Harri Heiskasen isä opetti pojilleen, että rehellisyys ja luotettavuus ovat kaiken perusta. Kuva: Pentti Vänska
Rautakauppias suree navettarakentamisen hiipumista, mutta kahden materiaalin halpeneminen antaa toivoa paremmasta
1990-luvun lama vaikutti toisen polven rautakauppiaan Harri Heiskasen elämään ja uravalintaan nuorena. Samanlaiseen kurimukseen hän ei usko Suomen joutuvan nyt.
Luonnossa samoilu on Harri Heiskasen henkireikä. Kuva: Pentti VänskaToisen polven rautakauppias Harri Heiskanen, 47, on epäileväinen, mitä haastattelusta tulee vai tuleeko mitään. Hän kun kuulemma on sellainen savolainen ”venkula”.
Venkula vaatii tarkennusta. Heiskanen muotoilee sanan tarkoittavan jotain sellaista, että vastuu on kuulijalla eikä savolaisesta saa paljon irti. Yritämme kuitenkin.
Suomenmaasta joutuu hakemaan toista, joka olisi imenyt rautakaupan pidon yhtä perusteellisesti äidinmaidosta kuin Heiskanen.
Silti mieheen istuu mahdollisimman huonosti stereotypiat myyntitykeistä. Sanat putoilevat harkiten, ja mies tuntuu olevan mieluummin palvelu- kuin myyntialalla. Yllättävän lähellä ne ovatkin toisiaan.
Heiskasen opintie päättyi peruskoulun yhdeksänteen luokkaan, vaikka päätä olisi ollut enempään.
Vanhemmat olivat perustaneet Vieremälle K-raudan ja maatalouskeskuksen vuonna 1983.
Jotkut asiakkaat muistavat Heiskasen kassan ääressä jo kahdeksanvuotiaana, jolloin pikkumiestä ei paljon tiskin takaa näkynyt. Omat muistikuvat ovat hatarat.
”Vaimo tapaa sanoa, että muistan kyllä varaosien numerot mutta en lapsuuttani”, Heiskanen naurahtaa.
Vuosi 1991 oli käännekohta. Vanhemmat rakensivat Vieremälle valuuttalainalla uuden liiketilan. Parin vuoden kuluttua Suomi painui syvään lamaan ja markka päästettiin kellumaan. Vanhempien velkataakka lisääntyi yhdessä yössä huimasti, kun markan arvo romahti. Kauppa oli ahdingossa: työntekijöitä piti laittaa pois ja yrittää pyörittää toimintaa omalla porukalla.
Heiskanen toimi perheen eteen sydämellään, kuten parhaaksi näki. Kukaan ei kieltänyt jatko-opintoja Heiskaselta, jonka päästötodistuksen keskiarvo oli yhdeksän pinnassa.
”Opinto-ohjaaja sanoi, että pitää mennä opiskelemaan. Minä sanoin siihen, että pitää mennä töihin.”
Vastuu painoi enemmän kuin lukuhalut.
”Tiukalla oltiin, mutta jotenkin rämmittiin ja noustiin ylös. Laskuja ei koskaan jäänyt maksamatta. Sen muistan, että tavaran saanti oli 90-luvulla vaikeaa.”
KUKA?
Harri Heiskanen on 47-vuotias rauta- ja maatalouskauppayrittäjä.
Asuu Suonenjoella, ja perheeseen kuuluu vaimo ja kolme tyttöä.
Omistaa veljensä Arto Heiskasen kanssa kaksi maatalouskauppaa. Veljekset ovat osakkaina lisäksi kuudessa rautakaupassa. Henkilökuntaa on yhteensä noin 60.
Toisen polven rautakauppayrittäjä ja kasvanut lapsesta saakka kaupan arkeen.
Lopetti opinnot peruskouluun ja lähti työelämään.
Harrastaa metsässä liikkumista ja lenkkeilyä.
Asiat menivät loppujen lopuksi ihan hyvin.
Hän otti isoveljensä Arto Heiskasen kanssa vetovastuun Vieremän rautakaupasta 1998. Äiti jäi heille töihin, ja isä keskittyi rakennusliikkeensä hoitamiseen.
Nyt veljekset omistavat kahdestaan maatalouskaupat Kuopiossa ja Iisalmessa ja yhdessä kolmannen osakkaan kanssa rautakaupat Vieremällä, Suonenjoella, Kiuruvedellä, Leppävirralla, Varkaudessa ja Lapinlahdella.
