Se oli tavallinen koulupäivä. Aapo Saari kahvitteli kolmen ystävänsä kanssa Madetojan musiikkilukiossa syksyllä 2021.
Yhtäkkiä Wilma-viesti kilahti puhelimiin. Opettaja etsi tiernapoikayhtyeeseen vapaaehtoisia laulajia.
Nelikko päätti siltä tuumin lähteä mukaan. Yhtye nimettiin Leevin Laulajiksi.
Porukka jakoi roolit niin, että hahmot sopivat heidän luonteenpiirteisiinsä.
Tyyneyttä henkivä Saari valitsi itselleen Mänkin roolin, joka kantaa valtaisaa puista tähteä. Mänkki on neljäs tiernapojista.
”Mänkin osa näytelmässä on pieni, mutta sen merkitys on pikemminkin symbolinen. Mänkki tuo joulurauhan ja joulun sanoman esitykseen”, Aapo Saari kuvailee.
Aapo Saari on 18-vuotias Madetojan musiikkilukion oppilas.
Kuuluu tiernapoikayhteeseen Leevin Laulajat.
Opiskelee kuorolaulua ja pianon soittoa Madetojan musiikkilukiossa. Opiskellut Ranuan kristillisessä opistossa laulua.
Syntynyt Kempeleessä, asuu Oulussa. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi 15 sisarusta.
Harrastaa kuorolaulua, pianon soittoa, sählyä, salilla ja lenkillä käymistä.
Motto: Tee kaikki loppuun asti kunnolla, mihin lähdet.
Kukapa ei olisi joskus kuullut, kun ilmoille kajahtaa komea äänimatto:
Hyvää iltaa, hyvää iltaa
Itse kullekin säädylle
Sekä isännill' että emännill'
Jokaiselle kuin talossa on
Ja me toivotamm' ja me toivotamm'
Onnellista ja hyvää joulua.
Oulun seudulla vaikuttaa edelleen vahva eurooppalainen tiernapoikaperinne, joka on elänyt siellä katkeamattomana 1800-luvulta alkaen.
Tiernapojat perustuvat kolmen kuninkaan mysteerinäytelmäperinteeseen, joissa esitettiin tapahtumia Jeesuksen elämästä Matteuksen evankeliumin pohjalta. Perimätiedon mukaan he edustavat Eurooppaa, Afrikkaa ja Aasiaa.
Oulussa laulunäytelmää on esitetty kävelykatu Rotuaarilla jo pitkään. Siellä järjestettiin perinteiset valtakunnalliset tiernapoikakilpailut tänä vuonna marraskuun viimeisenä viikonloppuna.
Aapo Saarta jännitti kutkuttavalla tavalla, kun hän nousi lavalle yhdessä yhtyeen kanssa. Esiintyminen kilpailuissa oli jo tuttua viime vuodelta, jolloin voitto oli napsahtanut heille yhdestä sarjasta.
Nyt joulukuuset seisoivat rivissä lavan reunustoilla. Niitä sivelivät sähäkänvihreät ja punertavat spottivalot, katon rajassa kiemurteli valonauha kuin palanen tähtitaivasta.
Höyryävä pakkasilmakaan ei haitannut laulamista. Nelikko lauloi neliäänisesti ja esiintyi kuin vanhat konkarit.
Herodeksena taiteili Lassi Alasaarela, Murjaanien kuninkaana Osma Tuononen ja Knihtinä Allan Karhumaa.
Saari näki yleisössä etenkin lapsia ja vanhoja ihmisiä. Myös omia sisaruksia 16-henkisestä perheestä vilisti ihmisjoukossa.
”Pienet lapset kuulevat tässä paljon Oulun murretta. On tärkeää, että oululaisuutta pidetään esillä. Uskon, että vanhoja ihmisiä nämä laulut muistuttavat paljon omasta nuoruudesta. Osa heistä on varmasti esittänytkin niitä.”
”Uskon, että vanhoja ihmisiä nämä laulut muistuttavat paljon omasta nuoruudesta.”
