Erikoinen matkamies lupaa kesyttää talon pääskyset — Antti Tuurin romaani on samalla arkinen ja mystinen

Antti Tuurin kirjoissa on historian havinaa ja tapahtumapaikkana Pohjanmaa. Lintujen kesyttäjä ei ole tästä poikkeus.  Kuva: Jouni Harala

Antti Tuuri on eittämättä yksi suomalaisen kirjallisuuden merkkihenkilöistä. Jo 1970-luvulla ensimmäisen kirjansa julkaissut Tuuri kykenee edelleenkin kiehtovaan tarinankerrontaan uusimmassa romaanissaan Lintujen kesyttäjä.

Kirja sijoittuu nimeltä mainitsemattomaan pohjalaiseen pitäjään, jossa seurataan yhden perheen eriskummallista viikkoa. Romaanissa ei suoraan kerrota tapahtumien ajankohtaa, mutta kuvauksista päätellen eletään 1950-lukua.

Perheen pihamaalle ilmestyy mies, joka katselee tarkoin silmin piharakennuksissa pesiviä pääskysiä. Mies kertoo haluavansa kesyttää pääskyset ja pyytää yösijaa sekä sapuskaa talosta.

Lintujen kesyttäjä herättää perheessä epäilyksiä ja huvittuneisuutta, mutta perheen isä lupaa miehelle yösijan ja muonituksen viikon ajaksi. Sinä aikana tulisi linnut saada kesytetyksi tai muuten tulee lähtö.

Antti Tuuri: Lintujen kesyttäjä. 168 sivua. Otava 2023. 

Isän veli vaimoineen pitävät miestä huijarina tai rikollisena. Veli on hiljattain saanut potkut papin virasta ja asuu väliaikaisesti vaimonsa kanssa veljensä nurkissa. Myöskään isäntä ja tämän vaimo eivät ole täysin varmoja erikoisesta matkamiehestä.

Kirjan kertoja, viime vuonna rippikoulun käynyt perheen poika, on ainoa joka vilpittömästi uskoo lintujen kesyttäjään ja puolustaa tätä herkeämättä.

Perhepiiri ja maailma sen ympärillä ovat pieniä. Tapahtumien virta ei ole ylitsepursuavaa, vaan kaikki käy arkisesti ja hitaasti. Poika opettelee tangon askelia ja lintujen kesyttäjä istuu omenapuun alla kaikessa hiljaisuudessaan.

Erikoisen mystisen tunnelman tarinaan tuo se, ettei kukaan juuri kyseenalaista sitä, miksi lintuja pitäisi alkujaankaan kesyttää. Kirjan henkilöt lähinnä arvioivat sitä, onnistuuko lintujen kesyttäjä tehtävässään.

Tuurin kirjoittamiseen pätee englannin kielestä väännetty sanonta ”enemmän on vähemmän”. Sivuja ei tuhlata loputtomien yksityiskohtien ja tunnelman kuvaamiseen, vaan tapahtumat käydään mahdollisimman selkeästi ja lyhyesti läpi.

Tämä askeettinen suomen kielen käyttö on tuttua Tuuria ja toimii erinomaisesti.