Viime vuodet ovat olleet jälleen sellaista turbulenssia, ettei paremmasta väliä. Ensin sotki asioita korona, sitten Ukrainan sota.
”Myynnit ovat kääntyneet miinusmerkkisiksi, sillä kuluttajien ostovoima on leikkautunut. Polttoaineen hinnalla on täällä ihan valtava merkitys suurten välimatkojen vuoksi. Esimerkiksi remontit saavat odottaa, sillä ruokaa on pakko ostaa ja vähemmän tarpeellisista hankinnoista tingitään.”
Esimerkiksi terassien rakentaminen stoppasi viime kesänä kuin seinään, kun puutavaran hinta karkasi pilviin.
Lisäksi tuottajien ahdinko heijastuu selvästi rautakauppojen myyntiin. Maatalousasiakkaat ovat tärkeä asiakasryhmä. Navetan rakentamiseen uppoaa suuri määrä perusrakennustarviketta – puuta, peltiä, terästä, liimapuita ja kattoristikoita.
”Keväällä tuli kyselyitä navettojen rakennusmateriaaleista. Sitten jäätiin miettimään ja odottamaan. Projektit selvästi laitettiin jäihin.”
Nyt osa rakennusmateriaaleista on halventunut, vaikka Heiskasen mukaan esimerkiksi peltikatto on yhä hurjissa hinnoissa aiempaan verrattuna.
”Teräs- ja puutuotteiden hinta on kääntynyt laskuun, vaikka ollaan korkeammalla, mihin on totuttu.”
Iloa himmentää halpenemisen perimmäinen syy. Ensin koronarajoitusten loppuminen nosti hintoja, koska patoutunut kysyntä purkautui eikä tuotteita ollut tarpeeksi. Nyt tullaan hinnoissa alaspäin juuri päinvastaisesta syystä.
”Materiaalihintoja määrittelevä vienti on sakannut. Tavara ei nyt liiku.”
Heiskanen ei kuitenkaan usko samanlaiseen kurimukseen kuin onnettomalla 1990-luvulla. Silloin Suomi oli lastu lainehilla, nyt matkustaja suuremmassa veneessä.
”Rahapolitiikka on nyt vakaampaa kuin lamavuosina, mutta kukapa tietää. Enpä olisi arvannut puoli vuotta sitten, että Euroopassa on sota.”
Rautakaupan luonne on vuosikymmenten aikana muuttunut Heiskasen mielestä oikeastaan kahdella tavalla.
Ensinnäkin valikoima on laajentunut vuosi vuodelta. Se koskee erityisesti sisustustavaroita.
”Aiemmin oli muutama tapetti- ja laattavaihtoehto. Nyt vaihtoehtoja on paljon, ja mukaan on tullut täysin uusia tuotteita, kuten valaisimet. Myös työkaluja ja niiden lisävarusteita on valtava määrä.”
Toinen merkittävä muutos on, että tuotteista puuttuu tinkausvara.
”Tätä on hankala monen ymmärtää. Pelin henki on nyt, että hintoja katsotaan ja vertaillaan netissä. Asiakas tekee nykyään ostopäätöksen kotisohvalla.”
Siinä on myös haaste kivijalkakauppiaalle. Kun tuotteen voi ostaa ja tilata mistä päin maailmaa vain, lähes aina jostain löytyy halvempi tuote kuin oman pitäjän rautakaupasta. Lähikauppiaan on siis kilpailtava muulla kuin hinnalla.
”Rahtien takia raskaiden ja isojen tavaroiden osalta rautakaupat ovat kilpailukykyisiä myös hinnassa. Lisäksi jos kone särkyy, asioiden hoitaminen on meidän kanssamme helpompaa. Parhaassa tapauksessa asiakas saa saman tien uuden koneen mukaan.”
Juuri reilu kaupanteko on Heiskasen mielestä tärkein opetus, jonka isä antoi perinnöksi. Aina pärjää, kun toimii rehellisesti ja luotettavasti sekä tavarantoimittajien että asiakkaiden kanssa.
”Vitsailin, kun kutsuin itseäni venkulaksi. Tärkeintä kaikessa – elämässä ja kaupankäynnissä – on juuri luotettavuus ja rehellisyys.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