Ilouutinen kiri takahuoneeseen, kun Saari kuuli heidän yhtyeensä jälleen voittaneen valtakunnallisen tiernapoikakilpailun kategoriassa Mukaelmat. Mukaelma tarkoitti sitä, että esitys oli sekä musiikillisesti että sisällöllisesti muunneltu. Palkintona oli 2 000 euroa, joka jaettiin neljään pekkaan.
Nuorukaiset olivat värittäneet dramaturgiaa muun muassa Herodeksen keppihevosella. Esityksen laulut oli puolestaan sovittanut Antti Heikkilä neliääniselle kvartetolle: bassolle, kahdelle baritonille ja tenorille. Tavallisesti laulut ovat vain yksiäänisiä.
”Yhdessä me tehtiin hyvä esitys. Meistä on hitsaantunut tiiviimpi porukka tämän projektin myötä”, Saari iloitsee.
Tiernapoikayhtyeellä on marraskuun ja joulukuun aikana vajaat parikymmentä keikkaa Oulun seudulla. Harjoituksia on ollut tänä vuonna vähemmän, sillä viime syksynä treenattiin vilkkaasti noin kerran viikossa.
”Tästä on tullut itselleni tärkeä osa joulua. Ensi vuonna mennään varmaan uudelleen”, hän hymyilee.
Laulamisen Saari oppi käytyään lapsena seurakunnan kuorossa, jossa yhä laulaa. Vasta Madetojan musiikkilukiossa hän alkoi treenata laulamista tavoitteellisesti. Samalla hän valitsi sivuinstrumentikseen pianon.
”Kuorossa upeinta on yhteistyö. Yhdessä sovitaan kappale niin, että se soi hyvin kaikilla äänialoilla.”
Ammattia Saari ei kuitenkaan kaavaile laulamisesta. Enemmän häntä kiinnostaa tietotekniikan opiskelu lukion jälkeen.
Maaseudulle Oulun lähelle Saari uskoo jäävänsä. Kaikki kaverit ja suku kun asuvat siellä.
”Toivoisin rauhallista ja vakaata elämää, ettei tarvitse paljon miettiä taloudellista tilannetta. Saisi vain nauttia elämästä.”
”Pienempänä odotin kovasti joulupukkia. Nyt tärkeintä on yhdessäolo perheen ja rakkaan kanssa.”
Vaikka Mänkki on hiljainen esiintyjä tiernapojissa, sillä on puhutteleva sanoma.
”Se haluaa muistuttaa lähimmäisiin keskittymisestä. Jouluna ei pidä keskittyä vain itseensä vaan antaa aikaa niille rakkaimmille.”
Tätä neuvoa Saari aikoo myös itse noudattaa. Luvassa on ensimmäinen joulu, jonka hän on kihlattunsa kanssa viettäen aikaa molempien perheiden kotona. Sormukset pujotettiin nimettömiin viime kesänä.
Radiosta kuunnellaan joulurauhanjulistus Turusta, syödään maittava ateria ja illalla viedään haudoille kynttilät valaisemaan pimeää ja muistuttamaan edesmenneistä rakkaista.
”Pienempänä odotin kovasti joulupukkia. Mutta kyllä nyt tärkeintä on yhdessäolo perheen ja rakkaan kanssa.”
Mänkki pitelee kädessään tähteä koko näytelmän ajan, loppuun saakka. Saaren mukaan taivaankappale symboloi valoa ja rauhaa myllertävän maailman keskellä.
”Kyllähän tämä maailmanmeno välillä hirvittää. Mietin sitä, miten kaikki vaikuttaa omaan tulevaisuuteen. Aika moni lukiolainen pohtii näitä samoja asioita.”
Toivoa hän saa kuitenkin siitä, ettei tulevaisuus ole omissa käsissä. Itse sitä ei pysty muuttaa mitenkään.
”Turha sitä on murehtia. Kaikki on taivaallisen Isän käsissä.”
