Latinaa, ruotsia ja venäjää – tiedätkö näiden jouluisten sanojen historian?

Jouluiset sanat ovat muuttuneet suomen kielessä paljon historian varrella. Esimerkiksi suklaakonvehti on peräisin latinasta ja tarkoittaa yhteen pantua. Kuva: Hanne Manelius, Markku Vuorikari, Sanne Katainen, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola

Tärkein jouluun liittyvä sana on tietysti itse juhlan nimi. Sana joulu on peräisin samasta hyvin vanhasta skandinaavisesta lähteestä kuin nykyruotsin jul. Juhla-sana taas on vieläkin vanhempaa, germaanista alkuperää, ja aikoinaan se on tarkoittanut ainakin Etelä-Pohjanmaan murrealueella juuri joulua.

Joulupöytään kuuluu herkkua monenmoista. Lämmittävä ja mausteinen glögi on ollut tuttu suomalaisille jo pidemmän aikaa, mutta glögi-nimellä sitä on nautittu vasta 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä saakka.

Suomalaiseen suuhun sopivampaan lökäri-muotoon juoman nimesi jo 1800-luvulla Elias Lönnrot. Nimitykset kumpuavat ruotsin sanasta glödgat vin eli hehkutettu viini.

Myös rosolli, tuo joulupöydän väriloiston lähde ja sillin raikas seuralainen, on vaihtanut nimeään. Nykyisen nimensä se on saanut venäjän kielen rossól-sanan mukaan, joka on aikoinaan tarkoittanut suolavettä. Ennen Venäjän vallan alle siirtymistä 1800-luvulla rosollia kutsuttiin eri puolilla Suomea ruotsin sillsalladin mukaan silsallaksi, sallatiksi tai lyhyesti sallaksi.

Jälkiruoka kruunaa jouluaterian. Suklaan ja herkullisen täytteen yhdistelmää kutsutaan konvehdiksi. Sana on peräisin keskiajalta, latinan conficere-sanasta, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa yhteen pantua tai valmistettua.

Pirtti täytyy toki koristella jouluksi. Koristeista näyttävin, kuusi, on sattumalta saanut saman nimen kuin numeromme kuusi.

Yliopistonlehtori Kaarina Pitkänen-Heikkilä Helsingin yliopiston suomen kielen laitokselta kertoo, ettei sanojen alkuperällä ole yhteyttä: Sanat näyttävät nykyään perusmuodossa samalta, mutta niiden vuosituhansien takainen ero näkyy yhä sanojen keskellä olevista s- ja t-kirjaimista taivuttaessa. Emmehän lähde hakemaan metsästä kuutta vaan kuusta.

Lyhteiden asettaminen koristeeksi ja lintujen jouluherkuksi leimattiin vielä 1700-luvulla pakanalliseksi tavaksi. Tapaan on liittynyt taikauskoa, jonka mukaan joululyhde siivittäisi seuraavan satokauden viljan hyvään kasvuun. Sana lyhde on hyvin vanha, eikä sen alkuperästä ole tarkkaa tietoa.

Seimi-sanalla on kristillisempi tarina. Jouluevankeliumi kuljettaa kuulijansa talliin, jossa kapaloitu Jeesus-lapsi on asetettu heinien päälle seimeen. Tuohon petiin pehmikkeet ovat kuuluneet ihan luonnostaan, sillä seimi on merkinnyt hevospilttuussa olevaa ruokintatelinettä.

Seimi ja kaikille tuttu syödä-sana ovat kenties lähtöisin samasta muinaisesta lähteestä.

Jouluun kuuluu myös liuta erilaisia henkilöitä. Joulun odotetuimman vieraan, joulupukin, nimi on saksasta ruotsin kautta omaksuttu lainasana.

Urosvuohta tarkoittava bock, eli pukki, on muutenkin hyvin käyttökelpoinen sana, sillä joulupukin ja vuohipukin lisäksi sana on solahtanut osaksi myös sahapukki-sanaa ja onpa virheen merkinkin nimi pukki.

Heleä-ääniset tiernapojat tuovat jouluostosreissulle sopivaa hartautta. Selitys tierna-sanalle löytyy tähdenpyörittäjän eli Mänkin hyppysistä. Tierna on omaksuttu Oulun murteeseen ruotsin stjärna-sanasta, joka tarkoittaa tähteä.

Tonttu tai tonttu-ukko on kulkeutunut suomeen niin ikään ruotsin kielestä. Tomte ja tomtegubbe ovat länsinaapurimme vastineet tuolle pukin ahkeralle apurille ja pihapiirien harmittomalle hiipparille.

Itse asiassa ruotsinkielisessä nimityksessä on tonttia tarkoittava osa tomt, jonka vuoksi tonttua voisikin kutsua tontin ukoksi.

Joululauluista saattaa löytyä nykylaulajalle vieraita sananparsia. Vanhaa kieltä on esimerkiksi Kun joulu on -kappaleessa, jossa kerrotaan äidin laittaneen ”kystä kyllä”. Ruuastahan siinä on kyse: Kystä on kypsä-sanan vanha taivutusmuoto.

Samalla periaatteella taivutetaan lapsi-sanaa vielä nykyäänkin muotoon lasta, Pitkänen-Heikkilä kertoo. Kyllä tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin kyllin tai tarpeeksi.

”Ukset kiinni pantihin”, lauletaan Reippahasti käypi askelet -laulussa. Uksi on vanha ovea tarkoittava sana, joka on peräsin balttilaisesta alkuperästä. Esimerkiksi liettuan kielessä on aukkoa, onkaloa tai mehiläispesän suuaukkoa tarkoittava úoksas.

Lähteenä on käytetty myös Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuja ja samalta sivustolta suomen etymologista sanakirjaa.