Tiesitkö? Tämä erikoinen merkintä eli kalentereissa vuoteen 1995 asti – monet asiat olivat tähän aikaan vuodesta kiellettyjä

Mätäkuu-sana on lainattu sanatarkasti ruotsin kielen rötmånad-sanasta. Ruotsiksi ”röta” tarkoittaa mätää. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Heinäkuun 23. ja elokuun 23. päivän välisestä ajasta käytetään vähemmän mairittelevaa nimeä mätäkuu. Kuumankosteissa olosuhteissa ruoka pilaantuu ja haavat märkivät helposti.

Suomen kielen mätäkuu-sana onkin sanatarkka laina ruotsin kielen rötmånad-sanasta. Ruotsiksi ”röta” tarkoittaa mätää.

Mätäkuusta varoittelu katsottiin sen verran tarpeelliseksi, että mätäkuu merkittiin kalentereihin vuodesta 1544 alkaen niinkin pitkälle kuin vuoteen 1995 asti.

Kansanperinteessä tiedettiin, että mätäkuussa ei kannata saada haavoja, sillä ne alkavat märkiä. Eläimiäkään ei saanut teurastaa matojen pelossa, eikä leipää kannattanut leipoa, sillä hometta oli luvassa. Lisäksi rakennuspuita ei kannattanut hakea metsästä, sillä niistä rakennetusta talosta ei tullut kestävää.

Kaikenlaiset varoittelut ovat tietenkin saaneet mielikuvituksen laukalle, ja kun riittävän moni on kertonut mätäkuussa juttua eeppisen kokoisista madoista ja muista varoittelun kohteista, alettiin näitä hieman uskomattomia kutsua termillä ”mätäkuun juttu”.

Nykyään mätäkuun jutulla tarkoitetaan laajemmin mitä tahansa uutisköyhän keskikesän mielikuvitusta kutkuttavaa havaintoa. Esimerkiksi Ruokolahden leijonaa etsittiin kesällä 1992, hausjärveläistä Liekki-sonnia vuonna 1997 ja Haminan mursua vuonna 2022.

Suomen loppukesän 30 asteen helteet eivät tietenkään vedä vertoja eteläisemmän Euroopan 10–15 astetta kuumemmalle käristyskupolille. Keski- ja Etelä-Euroopassa Siriuksen, eli Koiratähden, nousua taivaalle seurattiin tarkoin, sillä silloin oli luvassa kuivuutta.

Mätäkuuta kutsutaankin Euroopassa yleisesti koirakuuksi.

Lähteet: Almanakkatoimisto, Postimuseo