Suomen eteläisin ympärivuotisesti asuttu saari Utö kiinnostaa matkailijoita vuodesta toiseen. Majoittuipa matkailija Utössä vuokramökissä tai vaikka omassa veneessä, tietyt aktiviteetit kiinnostavat kaikkia, kertoo matkailuyrittäjä Hanna Kovanen.
Utö kuuluu Paraisten kaupunkiin entisen Korppoon kunnan alueella ulkosaaristossa. Saari on kooltaan alle neliökilometrin, joten sen pystyy kävelemällä koluamaan parissa päivässä. Osa saaresta on suljettu ja Puolustusvoimien käytössä, eikä Utölle ei saa tuoda moottoriajoneuvoja muuten kuin työtarkoituksessa.
Kävelyn lisäksi matkailijoita kiinnostaa kuuntelu, nimittäin tarinoiden kuuntelu.
Hanna Kovanen oppi tarinankertomisen taidon isoäidiltään, ja pikku-Hanna kertoi isoäidiltä kuulemiaan tarinoita matkailijoille jo 10-vuotiaana. Hän muistelee saaneensa ensimmäistä kertaa maksun saarelaistarinoistaan vuonna 1983, kun Saaristomeren kansallispuisto perustettiin.
"Vaikka sama henkilö olisi edellisvuonna kuullut jonkin tarinan, hän pyytää usein kertomaan sen uudelleen. Kun kasvotusten kerrotaan, tarina on joka kerralla hieman erilainen, koska säätila ja mielialakin ovat hieman erilaiset", Kovanen pohtii.
Aivan erityisesti matkailijat haluavat kuulla Utön maamerkkiin, eli majakkaan, liittyviä tarinoita. Valko-punainen majakka hallitsee saaren maisemaa ja kutkuttaa mielikuvitusta.
Jätetään kuitenkin Kovasen tarinat saarella kävijöille.
Kovasen yritys Hannas horisont tarjoaa matkailijoille monenlaisia palveluita. Kovanen pyörittää muun muassa bed and breakfast -majoitusta, mökkivuokrausta, vierasvenesatamaa, kahvilaa ja matkamuistomyymälää.
Utössä käy vuodesta toiseen erityisesti lintuharrastajia, ja he kansoittavat saaren samaan aikaan kuin muuttolinnut, eli keväisin ja syksyisin. Lintuharrastajien lisäksi Utössä käy tietenkin kesäaikaan kaikkia muitakin matkailijoita.
Utöhön pääsee yhteysaluksella Nauvosta, ja lisäksi etenkin kesäaikaan saareen saapuu paljon myös veneilijöitä.
Pääsiäinen on yleensä vuoden ensimmäinen viikonloppu, jolloin kaikki majapaikat on varattu täyteen. Myös juhannus täyttää saaren majapaikat.
Heinäkuun toisena lauantaina saaressa on tavattu pitää kesätanssit. Tapahtuma on erityisesti Utön yhteisön juhla, sillä se kokoaa yhteen Utössä vakituisesti asuvat sekä kesäasukkaat ja heidät, joilla on sukujuuria saarella.
"Silloin saari kuvaannollisesti tulvii yli äyräidensä", Kovanen naurahtaa.
"Kaikki sohvat ovat täynnä sukulaisia”, hän lisää.
Saari ei hiljene edes talvella. Vuoden pimeimpään aikaan Utölle saapuu erityisesti valokuvaajia. Meri ei jäädy joka vuosi Saaristomerellä, mutta jos meri sattuu olemaan jäässä, jo pelkästään matka jäisen meren halki on oma elämyksensä.
"Jos matka kestääkin jäiden takia tuplasti tavalliseen verrattuna, siinä kokee todella olevansa luonnon armoilla ja ymmärtää, ettei ihminen pysty kiireellään hoputtamaan luontoa", Kovanen kuvailee.
Joskus Utö nappaa matkailijan niin tiukasti otteeseensa, että kävijä haluaa palata pidemmäksi aikaa. Utöllä on ollut mahdollista tehdä etätöitä jo lähes 20 vuotta. Korona-aikaan etätöitä on tehty myös veneistä käsin.
Utössä on tietyt reunaehdot, jotka määrittävät matkailun kehittämistä. Ensinnäkin Puolustusvoimat oli näkyvä osa saaren elämää vuoteen 2005 asti. Armeijan jäljiltä saari on rakennettu melkoisen täyteen, eikä rakennusoikeutta ole juuri missään jäljellä.
Armeijan rakennukset onkin otettu hyötykäyttöön sekä paikallisten että matkailijoiden majoittamiseen.
Kovanen kertoo, että yksi saarella majoittujien vakiokysymys liittyy merinäköalaan. Kaikista majapaikkojen huoneista ei merinäköalaa tietenkään ole, mutta etäisyys merelle on aina lyhyt.
Talot sijaitsevat Utössä tiheästi kuin taajamassa, sillä saari on pieni.
Puut ovat ulkosaaristossa harvassa, sillä maaperä on karua ja tuuli jatkuvaa. Puiden vähyys liittyy myös siihen, että saarella on rakennusten määrään nähden vähän saunoja.
Kovanen on itse syntyjään utöläinen, ja hän muistelee, ettei saunoja ole ikinä ollut tapana lämmittää kuin kerran viikossa. Arvokkaita, näkösuojaa tuovia puita ei niin vain kaadeltu pihapiiristä.
"Täällä tuulee jatkuvasti, joten veto savupiipussa on kova. Olisi sulaa hulluutta tuoda mantereelta kuutiotolkulla puuta ja poltella ne kirjaimellisesti taivaan tuuliin."
Saunojen vähäisyys säästää myös vettä. Juokseva vesi ei nimittäin ole Utöllä itsestäänselvyys. Saarelaiset perustivat vesiosuuskunnan sen jälkeen, kun armeija oli poistunut saarelta vuosituhannen alussa.
"Jotta olemassa olevaa tekniikkaa saatiin hyödynnettyä, se oli pakko ottaa itse haltuun", Kovanen kuvailee.
Koska juomavettä tuotetaan merivedestä, lysti on kaikkea muuta kuin helppoa tai halpaa. Sinileväaikaan juomavettä ei edes pysty valmistamaan, vaan kesän turistisesonkia varten vettä pitää olla tehtynä varastoon.
Saarelaiset maksavat vedestään yli 12 euroa kuutiolta, eli moninkertaisesti enemmän kuin mitä vesilaitokset edullisimmillaan Suomessa laskuttavat.
"Siksi muistutamme matkailijoille, että vettä ei kannata valuttaa turhaan. Tämä koskee tietenkin Utön lisäksi muitakin paikkoja", Kovanen lisää.
