ystävät muistavat Tapio Korjuksen Soulin olympialaisten keihäsfinaalista.
Korjus nousi sananmukaisesti tartanin pinnasta olympiavoittajaksi kiskaistessaan viimeisellä heitollaan olympiakultaa.
Sen jälkeen Korjus on ollut monessa mukana. Hän valmensi keihäänheittäjä Mikaela Ingbergin MM- ja EM-mitalistiksi ja kehitti Kuortaneen urheiluopistosta maan johtavan valmennuskeskuksen.
Nyt Korjus on rakentamassa Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n alaisuuteen samanlaista valmennuskeskusjärjestelmää.
Syyskuussa hän aloittaa jo toisen kerran valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana.
Korjus oli myös yksi pääarkkitehdeista, kun Huippu-urheilun muutostyöryhmä pisti maamme huippu-urheilun järjestykseen.
Kaikesta touhusta huolimatta 54-vuotiaalta lapualaiselta ei virta lopu.
Hänellä riittää visioita huippu-urheilun valmennuksen kehittämiseen siinä kuin koko kansan liikuttamiseenkin.
”Kuortane on hyvä esimerkki, mitä voimme saada aikaan tarjotessamme huippu-urheilijoille, mutta myös tavallisille liikkujille, hyvät mahdollisuudet harrastamiseen ja valmentautumiseen”, Korjus kehaisee.
Hyvä esimerkki on suomalaisen lentopalloilun nousutarina maailman huipulle. Sen pohjat on luotu kuukausien leirityksellä Kuortaneella.
”Lentopalloilijat ovat täällä aina ennen arvokisoja tai karsintoja pitkillä leiritysjaksoilla. Joukkue pystyy harjoittelemaan täysitehoisesti. Kun meillä on maan paras palautumiskeskus, pystytään harjoituksen kuormitus pitämään kovana.”
Lentopalloilijoiden leirityksestä kiertää hurjia juttuja ajoilta, jolloin maajoukkuetta valmensi italialainen Mauro Berruto.
Berruton kaudella leirit muistuttivat enemmän ”pakkotyötä” kuin vapaaehtoista leiritystä. Kaikki pelaajat eivät kestäneetkään Berruton määräyksiä.
Nykyään Kuortaneella toimii lentopallolukio, jonne pyritään keskittämään maan kaikki lahjakkaat pelaajat.
”Lentopallo on hyvä esimerkki siitä, kuinka oikealla panostuksella saadaan aikaiseksi kovaa tulosta.”
Kuortaneen maine on kiirinyt myös maailmalle. Formulapiireissä Kuortaneen rauhallista sijaintia arvostetaan niin paljon, että McLarenin huippukuskit ovat käyneet Pohjanmaalla salaisissa testeissä vuosien ajan.
Lewis Hamilton oli McLaren-aikoinaan tuttu näky opistolla. Testaus oli sen verran salaista, etteivät opiston työntekijätkään saaneet kertoa huippuvieraista kenellekään, eikä formulakuskeista myöskään saanut ottaa valokuvia.
Pekingin MM-kisoissa Kuortane sai kolmoisvoiton keihäänheitossa, sillä niin Julius Yego, Ihab Abdelrahman kuin Tero Pitkämäkikin ovat kaikki harjoitelleet Kuortaneella.
”Julius ja Ihab harjoittelivat täällä Petteri Piiroisen valmennuksessa. Heidän oleskelunsa rahoitti kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF”, Korjus kertoo.
”Pyrimme siihen, että kansainvälinen yhteistyö pysyy merkittävässä roolissa.”
Korjus on rakentamassa maailmanlaajuista urheiluopistoverkostoa KOK:n sateenvarjon alle. Hän palasi vastikään Puerto Ricosta, jossa hän esitteli asiaa olympiakomitean johdolle.
”He olivat innostuneita asiasta. KOK:ssa nähdään, että tällaisesta systeemistä olisi apua kaikille, myös Suomelle.”
Järjestelmän idea on, että KOK nimeäisi kaikkialta maailmasta noin 30 valmennuskeskusta, joissa jokainen Kansainvälisen olympiakomitean jäsenmaa voisi saada palveluja urheilijoilleen.
”Esimerkiksi suomalaiset huippu-urheilijat voisivat leireillä pitkiä aikoja ulkomailla optimaalisissa olosuhteissa. Vastaavasti me tarjoaisimme palveluja samoilla kriteereillä kaikille KOK:n jäsenmaiden urheilijoille”, Korjus kertoo toiminnan periaatteista. Suomesta KOK:n valmennuskeskusohjelmaan on ehdolla juuri Kuortane.
Palataan vielä Korjuksen voittoheittoon Soulin olympialaisissa vuonna 1988. Toisella heitollaan hän loukkasi nivusensa eikä kyennyt sen jälkeen heittämään.
”Kentältä ei saanut silloin jäitä. Sain Rädyn Sepolta särkylääkettä ja valmennuksen johtaja Seppo Nuuttila huusi katsomosta, että järjestää minulle jäitä kentälle”, Korjus muistelee.
”Seppo ”Nitti” Nuuttila haki joukkueen lääkärin ja työnsi hänet sotilaiden ohi kentälle. Nitti vaan huusi lääkärille, etteivät ne selkään ammu. Lääkäri pääsi kentälle, teippasi jalkani ja laittoi siihen jäitä.”
”Makasin kentän laidalla jalka pystyssä ja odotin viimeistä kierrosta, jossa olin viimeinen heittäjä.”
”Kun vuoroni tuli, oli pronssi jo varma, joten pystyin lataamaan kaiken viimeiseen heittoon”, hän kertaa Soulin tapahtumia.
Loppu on suomalaista urheiluhistoriaa.
Jari Porttila
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
