Vuoden 2022 alkaessa kääntyä loppuun moni pohtii varmasti tavallista enemmän, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Ihmiskunta tarvitsee myllerrysten keskellä yhtä aikaa niin inhimillistä lämpöä kuin turvallista johtajuutta ja viisautta.
Sosiaalipsykologian tutkija ja kouluttaja Emilia Elisabet Lahti ajattelee, että rankat, odottamattomat haasteet pakottavat ihmiset etsimään ratkaisuja yhdessä.
Korona-aika jo osoitti uusia yhteisöllisyyden merkkejä, kun esimerkiksi ruoka-apua järjestettiin vanhuksille ja sairastuneille.
Puhutaan tavallaan paluusta arvostamaan vanhoja hyviä arvoja: jokaisen ihmisen omaa kunniaa ja koskemattomuutta, tietynlaista suoraselkäisyyttä ja viisautta sekä yhteisöllisyyttä. Tarvitaan myös uudenlaista johtajuutta.
”Se ei kuitenkaan ole varattu vain esimiesasemassa oleville. Meistä jokaisella on vastuu siitä, mitä arjen tilanteissa tapahtuu ja mitä niihin omalla käytöksellä tuomme.”
Lahden väitöskirja hyväksyttiin elokuussa Aalto yliopistossa. Sen keskiössä on lämpimän sisun käsite.
Sisu on tuon ajatuksen mukaan lempeää vahvuutta ja lämmintä voimaa. Se on elämäntapa, jolla ihminen kantaa itsensä arvokkaasti vääntäytymättä väkisin mihinkään muottiin, jollaisia nykymaailma tuputtaa kaikkialta.
”On elämänmittainen polku kehittää itsessään tasapainoista vahvuutta. Se on tervettä sisua”, Lahti summaa.
Ulospäin sisu näkyy vahvuutena, joka luo ympäristöön turvallisuutta ja selkeyttä.
Tietokirjailija, tutkija ja kouluttaja (Emilia) Elisabet Lahti väitteli sisusta Aalto-yliopistossa elokuussa.
Syntynyt Alavudella, opiskellut kotimaan lisäksi Yhdysvalloissa, asuu Helsingissä.
Tunnetaan 2400 kilometrin juoksustaan Uuden-Seelannin läpi alkuvuodesta 2018. (Yle Areenan dokumentti: https://areena.yle.fi/1-50002224)
Väitöskirjan toinen kokeellinen osa käsitti harjoitusjakson pohjoiskiinalaisessa kamppailulajien akatemiassa vuotta myöhemmin.
Lahdelta ilmestyy tammikuun lopulla kirja lempeästä sisusta nimellä “Gentle Power: A Revolution In How We Think, Lead and Succeed Using The Finnish Art Of Sisu”.
Maaseutu on sisututkijan lapsuus- ja nuoruusvuosien ensimmäinen turvallinen kasvualusta. Alavudella varttuneella Lahdella oli lapsesta asti vahva käsitys, että hänen tutkimuskenttäänsä on koko maailma.
Opiskelupolku vei Tampereen yliopistosta Pennsylvaniaan Yhdysvaltoihin. Siellä Lahti perehtyi positiiviseen soveltavaan psykologiaan ja päätyi testaamaan väitöskirjaa varten sisun rajoja omien kokemusten kautta. Ensin hän juoksi ja pyöräili Uuden-Seelannin päästä päähän 50 päivässä alkuvuodesta 2018.
Rasitusvamma pakotti Lahden taittamaan 2400 kilometristä osan pyörällä, mikä tuotti sisusta tärkeän oivalluksen. Jääräpäisen yhden kaavan noudattamisen sijaan hyödyllisempää on muuttaa suunnitelmaa. Sisuun kuuluu siis kyky joustaa.
Toisessa kenttätutkimuksessa Lahti opiskeli karuissa oloissa pohjoiskiinalaisessa taistelulajien akatemiassa.
”Se oli jopa vaikeampi kokemuksena kuin Uusi-Seelanti, niin fyysisesti kuin sen vuoksi, että kaikki tapahtui jatkuvasti toisten katseiden alla arvioitavana.”
