Hakusessa Nihtilällä on elämänkumppani jakamaan niin vapaa-aikaa kuin arkea. Kuva: Carolina Husu
Eläinlääkäri Pinja ihmettelee, miksi koulutettu nainen ei kiinnosta – hän olisi valmis isoon uhraukseen, jos elämänrakkaus tulisi vastaan
Kaikki tarinat -ohjelmaan osallistuva eläinlääkäri-lampuri Pinja Nihtilä etsii ihan tavallista ihmistä, jonka kanssa voisi jakaa arkea.Kärkölä
Eläinlääkäriopinnoissa Pinja Nihtilä löysi intohimonsa lampaisiin. Nyt hän saa työskennellä niiden kanssa. Kuva: Carolina HusuKärköläläinen eläinlääkäri-lampuri Nina ”Pinja” Nihtilä osallistui Maajussille morsian -sarjan oheistuotteena syntyneeseen Kaikki Tarinat -sarjaan löytääkseen itselleen elämänkumppanin.
”Tämä ’spin off’ on vähän alkuperäistä sarjaa rennompi, mikä sopii itselleni erinomaisesti.”
Deittisovellustakin käyttänyt ja treffeillä käynyt Nihtilä lähti ohjelmaan, koska hän uskoi sitä kautta helpommin löytyvän samanhenkinen ihminen.
”Tässä tulee ainakin heti selväksi, että olen landelta”, Nihtilä naurahtaa.
”En pukeudu aina muotivaatteisiin, saatikka kulje kynnet lakattuina. Lisäksi kotieläinten takia olen aika kiinni täällä.”
Nihtilä toivoisi, että hän voisi katsoa tulevaa kumppaniaan ylöspäin vastavuoroisesti.
”Molemminpuolinen kunnioitus ja kumppanin arvostus ovat parisuhteessa tärkeää. Kommunikaation tärkeyteen liittyy olennaisesti se, ettei kumppani arvostele, vaan suhtautuu ongelmiinkin rakentavasti”, hän ajattelee.
”Haluaisin tiimipelaajan. Parisuhde myös kehittyisi koko ajan, kun mukana olisi myös määrätietoisuutta ja kunnianhimoa sekä halua sitoutua toiseen.”
Deittisovelluksesta oikeaa kumppania ei tuntunut löytyvän. Nihtilä pohtii ääneen, oliko korkeasti koulutettuna ja päämäärätietoisena maalaisnaisena liian vaikeasti samaistuttava kumppaniehdokas.
”Tiedän lähipiiristä monta onnellista tarinaa deittisovelluksista, mutta itselleni sieltä kaltaiseni löytäminen on tuntunut haastavalta”, hän tuumaa.
”Eläinrakas, huumorintajuinen, luonnossa liikkumisesta ja luonnonilmiöistä kiinnostunut mies sopisi kumppanikseni.”
Mitään työntekijää Nihtilä ei etsi, vaan hakusessa on parisuhde ja elämänkumppani jakamaan nimenomaan vapaa-aikaa ja arkea.
”Etsin lopulta kuitenkin ihan tavallista, toista inhimillistä ihmistä”, Nihtilä kuvaa.
Jos elämänrakkaus tulisi vastaan, silloin eläinlääkäri-lampuri olisi valmis luopumaan jopa vanhasta sukutilastaan.
”Siinä vaiheessa olisi tärkeintä olla sen toisen kanssa ja perustaa vaikkapa perhe.”
”Tähänastisen elämän saavutukseni eivät saa olla tulevan onneni esteenä”, Nihtilä lisää.
”Kannustamalla ja tukemalla pääsee pitkälle kaikissa ihmissuhteissa.”
Korkeasti kouluttautunut sinkku naismaanviljelijä on myös deittimarkkinoiden ulkopuolella epätavallinen yhdistelmä. Nihtilä onkin saanut osakseen hyvin kaksijakoisen vastaanoton alalla.
”Osassa herätän selkeästi närää, kun taas toiset kehuvat määrätietoisuuttani.”
Yksi yleisimmistä ennakkoluuloista on, että naisviljelijä tarvitsisi jonkun muun tekemään ”raskaat” työt ja konehommat.
”Jos olisin 60-vuotias miesviljelijä, en olisi mitenkään poikkeuksellinen näky”, hän nauraa.
Maailmassa on Nihtilän mielessä liian paljon kielteistä ajattelutapaa, minkä vuoksi hän toivoo ihmisten keskittyvän enemmän hyviin asioihin.
”Jos jollakin menee asiat hyvin, niin ei se ole muilta pois. Kannustamalla ja tukemalla pääsee pitkälle kaikissa ihmissuhteissa.”
Nihtilä haluaisi ihmisten keskittyvän enemmän elämän hyviin asioihin. Kuva: Carolina HusuNihtilän ensimmäinen muisto maataloudesta on lapsuudesta. Hän muistelee, kuinka kivaa olikaan viedä pellolle eväitä isälle.
”Maatalous on aika sisäsyntyistä itselleni. Tämä on se normaali.”
Maanviljelijäksi lähteminen ei ollut ennalta määrätty tehtävä, vaan Nihtilän kotona oli aina kannustettu korkeakoulututkinnon hankkimiseen. Toinen nykyisistä päivätöistä olikin selvillä jo hyvin nuorena.
