Prinsessa Diana, kuolemasi kiinnostaa – mutta samalla se hävettää minua
Pitääkö kuolleen ihmisen elämästä kertovan fiktion nauttimisesta tuntea syyllisyyttä, pohtii toimittaja Henna Lääveri.
Toimittaja syyllistyy itsekin Dianan ihannointiin. Elämäkertoja on kertynyt vino pino. Kuva: Henna Lääveri27.7.202509:00
Missä olit, kun prinsessa Diana kuoli? Tämä on yksi suurista länsimaisen kulttuurin missä olit kun -kysymyksistä. Kun mietimme Dianaa, mietimme aina ensimmäisenä hänen lyhyeksi jääneen elämänsä katkaissutta traagista kuolemaa. Kaikki Dianasta kerrottu kietoutuu aina hänen kuolemaansa.
Onko jopa niin, että kuolema on jännittävämpää kuin elämä?
Rakastan Englannin kuninkaallisista kertovaa Netflix-sarjaa The Crownia ja sen tapaa elävöittää historiaa fiktion keinoin, mutta en voi välttää huonoa omatuntoa. Kulutan oikean ihmisen kuolemaa viihteenä.
Diana-muistelussa tietysti korostuu tragedian ohella hänen työnsä muiden hyväksi. Hyväntekijä, joka lähti liian aikaisin. Näitä hyviä tekoja ei tietenkään tarvitse koskaan unohtaa, mutta missä menee raja kunnioittavan muistelun ja tragediamässäilyn välillä?
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