Sisua on myös selvitä erillisenä yksilönään, omana itsenään mutta yhtä lailla tärkeää on osata liittyä toimimaan yhteistyössä muiden kanssa.
”Elämä on aina hakemista näiden kahden väliltä”, Lahti muistuttaa.
Maailmalla vietettyjen vuosien avaamin silmin suomalainen eetos yksinselviämisen pakosta on Lahden mukaan harvinaisen kova.
Avun pyytämistä ja vastaanottamista ei kannattaisi kuitenkaan hävetä. Vain yhdessä tehden voidaan voittaa suurimmat haasteet.
Sitä paitsi niitä riittää Suomessakin. Maailman onnellisimmaksi rankattu kansan tarina sisältää samaan aikaan yksinäisyyttä, läheisväkivaltaa, alkoholin liikakäyttöä ja itsemurhia.
Nuorten ja lasten masennusdiagnoosit ovat olleet viime vuosina nousussa. Noin kolmannes 20-29 -vuotiaista suomalaisista kokee tutkimuksen mukaan elämänsä merkityksettömäksi.
Elisabet Lahti on tehnyt vuosia työtä parisuhdeväkivallan kokeneiden tukemiseksi. Syy, miksi hän alun perin lähti perehtymään sisuun psykologisena voimana, oli seurausta omista kokemuksista parisuhteen väkivallasta.
Hän ei usko naiivisti, että väkivalta poistuu maailmasta nopeasti. Sen ympärillä oleva hiljaisuus voidaan ja tulee kuitenkin rikkoa, että väkivaltaisia systeemejä päästään purkamaan.
Hänellä ei ole naiivia ajatusta poistaa väkivaltaa maailmasta. Mutta sen ympärillä oleva hiljaisuus pitää hänen mukaansa rikkoa.
”Se, että on yksikin ihminen, jolle väkivaltaa kokeva uskaltaa avautua, voi olla merkitsevä tekijä.”
2020-luvulla ihmiskunnan ei tutkijan mielestä pitäisi enää takuta väkivallan kanssa.
Suomessa lähisuhdeväkivallan rikoksia sovitellaan, vaikka poliisissakaan mallia ei pidetä lähtökohtaisesti siihen sopivana. Amnesty ja kahdeksan muun muassa perhetyötä tekevää järjestöä otti asiaan kantaa jo neljä vuotta sitten.
Vuonna 2020 36 prosenttia sovitteluun ohjatuista tapauksista liittyi lähisuhteissa tapahtuneeseen väkivaltaan.
YK:n naisten syrjintää poistava komitea antoi lokakuun lopussa Suomelle viisi suositusta, joista yksi koskee tämän sovittelun lopettamista.
Lahti painottaa, että se, mikä sopii kansakuntien ja joissain tapauksissa yhteisöjen välille, ei toimi suoraan läheisissä ihmissuhteissa. ”Siinä ei ymmärretä väkivallan tuhoisaa dynamiikkaa ihmisten välillä. On valtavan tärkeää, että kuunnellaan niitä, jotka tekevät työtä väkivallan traumojen kanssa.”
Tietoista halua lisätä keskustelua ja tuoda ihmisiä yhteen tarvitaan kuitenkin nyt enemmän kuin aikoihin.
”Tunteet pitää tuntea. Mutta näen tässä ajassa paljon sitä, että reagoidaan kuin pienet lapset”, Elisabet Lahti havainnoi.
Eletään sodan, koronan ja ilmaston lämpiämisen lisäksi muutoinkin äärivoimien aikaa. Se tuo tutkijan mukaan pintaan kollektiivista traumaa, joka on omiaan erottamaan ihmisiä entisestään.
Taolaisen filosofian jin-jang -kuvio lienee monille tuttu: pehmeäksi kuvattu jin- ja kova jang-energia sulautuvat ympyrässä yhteen. Yksioikoisesti usein esitetään, että jin edustaa naisellista ja jang miehistä energiaa. Niissä ei kuitenkaan ole kysymys naiseudesta ja miehisyydestä vaan molempia löytyy kaikista ihmisistä.
Liiallisena pehmeä jin johtaa rajojen sumenemiseen ja siihen, ettei saa mihinkään tartuttua. Jang taas johtaa liialliseen kovuuteen ja lopulta katkeamiseen, tutkija sanoo.
