Teatteriarvio: Patruunatehdas on väkevä draama koko Suomea syvästi koskettaneesta tragediasta

Patruunatehdas-näytelmää esitetään Seinäjoen kaupunginteatterissa syksyllä 2022 ja keväällä 2023. Kuvassa ovat näyttelijät Esa Ahonen, Heikki Vainionpää ja Mari Pöytälaakso. Kuva: Jukka Kontkanen

13. huhtikuuta 1976 on yksi synkimmistä päivistä maamme rauhanajan historiassa. 40 ihmistä kuoli ja kymmeniä loukkaantui Lapuan patruunatehtaan räjähdyksessä. Useimmat kuolleista olivat perheenäitejä.

Onnettomuus on taas ajankohtainen, sillä Toni Kurkimäen aiheesta ohjaama elokuva ilmestyy vuonna 2023. Syyskuussa puolestaan Seinäjoen kaupunginteatterissa sai ensi-iltansa Anne Koski-Woodin käsikirjoittama ja Panu Raipian ohjaama näytelmä Patruunatehdas.

Patruunatehdas on väkevä draama Etelä-Pohjanmaata ja myös koko Suomea syvästi koskettaneesta tragediasta. Näytelmä on kaupunginteatterin suurtuotanto. Tämä näkyy komeissa lavasteissa ja laadukkaassa videomateriaalissa, jota käytetään sulavasti perinteisen näyttömätaiteen ohessa.

Keskiössä on yhden lapualaisen työläisperheen tarina, jonka kautta kuvataan kaikkien onnettomuudessa läheisensä menettäneiden ihmisten kohtaloa. Helenaa, työtöntä perheenäitiä onnistaa, kun hän saa työpaikan patruunatehtaalta. Unelma pesukoneesta ei kuitenkaan ehdi toteutua.

Murhenäytelmä lähtee aukeamaan, kun äitinsä pikkutyttönä menettänyt Anni alkaa kertoa tapauksesta stadilaiselle Pekalle. Patruunatehtaan paikalle rakennettiin 90-luvun lopulla Kulttuuritehdas Vanha Paukku, jonka avajaisiin Pekka on tullut tarjoilemaan.

Annin historiaselostukseen kiteytyy sekä näytelmän ongelma että mahdollisuudet. Hän kertaa tapahtumia niin ilmiselvästi, että katsojan omille tulkinnoille ei juurikaan jää tilaa. Toisaalta Patruunatehdas voi toimia tärkeänä historian oppituntina nuoremmille sukupolville, jotka eivät ole kuulleetkaan räjähdyksestä.

Näytelmässä Lapuan patruunatehdas on koko Suomen ylpeys, mutta lipevien poliitikkojen piittaamattomuus työturvallisuudesta muuttaa lataamon rauniokasaksi. Kärsijöiksi joutuivat lapset, puolisot, isovanhemmat ja ystävät. Jokainen suree omalla tavallaan. Yksi vaikenee, toinen karjuu tuskaansa ja kolmas etsii syyllisiä. Edes piispa sielunhoidon ammattilaisena ei osaa lausua helpotuksen sanoja pääsiäisen kärsimysnäytelmässä.

Patruunatehtaan hienointa antia on upea näyttelijäntyö. Jani Johansson esittää koskettavasti Helenan puolisoa, joka ei meinaa ymmärtää tapahtunutta. Helenan vahvana pohjalaisena äitinä loistaa Marjut Sariola. Kokeneet Jukka Puronlahti ja Esa Ahonen näyttelevät vakuuttavasti. Hyviä ovat muutkin, ja moni tekee kaksois- tai kolmoisroolin.

Loppuratkaisu on sovinnollinen. Mielenkiintoisin osuus tapahtuu aplodien vaiettua. Menneiden tapahtumien käsittely jatkuu kun katsojat jakavat muistojaan onnettomuudesta tuntemattomille. Tähän teatteri voi parhaimmillaan pystyä.