
Suomalainen dekkarisarja myytiin ulkomaille – 29. teos onnistuu edelleen säilyttämään tuoreuden tunnun
Aika näyttää, miten dekkarisarjasta suomalaisten aistima kotoisuus välittyy muille kielille ja kansoille ja säilyykö se ylipäätään, kirjoittaa Anelma Järvenpää-Summanen arviossaan.
Seppo Jokisen dekkarisarja on suuntaamassa e- ja äänikirjoina maailmalle. Kun ruotsalainen Storytel osti sarjan oikeudet, komisario Sakari Koskisen ympyröistä voi lähteä rönsyämään myös spin off -tarinoita. Kuva: Heli Blåfield, Storytel, koonnut: Aatu JaakkolaNiin kuin kevät tuo västäräkit, se tuo komisario Koskisen viimeisimmät kuulumiset. Niin tapahtuu ainakin vielä kerran, sillä Seppo Jokinen on sanonut niitä kolmekymmentä kirjoittavansa. Sarjan 29. osa – Satuttamisten summa – julkaistiin huhtikuussa.
Uutuudessa moni tapaus askarruttaa Tampereen poliisia. Käräjäoikeus vapauttaa ex-kumppanin taposta vangitun tekijän näytön puutteessa. Nuoren miehen yllättävä putkakuolema syyllistää kiinniottajat. Tahattomassa yliajossakin on oudot piirteensä.
Sitten kolme naamioituvaa nuorta alkaa pahoinpidellä ja ryöstellä kaduilla liikkujia. Kun teot kohdistuvat aina poliisien läheisiin, herää kysymys, onko kyse kostosta? Onko pojilla toimeksiantaja? Koulukiusaaminenkin nousee pintaan.
Koskinen on perusmies, jolle maistuu lenkkimakkara. Minulle hänen persoonansa tuo mieleen takavuosien suositun yhdysvaltaisen tv-sarjan Columbon.
Ihailen tapaa, jolla Jokinen pystyy teos teokselta säilyttämään tuoreuden tunnun. Komisario tiimeineen on aina uuden edessä ratkoessaan rikoksia, pähkäillessään palavereissa tai omissa ihmissuhteissaan.
Monta ymmärryksellä nähtyä kohtaloa mahtuu mukaan. Tapahtumissa ja miljöissä liikutaan suomalaisuuden ytimessä humaanisti, elämän eri puolia ymmärtäen. Langat kiertyvät luontevasti yhteen.
Varsinaisesti uutta on se, että Jokisen dekkarisarja on suuntaamassa e- ja äänikirjoina maailmalle. Kun ruotsalainen Storytel osti sarjan oikeudet, komisario Sakari Koskisen ympyröistä voi lähteä rönsyämään myös spin off -tarinoita.
Se tarkoittaa, että sarjan henkilöistä voidaan tehdä tuotteita, joita kirjoittavat muut kuin Jokinen itse. Kehittelyssä Jokinen voi olla mukana. Aika näyttää, miten kotoisuus välittyy muille kielille ja kansoille – ja säilyykö se.
Koskinen on perusmies, jolle maistuu lenkkimakkara. Minulle hänen persoonansa tuo mieleen takavuosien suositun yhdysvaltaisen tv-sarjan Columbon, jonka päähenkilö komisario Columbolla oli kulunut popliinitakki ja vanha auto. Hänellä oli lisäksi taito saada ovelakin rikollinen vastuuseen.
Ainutlaatuinen ura urkeni ahkeralle suomalaiselle kirjailijalle. Onnea matkaan isoihin ympyröihin!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