Tässä tullaan lempeän sisun ytimeen. Haasteiden keskellä tarvitaan herkkyyttä tunnistaa ongelmat. Mutta lisäksi sisuun kuuluu myös lujuus ja kypsyys, jotka vievät eteenpäin keskinäisen piikittelyn ja loukkaantumisen sijaan.
Lämpimän sisun käsite sopii joulun ydinsanomaan armosta.
Monella ei ole vuoden pimeimpään aikaan ja arjen paineissa aina jaksamista miettiä, miten minulla ja miten meillä menee. Vielä jos rahakin on tiukalla, on helpommin sanottu kuin tehty, että jouluna kannattaisi olla kiitollinen siitä, mitä jo on.
Elisabet Lahden mukaan koskaan ei ole liian myöhä kohdata itsensä rehellisesti ja oppia tuntemaan itsensä syvällisemmin. Lapsena koetut suhteet vanhempiin määrittävät perustan sille, miten kiinnitymme myöhemmin elämässä niin puolisoon, lapsiin, ystäviin kuin ihmisiin työpaikalla. Stressi tuo ne kiintymyssuhteet erityisesti esiin.
”Ota joulun aika niin, että katsot läheisiäsi pysähtyen ja arvostaen. Tee se pohtimatta, onko ihminen ansainnut sen tai onko hänessä jotain, minkä omasta mielestäsi pitäisi muuttua”, hän kannustaa.
Armollisuus on toisinaan vaikeaa. ”Vaikka olet kuinka sisukas ja kova tyyppi, ota se päivä tai kaksi arvottamatta toisia. Kyllä ihminen siihen pystyy.”
Sama pätee myös suhteessa itseemme. Sisu on elämänvoimaa, jota ilmaisemme äärimmäisissä tilanteissa, sillä elämä pyrkii säilyttämään itseään.
Sisua ei kuitenkaan ole liiallinen voimankäyttö, ei silloinkaan, kun sen tavoitteena on eheytyminen. Väkisin korjaaminen johtaa herkästi päinvastaiseen: puurramme itsemme entistä varmemmin loppuun
Läsnäolossa ja armollisuudessa itseä kohtaan ei sinällään ole mitään uutta. Mindfulness ja mediaatio ovat hyvinkin muotia. Vaikeus on kuitenkin, kuinka soveltaa kauniita tavoitteita käytäntöön.
Ihminen on tapojensa orja, joten pienetkin muutokset vaativat työtä. Pienet askeleet ovat Elisabet Lahden mukaan kuitenkin ainoa oikea keino.
”Ota yksi asia – vaikka kuinka yksinkertainen – kuten se katse. Ryhdy viemään sitä arkeen määrätietoisesti. Se, että yrittää olla hyväntahtoisempi, ei ole pehmoilua vaan tosi kovaa kamaa. Se heijastuu vähitellen kaikkiin suhteisiin ympärillämme”, hän vakuuttaa.
Itse hän tekee kuukausittain pienen harjoituksen ja pohtii, miten kulunut kuukausi on mennyt. ”Mitkä ovat ne asiat, joista haluan päästää irti ja mitkä ovat ne, joissa olen onnistunut suhteessa aiempaan.”
Pois jätettävien joukkoon voi päätyä esimerkiksi asioiden yliajattelemista, jatkuvaa huolehtimista, liian vähäistä nukkumista tai sitä, ettei onnistu pitämään huolta omista rajoistaan suhteessa muihin.
”Yhden on tarpeen päästä eroon liiasta mukavuuden halusta, toisen taas liiasta sisukkuudesta ja pinnistelystä.”
Listan laatimisen jälkeen Lahti symbolisesti polttaa paperin. Jos kotona on saunassa kiukaanpesä tai uuni, irti päästäminen eli polttaminen on konkreettinen näky. Tai sitten paperin voi vain silputa ja heittää roskiin.
Kyvyssä tarkastella itseään piilee tärkeä työkalu. Lempeästi sisukas on elämän reitillä valppaana sen sijaan, että painaisi vain arkea eteenpäin kuin sumussa.
