Matti Rönkä kehittelee haastattelujen ja elämäkertojen pohjalta uskottavan kehityskulun laulajan ja koko orkesterin vaiheista pieniltä tanssilavoilta isoihin kuvioihin. Kuva: Kansi: Jenni Noponen
Eläköitynyt uutisankkuri Matti Rönkä palaa nuoruuteensa – kerronta tuo mieleen Antti Tuurin
Onnen kaukoranta vie perinteisellä otteella takavuosien viihdemusiikkiympyröihin, Anelma Järvenpää-Summanen arvioi kirjaa.
Matti Rönkä: Onnen kaukoranta. 235 s. Gummerus. Kuva: Liisa Valonen, kansi: Jenni Noponen, koonnut: Aatu JaakkolaVaikka nuorella miehellä olisi samettinen ääni, mustat kiharat ja muutenkin naisia miellyttävä ulkonäkö, hänellä on pitkä matka levytyssopimuksiin ja äänitysstudioihin. Ja kun jalan on saanut oven väliin, alkaa pyöritys, jossa omaa mielipidettä ei paljon kysellä.
Ylen entinen uutisankkuri Matti Rönkä (s. 1959) tunnetaan myös kirjailijana, etenkin Viktor Kärppä -dekkareistaan. Uuden romaaninsa fiktiivisen menestystarinan hän on sijoittanut 1970–80-luvuille, omaan nuoruuteensa.
Rami auttelee kesätöissä enon tiluksilla ja miettii jatko-opintoja, kun kaveri pyytää hänet aloittelevan orkesterinsa laulusolistiksi. Ramilla on musiikki veressä. Äiti on opiskellut kanttoriksi ja isällä on perimässään romanigeenejä, jotka tunnetusti vetävät musiikin pariin.
Toimittaja-kirjailijan rutiinilla Rönkä kehittelee haastattelujen ja elämäkertojen pohjalta uskottavan kehityskulun laulajan ja koko orkesterin vaiheista pieniltä tanssilavoilta isoihin kuvioihin.
Alan houkutukset tulevat Ramille tutuiksi. Alkoholi vie vierellä monia.
Ja naiset, vanhemmatkin, ottavat komean noviisin monipuoliseen valmennukseensa. Näissä kuvioissa on totuttu näkemään hyväksikäytettävinä nuoria naisia, mutta Rönkä kiepauttaa asetelman päinvastaiseksi.
Toimittaja-kirjailijan rutiinilla Rönkä kehittelee haastattelujen ja elämäkertojen pohjalta uskottavan kehityskulun laulajan ja koko orkesterin vaiheista.
Toki nuorella miehellä on omaakin tahtoa tarjottuihin kokemuksiin, mutta myös tarve pitää kiinni uskollisuutta edellyttävästä tyttöystävästä.
Niinpä hän pyrkii pysyttelemään tiellä, vaikka joskus liukastellen.
Röngän kerronta tuo välillä mieleen Antti Tuurin toteavan asiallisen lauseen, mutta savolaisilla vivahteilla ja repliikeillä.
Onnen kaukoranta vie perinteisellä otteella takavuosien viihdemusiikkiympyröihin.
Peruskuviot lienevät nykyisin vastaavia: alalla pitkään menestyäkseen tarvitaan lahjakkuuden lisäksi tarmoa kehittyä ja kykyä luovia ruusuisen pinnan alla piilevien karikoitten välissä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
