Koiraemolta vaaditaan pitkää pinnaa, kun 11 nälkäistä suuta hamuaa ruokaa samaan aikaan. Kuva: Kaisa Manninen
Kuusiviikkoiset podhalanskin pennut ystävystyivät lampaiden kanssa – katso herttainen ensikohtaaminen videolta
Onnistuneet kohtaamiset eläinten kanssa ovat pentuiässä äärimmäisen tärkeitä tuleville laumanvartijoille.
Lokakuussa syntyneessä pentueessa on kuusi narttua ja viisi urosta. Osa pennusita etsii vielä omaa kotia. Kuva: Kaisa ManninenUteliaita katseita, varovaista lähestymistä ja lopulta hellä ja märkä nuolaisu naamalle!
Kuusiviikkoisten owczarek podhalanskin pentujen ja lampaiden ensikohtaamisen katselu nostattaa väkisinkin hymyn huulille.
”Emo pääsi nyt pentujensa kanssa takaisin omaan kotiinsa. Pentujen voimakas leimautumiskausi kestää 7. viikkoon asti, jolloin on tärkeää saada hyviä kontakteja ihmisistä ja eläimistä”, kasvattaja Kaisa Manninen kertoo.
Pennut muuttivat kasvattajansa luota viime viikolla Hepokorven tilan lampolaan Sastamalassa. Siellä tulevat laumanvartijat pääsevät tutustumaan vahdittaviinsa Iita-emon opastuksella.
Eläimet ovat emolle ennestään tuttuja, sillä se on asunut tilalla sijoituskoirana jo pennusta lähtien. Pennut syntyivät Valonpisaran kennelissä naapurikunnassa Nokialla, sillä penikointi osui samaan aikaan tilallisten lomareissun kanssa.
Lampolassa pennut viettivät aluksi aikaa lampaiden vieressä omassa aitauksessaan, jonka aidanraoista eläimet kurkkivat toisiaan ennen lähemmän tuttavuuden tekemistä.
Aita on osoittautunut pennuille vain hidasteeksi, sillä ne ovat jo kiipeilleet ja karkailleet omin päin lankkujen välistä lampaiden luokse.
Harrastelampaiden lisäksi Hepokorven tilalla kasvatetaan ylämaankarjaa, kanoja ja hevosia.
Pentujen onnistuneet ensikokemukset eläinten kanssa ovat äärimmäisen tärkeitä. Manninen kannustaa olemaan tilanteessa tarkkana, sillä vahinkojen ennaltaehkäisy on niiden korjaamista helpompaa.
”Osa ajattelee, että koiranpennut osaavat lukea heti eläimiä. Varsinkin jos uudessa kodissa ei ole vanhempaa koiraa ohjaamassa, ne tarvitsevat alkuun ihmisen ohjausta ja valvontaa.”
”Vartioivan koiran pito tuo omistajalle vastuuta ja asettaa vartioitavan alueen rajaamiselle myös vaatimuksia.”
Pennut luovutetaan uusiin koteihin aikaisintaan kahdeksan viikon iässä. Kuuden nartun ja viiden uroksen pentueesta osalla ei ole vielä omaa kotia tiedossa.
Molemmat vanhemmat ovat työkoiria, joten Manninen toivoo, että pentujen tulevista kodeista löytyisi vahdittavia eläimiä tai vähintään kunnollisen kokoinen piha.
Kerrostalo ei kelpaa, vaan kodin tulee olla taajaman ulkopuolella ja mieluusti maaseudulla sijaitseva omakotitalo. Koirat kasvattavat talvisin paksun pohjavillan ja tarkenevat hyvin ulkona kovillakin pakkasilla. Valkoisesta väristä huolimatta turkki on helppohoitoinen.
”Turkki tiputtaa hiekat ja kurat kuivuessaan pois”, Manninen vinkkaa.
Puolan vuoristolaitumilta peräisin olevat podhalanskit ovat Suomessa ja myös maailmalla harvinaisia. Suomessa kasvattajia on kuusi, ja pentuja syntyy vajaa 50 vuodessa.
Manniselle laumanvartijakoirat tulivat tutuksi hevosharrastuksen kautta.
”Haaveilin maallemuutosta ja omista hevosista. Kun se oli mahdollista, aloin kartoittaa, mikä olisi itselle sopiva rotu. Totesin, että podhalanski se olisi.”
Alku koiranomistajana ei ollut ruusuinen, sillä Mannisen ensimmäinen podhalanski menehtyi vain hieman yli kolmevuotiaana.
”Koiralla oli luustosairauksia. Silloin jalostustilanne oli huono, sillä jalostuksessa käytettiin kuvaamattomia koiria, kun vanhempien terveystuloksia ei säädelty.”
Manninen päätti ottaa härkää sarvista ja ryhtyä itse kasvattajaksi parantaakseen rodun terveyttä. Kymmenen vuoden aikana kennelissä on syntynyt 10 pentuetta ja muutamat sijoituskodeissa.
”Välillä tarvitsee kyllä hyvää huumorintajua.”
Luonteeltaan podhalanskit ovat älykkäitä, valppaita ja itsenäisiä.
”Suloisesta ja lempeästä ulkonäöstä huolimatta kyseessä on eläinten ja alueen vartiointiin tarkoitettu rotu, joka puolustaa laumaansa ja omaa aluetta luotettavasti”, Manninen painottaa.
Laumanvartija on laumansa jäsenille lojaali ja lämminhenkinen. Vieraita kohtaan se voi olla sen sijaan pidättyväinen tai hieman varautunut.
”Vartioivan koiran pito tuo omistajalle vastuuta ja asettaa vartioitavan alueen rajaamiselle myös vaatimuksia.”
Pentuna podhalanskit ovat oppivaisia, mutta palveluskoiran tottelevaisuutta niiltä ei kannata odottaa.
”Kun koira alkaa itsenäistyä, se alkaa miettiä, että kannattaakos mun nyt tätä tehdä. Saattaa olla, että kaikki pyynnöt eivät mene läpi.”
Muihin laumanvartijarotuihin verrattuna podhalanskilla on hitunen enemmän miellyttämisenhalua.
”Välillä tarvitsee kyllä hyvää huumorintajua. Rotu ei ole ehkä sellaiselle omistajalle sopiva, joka odottaa tiukkaa tottelevaisuutta. Positiivisen vahvistamisen kautta saavutetaan parempia tuloksia.”
Kasvattajan uransa aikana Manninen on oppinut arvostamaan koiran itsenäistä päätöksentekokykyä ja luottamaan sen päätöksiin.
”Meillä on ollut muutama kohtaaminen suden kanssa. Toisen olisi voinut välttää luottamalla koiraan, joka kertoi, että nyt olisi järkevämpää kääntyä takaisin kotiin. Toisessa tilanteessa koirallani oli tarve pitää pentu sisällä turvassa ja olla itse pihalla karkoitushommissa. Laumanvartijoiden käyttö perustuu ennaltaehkäisyyn, eikä konflikteja näissäkään kohtaamisissa syntynyt.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
