Finlandia-palkinnossa on vääristymä, joka kurittaa etenkin pieniä lapsia

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto on jaettu vuodesta 1997 lähtien. Viime vuosina kuvakirjat ovat kyllä nousseet finalistien joukkoon, mutta voiton nappaa useimmiten romaani. Kuva: Sanne Katainen

”Onhan se vähän absurdia”, kuittaa Magdalena Hai.

Kirjailijan nuorille suunnattu kauhuromaani Sarvijumala (Otava) voitti viime vuonna lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Teos kisaili 30 000 euron palkinnosta kahden romaanin ja kolmen kuvakirjan kanssa.

”Miten kukaan voi arvottaa vanhemmille teineille suunnattua kauhukirjaa ja vaikkapa pienten lasten kuvakirjaa?”

Nuortenkirjat todella näyttävät vievän Finlandia-palkinnon lastenkirjojen nenän edestä. Kymmenestä viimeisimmästä palkinnosta seitsemän on mennyt nuortenkirjalle, kaksi lastenromaanille ja yksi pienillekin lapsille sopivalle runokirjalle.

”Nuortenkirjallisuus on lähempänä aikuisten kirjallisuutta kuin lastenkirjat. Nuortenkirjallisuus on helposti etulyöntiasemassa”, Hai sanoo.

”Mietin, pystyykö sydämensä avaamaan samalla tavalla ihanalle pienten lasten kuvakirjalle kuin vaikuttavalle nuortenromaanille”, Otavan kustannusjohtaja Kaisu-Maria Toiskallio pohtii.

Tänä vuonna palkintoehdokkaat valitsee kuusihenkinen raati. Lopullisen voittajan lyhytlistalta päättää toimittaja Maria Veitola.

Raadille ei ole laadittu kiintiöitä tai ohjenuoria valintojen tueksi, mutta edellisinä vuosina ehdokaslistalle on yleensä päätynyt pari nuortenkirjaa, yksi tai kaksi lastenromaania sekä pari kuvakirjaa. Tyypillisesti vähintään yksi kirja on ilmestynyt alun perin ruotsiksi.

Painottuminen nuortenkirjoihin tapahtuu siis vasta, kun kirja-alalla yleisesti diktaattoriksi tituleerattu valitsija päättää lopullisen voittajan.

Mikä olisi sitten ratkaisu lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon vinoutumaan?

Selvä vaihtoehto olisi jakaa palkinto kahteen niin että hyvin erilaisille lukijakunnille suunnatut kirjat olisivat omillaan. Koska on epätodennäköistä, että jostain ilmestyisi kymmeniätuhansia euroja uuteen rahapottiin, voisi vaihtoehtona olla palkintosumman jakaminen kahtia.

Siinä on ongelmansa.

”Lasten- ja nuortenkirjallisuus taistelevat arvostuksesta. Jos meillä olisi kaksi pienempää palkintoa, se viestittäisi, että tämä on vähempiarvoista kirjallisuutta”, Magdalena Hai sanoo.

”Elämme maailmassa, jossa rahalla arvostetaan asioita”, komppaa kustantaja Mirjam Ilvas S&S-kustantamosta.

Päätös jakaa palkinto kahteen osaan ei ole kiinni pelkästä rahasta. Kyseessä on Suomen suurin kirjallisuuspalkinto ja näin ollen se saa eniten huomiota esimerkiksi mediassa.

Jo nyt lasten- ja nuortenkirjallisuuden sekä tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnoille on hankala saada yhtä paljon näkyvyyttä kuin aikuisten kaunokirjallisuudelle. Useampi palkintokategoria ei välttämättä ainakaan parantaisi tilannetta.

”Pelkään, että lasten- ja nuortenkirjallisuuden kaksi palkintoa saisivat yhteensä vähemmän näkyvyyttä kuin yksi iso palkinto”, Kirjasäätiön pääsihteeri Elina Lahdenkauppi sanoo.

Hän nostaa myös esille toisen näkökulman: kotimaisia nuortenkirjoja ilmestyy huomattavasti vähemmän kuin lastenkirjoja. Suomen Kustannusyhdistyksen tilastojen mukaan viime vuonna julkaistiin 356 uutta lasten- ja 84 nuortenkirjaa.

”Olisiko se tasa-arvoista, että kahdelle näin erikokoiselle genrelle olisi samanarvoiset palkinnot?” Lahdenkauppi pohtii.

Finlandia-palkinnossa itsevaltaisten valitsijoiden harteille on asetettu suuri valta ja vastuu.

Kirjasäätiö pyrkii nostamaan valitsijan valtaistuimelle mahdollisimman erityyppisiä ihmisiä. Usein lasten- ja nuortenkirjallisuuden valitsijalla on omia lapsia ja sitä kautta kontakti tähän kirjallisuuden kulmaukseen.

Valitsijaa ei ohjata valinnan tekemisessä, ja henkilökohtainen maku sekä mielipide saavat näkyä päätöksessä.

Moni haastateltava pyörittelee mielessään ajatusta, että raati voisi kuunnella valinnoissaan lapsia ja nuoria. Lopullisen valitsijan on kuitenkin aina pakko olla aikuinen.

”Emme voi laittaa vaikka kymmenvuotiasta lukemaan nuortenromaaneja, koska ne ovat liian rankkoja ja vaikeita”, Lahdenkauppi sanoo.

Ruotsin tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon voittajan valitsee yksittäisen henkilön sijaan raati. August-palkinnon mallista on keskusteltu Kirjasäätiössäkin, mutta julkisuudesta tutun valitsijan koetaan tuovan palkinnolle enemmän huomiota.

”Onni on se, että meillä on kuusi hyvää ehdokasta. Niistä ei voi niin sanotusti valita väärin, koska lautakunta on tehnyt niin ison työn taustalla”, Lahdenkauppi vakuuttaa.