Saksan tappio saa viisi suomalaisnaista palaamaan Norjasta Suomeen jalkapatikassa, ja vähitellen paljastuvat kaikkien kipupisteet
Suomalaisnaiset kohtalot aukeavat vähin erin HKT:n uutuusnäytelmässä, joka perustuu Tommi Kinnusen romaaniin.
Ei kertonut katuvansa -näytelmää esitetään Helsingin Kaupunginteatterissa huhtikuun loppuun saakka. Siinä Heidi Heralan esittämä Irene palaa viiden naisen kanssa Norjasta takaisin Suomeen jalkapatikassa. Kuva: Robert SegerHelsingin Kaupunginteatterissa esitettävä näytelmä Ei kertonut katuvansa perustuu Tommi Kinnusen kirjaan ja taipuu hienosti myös näyttämölle.
Teoksessa on yhtymäkohtia todellisuuteen, vaikka tarina onkin fiktiota. Pohjois-Suomessa oli jatkosodan aikana noin 200 000 saksalaissotilasta, ja he antoivat työtä alueen asukkaille. Miehet olivat rintamalla, ja naiset hankkivat leipänsä, kuinka parhaiten kykenivät. Romanssejakin syttyi.
Kun Saksa vetäytyi Suomen Lapista Norjaan, osa joukko suomalaisnaisia lähti sotilaiden mukaan. Saksan hävittyä suurin osa naisista palasi takaisin laivalla mutta muutamat kävellenkin, kuten näytelmän viisi naista.
Joukon henkiseksi johtajaksi nousee Seidi Haarlan esittämä Siiri. Päähenkilö on kuitenkin paremmista piireistä lähtenyt Irene (Heidi Herala), joka päätti nauttia elämästä mutta ei kadu. Siitä siis nimi.
Paluumatkalla joukko kokee ajoittain solidaarisuutta, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Jokainen on loppujen lopuksi oman onnensa seppä lähtökohtineen ja traumoineen.
Aino Sepon esittämä Aili on nähnyt liikaa sairaanhoitajana, Ursula Salon esittämä Veera on joutunut jättämään poikansa vieraalle ja Lumi Aunion näyttelemä Katri lähtee ikävän isän valtakunnasta mutta tylysti kohtelee myös kolmas valtakunta. Irenen repaleinen elämä paljastuu vähin erin.
Naiset eivät ajelehdi, vaan tekevät ikäviä päätöksiä ja kantavat niistä vastuun. Ressukoita he eivät ole edes silloin, kun hiukset kynitään ja otsaan lyödään porton leima. Kotoa lähtiessään he polttivat sillat ehkä lopullisesti, eikä vanhaan normaaliin paluusta ole takeita.
Näytelmän karu lavastus yhdistettynä upeisiin värimaisemiin on vaikuttava. Sitä on myös elävä musiikki, joka tukee tarinaa alusta loppuun. Triossa soittaa Se-yhtyeen basistina 1980-luvulla soittanut Eeva Koivusalo, rummuissa Sami Koskela ja kitarassa muun muassa Agentsin kanssa työskennellyt Vesa Anttila.
Harvoin jos koskaan olen kuullut näiden kolmen soittimen istuvan noin täyteläisesti yhteen. Jokaisella äänellä on oma tarkoituksensa – kuten ihmiselläkin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
