Minne katosi kaupunkien ystävyys?

Judit Henczné Honvári käy usein kävelemässä Balatonin rannalla. Kaupungin väkilukuu tuplaantuu 50 000:een kesäisin. Järven sinisyys tulee hiekkakivestä. Kuva: Eija Mansikkamäki

Luin koulussa pitkän ruotsin. Kuudesluokkalaisina eli noin 12-vuotiaina matkustimme koko luokka Ruotsin-laivalla naapurimaahan ja edelleen bussilla länsilaidalle Trollhättaniin.

Vietimme Keravan ystävyyskaupungissa ja perhemajoituksessa useita päiviä. Vastavierailu toteutui myös.

Luin ja kirjoitin myös venäjän, ja pääsin retkelle myös ystävyyskaupunki Vladimiriin.

Omat lapseni käyvät aivan samoja kouluja, mutta eivät ole kuulleetkaan Trollhättanista tai Vladimirista. Miksi eivät?

”Toiminta on sirpaleista eikä kovin aktiivista, ja enemmän kiinni resursseista kuin kiinnostuksesta”, sanoo Keravan vapaa-ajan ja hyvinvoinnin toimialajohtaja Anu Laitila.

”Talous on vedetty niin tiukalle, etten voisi edes kuvitella ehdottavani matkailua. Mutta siitä on pidetty kiinni, että jos joku matkailee, niin nuoret.”

Keravalaisnuoriso onkin pitänyt vastavuoroisia jalkapalloturnauksia Saksan Ascherslebenissa, nuorisotoimi tutustunut toimintaan Viron Keilassa ja ennen koronaa Kerava oli suosittu tututusmiskohde myös suomalaisen kouluun ja opetukseen.

Unkarin Soltista tuli myös kutsu kesäkuiseen 20-vuotisjuhlaan, mutta ihmisten sijasta sinne lähetetään onnittelukirje.

”Ystävyyskaupunkisuhteet syntyneet 90-luvulla, jolloin ei matkailtu ja kansainvälisyys oli uutta. Se oli hyvä keino luoda suhteita ja avata yhteyksiä. Kun maailma on avautunut ja kansainvälisyys on osa kaikkia aloja, myös kansainvälisyystyö lähtee enemmän sisällöstä ja ajankohtaisuudesta”, Laitila pohtii.

Keravalla ystävyyskaupungeista muistuttaa kirjaston vieressä oleva tolppa nimiviittoineen ja kilometreineen, ja ainakin Joensuussa Ystävyydenpuistossa on samanlainen.

Vanhoja ystävyyksiä voi muistella myös kuntien kotisivujen kumppanilistojen avulla, mutta viimeistään korona hiivutti aktiivisimmankin ystävyystoiminnan.

Alunpitäen ystävyys-, kaksos-, sisar-, veljes- tai kumppanikaupunkien pareja luotiin, jotta ihmiset kohtaisivat ja tutustuisivat toistensa kulttuureihin. Ehkä ajatuksena oli rakentaa myös rauhaa yli rajojen.

Suomesta ensimmäiset ystävyyssiteet solmittiin Ruotsiin vuonna 1940, jotta väestömme sai sieltä aineellista apua. Ainakin Hämeenlinna, Kotka, Lahti, Lappeenranta, Porvoo, Raahe ja Vaasa aloittivat länsiystävyyden tuolloin. Maidemme kumppanuus kuuluukin maailman vanhimpiin.

1950-luvulla suhteita solmittiin YYA-sopimuksen hengessä Neuvostoliiton kaupunkeihin, sen jälkeen muualle itäblokkiin ja erityisesti 1980-luvun lopulla Viroon.

Ystävyyden kulta-aikaa olivat 1980- ja 1990-luvut, ja vuonna 2008 ystävyyskuntia oli 1 300. Niistä kaksi kolmesta oli Ruotsissa, Virossa, Venäjällä ja Norjassa ja loput ympäri maailmaa.

Moni niistä on kadonnut 2000-luvulla kuntaliitosten myötä ja osa vain hiipunut, sillä varsinaista ystävyyden lopetusta harvoin julistetaan.

Ystävien ohjelmassa on ollut koululuokkien vierailuja, opiskelija-, opettaja-, kuoro- ja viirivaihtoa sekä talousyhteistyötä.