”Halusin eläinlääkäriksi alle kouluikäisestä asti. Lapsuuden kotieläimet sytyttivät minussa palon siihen työhön”, Nihtilä muistelee.
Pinja Nihtilä
Yksi Kaikki tarinat -sarjan rakkautta etsivistä maajusseista.
Omistaa vanhan sukutilan Kärkölässä Päijät-Hämeessä.
Harjoittaa kasvinviljelyn ja metsätalouden ohessa lihakaritsankasvatusta ja villan sopimustuotantoa.
Valmistui eläinlääkäriksi Tartton maatalousyliopistosta vuonna 2014.
Tavoitteenaan taata lampaille turvallinen, terveellinen ja tuottava elämänkaari.
Työkavereina neljä bordercollieta ja maremmano-abruzzese.
Tulevaa eläinlääkäriä kiinnosti jo nuorena eläinten hyvinvointi. Lukion biologian opettajan kannustamana ja ystävänsä suosituksesta Nihtilä haki Tarttoon opiskelemaan eläinlääkäriksi.
”Hain Viron opiskelujen ohessa myös Helsinkiin, mutta lopulta päätin suorittaa tutkinnon loppuun Tartossa ja tein suureläinharjoittelutkin sitten Uppsalassa Ruotsissa.”
Kansainvälisyyttä aina hieman etsineelle Nihtilälle ”Viron-reissu” oli luonteva elämänvalinta, josta hän on edelleen kiitollinen.
”Hyvinvoivat eläimet tuottavat viljelijälle paremman tuloksen.”
Opiskeluista jäi käteen tutkinnon lisäksi palava intohimo lampaisiin. Kuitenkaan heti ei koittanut lampurin arki, vaan Nihtilä toimi kymmenisen vuotta kunnallisella puolella eläinlääkärinä.
Eläinlääkärivuosina hän havainnoi laaja-alaisesti kotieläintuotantoa ja pohti toteutustapoja, joita halusi alkaa harjoittamaan vielä joskus käytännössä.
”Hyvinvoivat eläimet tuottavat viljelijälle paremman tuloksen”, Nihtilä kuvaa tuotantofilosofiaansa.
Nihtilä aloittaa syksyllä haaveammatissaan eli lammaseläinlääkärinä. Kuva: Carolina HusuEnnen sukupolvenvaihdosta noin 30-vuotiaana Nihtilä itse alkoi kiinnostua voimakkaammin maataloudesta. Isän siirryttyä eläkkeelle he tekivät lopullisen sukupolvenvaihdoksen.
”Kasvinviljelypuolesta en juurikaan tiennyt mitään, joten viljelijänä opettelin kaikkien työkoneiden käytön.”
Nihtilä kertoo asiassa auttaneen sisäisen motivaation lisäksi isänsä tuen ja opettamisen.
”On ollut kyllä paras mahdollinen opettaja, kärsivällinen ja aina positiivinen”, Nihtilä kiittää saamastaan avusta.
Omat lampaat tulivat pysyvästi mukaan kuvioihin noin 13 vuotta sitten. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen lammasluku kasvoi noin 100 emoon.
”Tämän syksyn astutuksissa uuhimäärä on noin 70 emoa”, Nihtilä laskee.
”Laatutuotteesta ei saa sille kuuluvaa hintaa”
Lammastalouden puolella hän keskittyy erityisesti laadukkaan lihakaritsan kasvatukseen. Laiduntavien kotieläinten pito tehostaa lisäksi viljanviljelyä.
”Lampaiden kautta viljatilalle on saatu nurmikiertoa, josta on kyllä ollut hyötyä. Myös luonnonhoitonurmet ja suojavyöhykkeet saadaan nyt hyödynnettyä laiduntamalla.”
Nihtilä haluaisi olla kokopäiväinen lampuri, mutta nykyisen maatalouden tukipolitiikan ja kustannuksien takia hän ei pidä sitä kuitenkaan juuri nyt realistisena vaihtoehtona.
”Ei ole mahdollista ottaa lainaa investointeihin, kun laatutuotteesta ei saa sille kuuluvaa hintaa”, Nihtilä toteaa.
Pitkäaikainen unelma päästä työskentelemään lammaseläinlääkärinä on toteutumassa syksyllä, kun Nihtilä aloittaa Lammasmaailma Oy:n eläinlääkäritiimissä.
Neljä bordercollieta ovat Nihtilälle tärkeitä ystäviä sekä vapaalla että töissäkin. Kuva: Carolina HusuLampaiden ohella Nihtilällä on ”työkavereinaan” neljä paimenkoiraa ja laumanvartija, joiden kanssa hän viettää suuren osan vapaa-ajastaan. Koirat ovat lampurille kaikki kaikessa.
”Toimivat työkoirat vaativat pitkäjänteistä kouluttamista, ja niihin täytyy luoda hyvä suhde. Näin työt sujuvat tositilanteissa.”
Vapaa-ajallaan hän kuuntelee äänikirjoja, liikkuu luonnossa, hoitaa mehiläisiä ja touhuilee pihapiirissä.
”Kyllähän tämä maalaistalon ylläpitäminen on ikuisuusprojekti. Kun akut olen saanut ladattua, niin en tykkääkään jäädä vain laakereille lepäämään.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