Talous onkin saanut enemmän painoa. Pönötyksen sijasta kunnat haluavat panostukselle tuottoa eivätkä maksaa pelkkää ystävyys- ja kulttuurikäyntejä. Halutaan EU-hankkeita ja elinkeinopolitiikkaa.

Siksi Kiinaan luotiin uusia suhteita vielä 2010-luvulla, ja ainakin parillakymmenellä suomalaiskaupungilla ja maakunnalla on siellä kumppani. Kiinalta on tullut kaveripyyntöjä liittyen kaupalliseen, koulutukselliseen, tekniseen sekä ympäristö- tai matkailuyhteistyöhön.

Toimiva ystävyyskuntayhteistyö on VIP-lippu Kiinan alueellisille markkinoille, totesi Kuntaliiton raportti vuonna 2015.

Esimerkiksi Salo pyrki tuohon aikaan ja Nokian jälkeen tietotekniseen yhteistyöhön sekä Saksan että Kiinan Wuhanin suuntaan.

Myös kulttuurivaihto Unkariin oli vilkasta vielä ennen koronapandemiaa. Rovaniemen kumppani Veszprém on Euroopan kulttuuripääkaupunki 2024 ja esittänyt vierailukutsuja.

Mikkelin ystävyyskaupungissa, eteläunkarilaisessa Békescsabassa suhteita Suomeen ja Viroon vaalii aktiivisesti entinen diplomaatti Zoltán Lupták, joka käy myös kouluissa kertomassa ystävyystyöstä. Viimeksi Mikkeli isännöi ystävyyskaupunkivierailua vuonna 2017.

Toisaalta toiminta jää usein harvojen varaan, ja sitten käy näin: pustan porttina tunnetun Kesckemétin ystävän Hyvinkään Suomi-Unkari -seura lopetti toimintansa toukokuussa 2022, koska rivijäseniä oli, mutta ei halukkaita hallitukseen.

Toimivia Unkari-yhdistyksiä on Suomessa vielä kolmisenkymmentä.

Noin 210 000 asukkaan Oululla ei ole hullumpi ystävyyskaupunki: 25 000 asukkaan Siófok sijaitsee turkoosinsinisen Balaton-järven rannalla reilun tunnin junamatkan päässä pääkaupunki Budapestista.

Oulun kaupungin suhdetoimintapäällikkö Outi Rouru kertoo, että vuonna 2018 Siófokista käytiin juhlimassa Oulun 40-vuotista ystävyyttä, vuonna 2019 ystävyyskonferenssissa ja Haukiputaalta on tehty lukiovierailujakin.

Koronan vuoksi viimeisin ystävyysteko oli Siófokin vuonna 2019 lähettämä tukikirje Oulun valinnaksi Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026. Tänä syksynä Oulusta lähtee kaupungin delegaatio Unkariin.

Oulu tapaili myös Ukrainan Odessan kanssa vielä ennen sotaa, mutta syksylle suunniteltu toiminta muuttuikin avustamiseksi SPR:n kautta. Ystävyydestä muistuttaa kaupungissa Odessanpuisto.

Siófokin Unkari-Suomi Ystävyyspiirin puheenjohtaja Judit Henczné Honvári pääsi jo 15-vuotiaana ensivierailulle Ouluun. Hän yöpyi Rautiaisten perheessä ja pitää sinne yhteyttä edelleen.

Hän vieraili Oulussa viimeksi Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksissa.

”Meillä on vain parikymmentä jäsentä ja ongelmamme on jäsenistön ikääntyminen. Nuoremmilla ei ole aikaa ja nuoriso on vain netissä. Jotenkin toiminta pitäisi saada kiinnostavammaksi, ehkä kertomalla muista kulttuureista kouluissa?” hän pohtii.

”Kunnilla ei ole myöskään enää rahaa ystävyystyöhön ja matkoihin. Kuinka voi järjestää mitään ilman rahaa? Tänä vuonna saatamme tänne saattaa tulla viinimatkalle oululaisryhmä, ja voimme uudistaa suhdettamme. Ystävyys on minusta kaiken perusta, ja bisnes tulee siihen päälle.”

Siófokilla on aktiiviset merenrantakumppanit myös Välimerellä Kroatiassa ja Israelissa.

Keravalla ystävyyskaupungeista muistuttaa kirjaston vieressä oleva tolppa nimiviittoineen ja kilometreineen, ja ainakin Joensuussa Ystävyydenpuistossa on samanlainen. Kuva: Annika Haapanen